Huonoja uutisia. Ärsyttää. Tuntuu, ettei mitään tapahdu dieetistä huolimatta tai jos jotain, niin turvottaa vain entistä enemmän. Mikään vaate ei istu päälle yhtään sen paremmin kuin aikaisemminkaan, vaan näyttää jopa vielä kauheammalta ja olo on valehtelematta sellainen, kuin parin viime viikon aikana olisi senttien lähtemisen sijaan tullut muutama lisää. Etsin kohta jostain sen kuuluisan vaa'an ja käyn tarkistamassa tilanteen ja jos näin todella on, niin itkupotkuraivarit.
Kerrotaanpa vielä, mikä muu ärsyttää. Olen flunssassa – siis ollut kuumeessa tiistaista torstaihin ja edelleenkin aivan järkyttävässä nuhassa. Nilkka ei kestä vieläkään kunnon maratonkävelyjä, vaan muistuttaa kyllä olemassaolostaan pidempien tai etenkin huonoilla kengillä tehtyjen kävelylenkkien jälkeen. Tästä syystä esimerkiksi ne kauan kaivatut varovaiset hölkkä-kävelylenkit ovat edelleenkin vain kaukainen haave jossain hamassa tulevaisuudessa.
Kaiken kruunaa vielä se, että fiksuna tyttönä raahasin tiistaina karvakorva-kaverini eli vanhempieni/oman koirani Turkuun, mikä tarkoittaa tottakai lenkkejä vähintään kaksi kertaa päivässä, oli kuumetta tai ei (ja oli muuten yhdellä sanalla sanoen 'mielenkiintoista' tallustella kuumeisessa rottalookissa huppari päällä hikeä pyyhkien, kun ihmiset ympärillä nauttivat auringosta siisteissä hellevaatteissa).
LISÄKSI en ole pysynyt Superdieetissä. Joo, pääosin päivät ovat menneet mainiosti – kolme kertaa päivässä rahkan sijaan jotain proteiinileivonnaista (edelleen maailman mahtavin keksintö) ja kaksi kertaa jotain lihaa + kasviksia, mutta olen silti ehtinyt cheattaamaan jo muutamaan otteeseen ja sekös se vasta pänniikin.
Ensimmäinen osuma otettiin viime viikon perjantaina, kun päätinkin keskittää koko päivän kalorit ja ateriat itsetehtyyn sushiin. Miksi ihmeessä? Varsinkin, kun jo seuraavana sunnuntaina vietin ystävän kanssa jo ennakkoon suunniteltua herkkupäivää, jonka aikana kaloreita ei ollut tarkoitus miettiä – siinä suoritus, jossa onnistuin kiitettävästi. Heti perään tiistaina alkanut kuume vei puolestaan voimat tehdä yhtään mitään ruokaa, kun kaikki energia piti keskittää a) apteekkiin raahautumiseen ja b) koiran ulkoilutukseen, joten ruokailut viimeisten kolmen päivän aikana ovat menneet erittäin vaihtelevalla sisällöllä suurinpiirtein ~1000-1500kcal linjaa noudattaen Superdieetin rungon sijaan – myös tänään ja erittäin todennäköisesti poikkeavan päiväohjelman vuoksi myöskin huomenna.
Flunssa turvottaa, huono ruoka turvottaa, liikkumattomuus turvottaa – ihmekös, että vähän meinaa olla pinna kireällä. Välillä pännii jopa siihen pisteeseen asti, että olen alkanut epäillä (todella epärealistisesti ja naurettavasti) itselläni olevan kilpirauhasen vajaatoiminta (heh, hävettää edes epäillä vastaavaa ilman mitään konkreettisia oireita), sillä kyllähän näillä kalorimäärillä pitäisi olla jo jotain näkyvää tulosta havaittavissa. On mulla taas niin suuret ongelmat, tiedetään – täällä näemmä osataan välillä olla niin lapsellista neitiä että... Saa tulla ravistelemaan että "herää pahvi".
Joku toinen päivä kirjoittelen taas siitä, kuinka välillä on ihan okei saada tällainen pinnallisuuden henkinen mealtdown ja on myös ihan ookoo, vaikka kontrolli välillä lipsuukin ja mikäs se body confidence olikaan, kuinka ulkonäöllä ei pitäisi olla suoraa vaikutusta siihen, miltä sisällä tuntuu? Nyt on vain huono fiilis ja vaikka ensin ajattelin, että olen vaikka kirjoittamatta kunnes fiilis kääntyy taas hyväksi, niin päätin sittenkin purkaa kaikki nämä ajatukset mielen perukoilta tänne blogin puolelle ihan vaikka vain siksi, että tulee selväksi, kuinka täälläkin on välillä niitä huonoja päiviä ja negatiivisia ajatuksia itsestä. Ihminen minäkin olen, tällaista se toisinaan on.
Hassua sinänsä, sillä tänään oli muuten aivan loistava päivä. Siitä lisää ehkä huomenna, kunhan saan fiiliksen käännettyä ensin ympäri.
One word: muumi
