Lapsellinen mealtdown

Huonoja uutisia. Ärsyttää. Tuntuu, ettei mitään tapahdu dieetistä huolimatta tai jos jotain, niin turvottaa vain entistä enemmän. Mikään vaate ei istu päälle yhtään sen paremmin kuin aikaisemminkaan, vaan näyttää jopa vielä kauheammalta ja olo on valehtelematta sellainen, kuin parin viime viikon aikana olisi senttien lähtemisen sijaan tullut muutama lisää. Etsin kohta jostain sen kuuluisan vaa'an ja käyn tarkistamassa tilanteen ja jos näin todella on, niin itkupotkuraivarit.

Kerrotaanpa vielä, mikä muu ärsyttää. Olen flunssassa – siis ollut kuumeessa tiistaista torstaihin ja edelleenkin aivan järkyttävässä nuhassa. Nilkka ei kestä vieläkään kunnon maratonkävelyjä, vaan muistuttaa kyllä olemassaolostaan pidempien tai etenkin huonoilla kengillä tehtyjen kävelylenkkien jälkeen. Tästä syystä esimerkiksi ne kauan kaivatut varovaiset hölkkä-kävelylenkit ovat edelleenkin vain kaukainen haave jossain hamassa tulevaisuudessa.

Kaiken kruunaa vielä se, että fiksuna tyttönä raahasin tiistaina karvakorva-kaverini eli vanhempieni/oman koirani Turkuun, mikä tarkoittaa tottakai lenkkejä vähintään kaksi kertaa päivässä, oli kuumetta tai ei (ja oli muuten yhdellä sanalla sanoen 'mielenkiintoista' tallustella kuumeisessa rottalookissa huppari päällä hikeä pyyhkien, kun ihmiset ympärillä nauttivat auringosta siisteissä hellevaatteissa).

LISÄKSI en ole pysynyt Superdieetissä. Joo, pääosin päivät ovat menneet mainiosti – kolme kertaa päivässä rahkan sijaan jotain proteiinileivonnaista (edelleen maailman mahtavin keksintö) ja kaksi kertaa jotain lihaa + kasviksia, mutta olen silti ehtinyt cheattaamaan jo muutamaan otteeseen ja sekös se vasta pänniikin. 

Ensimmäinen osuma otettiin viime viikon perjantaina, kun päätinkin keskittää koko päivän kalorit ja ateriat itsetehtyyn sushiin. Miksi ihmeessä? Varsinkin, kun jo seuraavana sunnuntaina vietin ystävän kanssa jo ennakkoon suunniteltua herkkupäivää, jonka aikana kaloreita ei ollut tarkoitus miettiä – siinä suoritus, jossa onnistuin kiitettävästi. Heti perään tiistaina alkanut kuume vei puolestaan voimat tehdä yhtään mitään ruokaa, kun kaikki energia piti keskittää a) apteekkiin raahautumiseen ja b) koiran ulkoilutukseen, joten ruokailut viimeisten kolmen päivän aikana ovat menneet erittäin vaihtelevalla sisällöllä suurinpiirtein ~1000-1500kcal linjaa noudattaen Superdieetin rungon sijaan – myös tänään ja erittäin todennäköisesti poikkeavan päiväohjelman vuoksi myöskin huomenna.

Flunssa turvottaa, huono ruoka turvottaa, liikkumattomuus turvottaa – ihmekös, että vähän meinaa olla pinna kireällä. Välillä pännii jopa siihen pisteeseen asti, että olen alkanut epäillä (todella epärealistisesti ja naurettavasti) itselläni olevan kilpirauhasen vajaatoiminta (heh, hävettää edes epäillä vastaavaa ilman mitään konkreettisia oireita), sillä kyllähän näillä kalorimäärillä pitäisi olla jo jotain näkyvää tulosta havaittavissa. On mulla taas niin suuret ongelmat, tiedetään – täällä näemmä osataan välillä olla niin lapsellista neitiä että... Saa tulla ravistelemaan että "herää pahvi".

Joku toinen päivä kirjoittelen taas siitä, kuinka välillä on ihan okei saada tällainen pinnallisuuden henkinen mealtdown ja on myös ihan ookoo, vaikka kontrolli välillä lipsuukin ja mikäs se body confidence olikaan, kuinka ulkonäöllä ei pitäisi olla suoraa vaikutusta siihen, miltä sisällä tuntuu? Nyt on vain huono fiilis ja vaikka ensin ajattelin, että olen vaikka kirjoittamatta kunnes fiilis kääntyy taas hyväksi, niin päätin sittenkin purkaa kaikki nämä ajatukset mielen perukoilta tänne blogin puolelle ihan vaikka vain siksi, että tulee selväksi, kuinka täälläkin on välillä niitä huonoja päiviä ja negatiivisia ajatuksia itsestä. Ihminen minäkin olen, tällaista se toisinaan on.

