Mums mums

Masuun uppoaa jälleen kaikenlaista terveellisen hyvää, nam nam. Totesin eilen työkaverilleni, että monesti vaikka sitä alkuun päättäisi olla noudattamatta tarkkaa ruokavaliota, niin pienellä viilauksella ja hienosäädöllä arjen ruuat saa kyllä hyvin mahtumaan siihen haluttuun makrojakaumaan, jos vain jaksaa nähdä hetken ajan vaivaa perehtyäkseen ravintoarvoihin. Monella, joka syö jo valmiiksi perusterveellisesti, on ns. paletti kasassa ja sitä voi sitten halutessaan viedä vielä pienillä muutoksilla vielä pidemmälle – tai sitten ei. :) Yhtä kaikki, itse en koe menettäväni mitään markojakaumiani noudattamalla, herkullista on yhä ja edelleen!

Broileria, kvinoaa, miniluumutomaatteja ja friseesalaattia

Jo perinteeksi muodostunut lounas: broileria, friseesalaattia ja avokadoa

Jauhelihalla, porkkanalla ja juustoraasteella (sekä läjällä mausteita) täytettyjä paprikoita

Bataattia, broileria ja parsakaalia

Loving the sweat

Äääääh, treenien mukanaan tuomat endorfiinit taas löydetty. <3 Tunnen itseni kuin uudestisyntyneeksi aiemman laiskimus-viikon ja sen päätteeksi tehdyn super-jalkatreenin aiheuttaman (niin henkisen kuin fyysisen) shokin jälkeen. Nyt olo on taas energinen ja ajatus salista suorastaan lohduttaa ja innostuttaa, ei pelota. :) Eve is back!

Tänään takana yhteistreenit sen maailman parhaimman pt:n kanssa vetäen elokuun treeniohjelman kolmet eri "hikitreenit" eli density workoutit läpi kahdella kierroksella. Sen vain sanon, että vaikka aiemmin väitin näitä density workouteja "räpellykseksi" ja sanoin kaipaavani kunnon treenejä, niin viime perjantain jalkatreenin ja siihen liittyneen niin treeninaikaisen kuin treeninjälkeisen polttelun jälkeen taidankin ihan suosiolla nauttia oikein täysin sydämin näistä sykkeenkohotustreeneistä niin kauan kuin niitä riittää.

Vaikea sinänsä valita, kumpi on pahempi, sykkeenkohotus ja hiki vai voimatreeni ja jää-tä-vä polttelu lihaksissa, mutta molemmissa on puolensa – niin hyvässä kuin pahassa. Ensimmäisissä tuntee todella liikkuneensa ja hengästyneensä, kun taas jälkimmäisissä uskon alkuvaiheen jälkeen saavani lisämotivaatiota tuloksista ja siitä, että pääsen taas pikkuhiljaa nostelemaan painoja kehityksen myötä. Bulkkia mielenkiinnolla odotellessa, mutta vielä viimeisistä rasvanpudotustreeneistä nauttiessa siis.

Ja vähänkö mulla on oikeastikin huippu-motivoija menossa mukana! Aamulla inboxiin pärähti allaoleva kuva:

Tottakai tämän päivän treenien tärkein aspekti olikin sitten saada oma treenitoppi mahdollisimman märäksi, heh. No joo, ei välttämättä mielenkiintoista sivullisten silmiin, mutta tärkeintähän onkin, että se motivoi itseäni! :) Ja kyllä sen topin aika märäksi sai, vaikkei allaolevasta kuvasta välttämättä kaikkea bongaakaan. Naminams... :D

En kyllä pystyisi millään treenaamaan näin(kään) kovaa ilman rakasta pt:täni, sillä häneltä saatu sekä henkinen että fyysinen apu ovat avainasemassa tässä koko härdellissä, joka elämääni tällä hetkellä pyörittää. Uskomatonta, miten paljon voikaan vaikuttaa niin pieneltä tuntuva asia kuin se, että joku toinen uskoo sinuun itsesi lisäksi tai toisinaan jopa sijasta. Henkinen vahvuus on suorastaan massiivisessa roolissa ja uskon vahvasti, että tämä kaikki on ennen kaikkea pääkopasta kiinni. Jokaisella meistä on geeneistä ja taustasta riippumatta mahdollisuus viedä itsensä sinne maksimiin jos haluaa, mutta siihen vaaditaan tahdonvoimaa puskea läpi sen kuuluisan harmaan kiven nimenomaan silloin, kun tekisi mieli luovuttaa. Ja toisinaan siihen tarvitaan sitä henkistä tukea, kun omat eväät loppuvat kesken.

Äh, voisin jauhaa tästä vaikka loputtomiin. :) Jos harkitset