Hassua sinänsä, sillä tänään oli muuten aivan loistava päivä. Siitä lisää ehkä huomenna, kunhan saan fiiliksen käännettyä ensin ympäri.

One word: muumi

Turku sweet Turku

Home sweet home, kotona ollaan. <3

Sää on kieltämättä kovin lähellä normaaleja alkusyksyn säitä vaikka on vasta heinäkuun puoliväli, mutta kuten todettu, se herättää itsessäni varsinaisen kuntokärpäsen ja piristää juuri sopivasti tätä ankeahkoa lepokautta. Nilkka ja flunssa ottivat hetkellisesti tukevan otteen tästä neidistä, mutta nyt ajattelin kääntää tilanteen toisinpäin. En tiedä, saanko edes lenkkaria jalkaan ideaalisiteen päälle, mutta perhana vieköön lähden kyllä kiertämään tällä viikolla Paavo Nurmen urheilupuistoa vaikka ballerinoissa etanavauhdilla, kunhan vain pääsen lenkille. Vapise nilkka! ...tai siis nimenomaan älä vapise, vaan pysy vakaana ja parane kivuttomaksi. =)

Ollapa terve... Tässä sen taas muistaa, kun jokin näinkin "pieni" ja silti sitkeä vaiva kuin nyrjähtänyt nilkka estää liikunnan useammaksi viikoksi. Jalka kestää kyllä tavallista kävelyä maltillisessa määrin (ja hieman epäpuhtaalla askeleella), joten mieli tekisi myös suunnata salille tekemään jonkinlaista jalkatreeniä sellaisilla liikkeillä ja laitteilla, jotka eivät taivuttele nilkkaa pahemmin mihinkään suuntaan.

Mitäs kaikkia liikkeitä siis lähtisi kokeilemaan – ideoita, ehdotuksia? Äkkiseltään tulee mieleen etu- ja takareisilaitteet sekä lantionojennus (etukenossa vatsallaan maaten yläkroppaa alhaalta ylös nostaen), mutta ehkäpä niitä olisi muitakin. Keskikroppaakin pystyisi treenaamaan melko varauksetta ja yläkroppaa nyt ainakin, joten salille mars murs ja testailemaan, ei kai siinä sen kummempaa.

Kesä ja kärpäset

Ajattelin vähän vetää yhteenvetoa siitä, missä mennään ruokavalion ja treenailujen suhteen tällä hetkellä, sillä jos jossain on lyhyestä virsi kaunis niin tässä, valitettavasti. :D Nyrjähtänyt nilkka estää yhä kaiken mahdollisen liikkumisen vähäisen arjen tallustelun lisäksi eli kylmä-koho-kompressiolla mennään edelleen.

Ruokavaliossa noudatan samaa linjaa kuin Saksan reissun aikana eli n. kolme ateriaa päivässä, joilla pyrin toki syömään kohtuudella ja semi-terveellisesti, mutten laske kaloreita tai määrittele ruoka-aineita sen tarkemmin.

Ainakin pari viime viikkoa tämä linjaus on toiminut, sillä paino oli tullut juhannuksen aikana ja jälkeen viikossa noin kilon verran alaspäin. En aio nyt tarkemmin ihmetellä sitä, onko kyseinen kilo lähtenyt kaikkialta muualta paitsi rasvakerroksesta, heh, mutta jos jotain, niin suunta on ainakin hyvä. Vielä on toisinaan "syöttöporsas"-olo etenkin rannalle suunnatessa, mutta silloin muistuttelen itseäni, että ollaan kaikki kauniita juuri sen kokoisina kuin olemme ja fiilis hälvenee nopeahkosti. Kyllä se tästä, hiljalleen. :))

...mutta perhana -10kg silti kiitos. Ja se suunnitelma tulevaisuudelle, pian. Harkitsen ihan tosissani jopa kuuden viikon Superdieettiin siirtymistä, sillä sen kanssa on edelleen syntynyt parhaimmat painonpudotus-tulokset ja nyt kyseiseen ruokavalioon olisi muutenkin niin kiitettävästi etäisyyttä, että se saattaisi tuntua taas uudelta ja ihmeelliseltä. Ja miten piristävää olisikaan vetää kunnon Fitfarm-ruokakuuri pitkästä aikaa blogin puolella! Onko kuulolla muita Superilaisia ja onko teillä blogit pystyssä, jotta voisin kurkkia fitspiraatiota ja foodspiraatiota jo valmiiksi sieltä?

Liikunnan puutteeseen alkaa sen sijaan pikkuhiljaa hajota pää. Nyt, kun kerrankin olisi kesä ja kärpäset ja hyvät ilmat ja vapaus tehdä juuri sitä mitä huvittaa, en pääse sinne minne haluan eli pururadalle juoksemaan linnunlaulun tahtiin. Voi itku sentään... :-( Vammojen ja sairastamisen myötä sitä aina muistaa, miksi liikkuminen on niin ihanaa ja miten hyvältä se tuntuu – eli jos jotain, niin sitä kokee jopa olevansa urheilullisimmillaan silloin, kun ei pääse liikkumaan, ha. Salille ei olisi vielä kovin hurjaa ikävää, mutta tässä tilanteessa yläkroppatreeni näyttäisi olevan ainoa, mihin meikätyttö pystyy eli sitä sitten huomenissa!

Salitreenikielto

Hohhoijakkaa tätä mun tuuria... :D Tällä viikolla ei ole siis ollut asiaa salille pt:n mukaan, kiitos edelleen vihlovan kyynärpään. Tai saan toki mennä salille, mutta vain tekemään HIIT:in pyörän päällä ja siinä se. Kompensaationa HIIT on kuitenkin tällä viikolla tiedossa sitten kolme kertaa kolmen aamuaerobisen lisäksi eli sinänsä edes jonkinlaista treeniä onneksi piisaa. Se kyllä täytyy myöntää, että yritin jälleen protestoida ja keksiä erilaisia vaihtoehto-treenejä, kun treenikielto pärähti uudelleen päälle vain kahden viikon treenailujen jälkeen, heh. Ei auttanut, kuten olettaa saattaa – pt:n sana on laki ja yleensä myös hyvin fiksu sellainen.

Hyvät puolet: tämä viikko menee edelleen ketoosilla porskutellen, joten suurta harmia lihaskuntotreenin poistumisesta ei ehdi tulemaan. Lihas kun ei olisi kasvanut tällä viikolla muutenkaan ilman hiilareita. :)

Huonot puolet: mitäs jos tämä viikko ei riitäkään käpälän parantumiselle? :/ Mulla alkaa uusi saliohjelma ja uusi ruokavalio – ja käytännössä kokonaan uusi elämä – tiistaina 1.4 ja henkisesti en haluaisi antaa senttiäkään periksi, mutta alan pikkuhiljaa tajuta, että kroppaakin on kuunneltava. Toivotaan silti parasta, pitäkää mulle peukkuja kyynärpään nopealle fiksaantumiselle! :)

Ja jep, lääkärillä olen käynyt, syön nyt kuuriluonteisesti tulehduskipulääkkeitä ja ostin erikseen Hyvinvoinnin Tavaratalosta vielä magnesiumsuihketta, jota suihkuttelen säännöllisesti kipukohtaan. Kaikki keinot käyttöön! :D 

Positiivisella fiiliksellä eteenpäin, kyllä tää tästä ennen pitkään paranee varmasti. En lannistu, kevätkin on tullut ja aurinko lämmittää. :)

Takaiskuja ja niistä toipumista

Tää ei ole mitenkään tuore valitusvirsi, vaan päinvastoin olen jo viikon verran odotellut kyynärpääni palautumista ennalleen Himos-lumilautailureissun jälkeen ja näyttää siltä, että saan varmaan odotella toisenkin viikon. Miksi, miksi mun piti kaatua nimenomaan niin, että löin vasemman kyynärpääni jossain oudossa kulmassa ja nyt sille ei voi oikeastaan varata painoa lainkaan? Mitä helvataa sille oikein kävi ja miten kauan se oikein vaatii aikaa toipuakseen?

En muuten valittaisi, mutta kun aamutreeneistä on jo jouduttu vaihtamaan punnerrukset pois ja salitreeneistä punnerrusten lisäksi myöskään penkkipunnerrus tai hauiskääntö eivät onnistu (testattu on hampaat irvessä, ei irronnut ainuttakaan toistoa). Jos joku tietää saman syndrooman mikä mun kyynärpäällä on, niin kokemuksia saa ja pitää jakaa. :/ Tuntuu, kuin joku hermo olisi mennyt siellä solmuun ja vihloo tietyissä asennoissa jo ihan vain kättä liikuttelemalla.

Kivaa oli, mutta kivempaa olisi ollu ilman vammoja. :)

Mitähän mulle seuraavaksi tapahtuu, varmaan sitten jotain jalkoihin liittyvää kun pää ja kädet on jo käyty läpi... :D Korvakin on edelleen toipumistilassa siitä kuukausi sitten poksahtaneesta tärykalvosta, mutta se nyt ei sentään estä treeniä millään tavalla.

Jotenkin olen myös alkanut huomaamaan sen, että valitsen ympärilleni mieluiten sellaisia ihmisiä, jotka tukevat ja ymmärtävät tämänhetkistä projektiani. Ei muissakaan ihmisissä mitään vikaa ole, mutta koska tällä hetkellä elämä pyörii aika lailla kuntoilun ja siihen räätälöidyn ruokailun ympärillä, niin ehkä sitä joutuu vähäksi aikaa pistämään toisenlaisen elämän tauolle. Hell, mä jopa heräsin tänään seiskalta ja juttelin isoveljen kanssa tunnin käytännössä vain treeneistä ja lisäravinteista. Mä en oo varma puhutaanko me edes mistään muusta nykyään. :D Samoin vaahtoan proteiinileivonnaisista varmaan enemmän kuin laki sallii enkä malttaisi pitää ajatuksiani pään sisällä, jos joku vähänkään ilmaisee olevansa myös kiinnostunut samoista asioista... :D Jonkun mielestä oon varmaan jo täysin seonnut, mutta tämä nyt vain sattuu olemaan aika iso osa mun elämää tällä hetkellä. Täytyy olla tietynlainen tukiverkosto, joka ei näistä jutuista kyllästy puhumaan, niin voi sitten keskittyä niiden toisenlaisten ("normaalien" :D) ihmisten kanssa johonkin heille ei-niin-tylsään aiheeseen. :)

Loppuun vielä muutama fiiliskuva weheartit:ista just for fun, jotka tukevat ainakin omalla kohdallani sitä henkistä hyvinvointia! <3

Treenikielto

Sanonko, montako kirosanaa oon tänään päästänyt? Aika monta. Mulla on nyt sitten korvatulehdus ja puhjennut tärykalvo, niiden kaverina antibioottikuuri ja siitä syystä pt:n iskemä treenikielto. :))) Ja mikä sen parempi kanava purkaa tätä ahdistusta kuin oma pieni ihana blogi. <3 Avautumista tiedossa.

En ihan oikeasti tunnu käsittelevän tätä pientä takaiskua kovinkaan hyvin tai ainakaan aikuismaisesti. Täällä suunnittelen ihan tosissani jättäväni antibioottikuurin kesken torstaina, jotta viikonloppuna pääsisi salille. Järki kädessä tottakai – antibiootit määrättiin aika lailla 'just in case', koska korva ei punoittanut eli tulehdus on tullut pääosin vain tärykalvon puhkeamisen vuoksi ja sekään ei ollut kovin paha. (Yöllisistä korvakivuista ei voitu sanoa muuten samaa, fyi… En toivo kenellekään.) Jos koko kroppa huutaa siis terveyttä torstaina, niin miksen voisi lopettaa niitä jo aikaisemmin? Jos taas kipeily tai jokin oire jatkuu, niin sama kai se on siinä tapauksessa vetää koko viikon kuuri loppuun asti, kun salille en tietysti puolikuntoisena aio suunnata. Sormet ristissä kuitenkin sen puolesta, että tämä tyttö olisi terve kuin pukki viikonloppuun mennessä! :)

Ihanan ystävän kommentti, kun valitin hänelle masentuvani hänen treeneistään (mainitsi ohimennen menevänsä bodypumpiin tänään ja sehän riitti allekirjoittaneelle :D): "Hölöhölö, kohta säkin jo pääset :D aattele vaik jotain kuka teloo vaik jalkansa eikä pääse vähintään kuukausiin treenaa, siinä vaiheessa saa jo masentaa!" :D Totta, ihan totta.

Mulla on silti ihan järkyttävä järki-vastaan-tunteet -taisto menossa. Tai järki-vastaan-lihaskunto? Järki-vastaan-treenimotivaatio… Oli mikä oli, niin tiedostan itsekin kyllä sen, että kun keho vaatii lepoa, niin sitä lepuutetaan. Mutku. :( Olen jo ollut tasan viikon treenaamatta enkä halua kahden viikon paussia treeneihin, kaikkihan nollaantuu jo tässä ajassa hemmetti! Asiaa ei myöskään auta se, että kaiken tämän ylimääräisen vapaa-ajan olen kanavoinut mm. treeniblogien lukemiseen, hehhehee… Fuck. Tällaisen ahdistuksen ja tylsistymisen kun on tottunut purkamaan nimenomaan sinne salille ja ajatuskin siitä, että nyt sitä hyvää fiilistä ei saa sitä kautta lisää ahdistusta entisestään. Kohta on siis lumipalloefekti valmis. :D

Jotain piristettä nyt sitten loppuun eli sitä ainoaa, jota voin vielä tässä aihepiirissä noudattaa ja postailla; ruokakuvia.

Salaattia ja n. 190g kookosöljyssä paistettua kirjolohta <3

Proteiinipullaa vadelma-rahkamössöllä :D Luovuus kunniaan :D

Raejuustoa, tonnikalaa ja cashew-pähkinöitä. Yök :) Mutta tulipahan kuvattua...

Rahkaa, mustikoita ja kanelia, nam!

Broileri-mozzarellasalaattia

Sairasloman paras halikaveri ♡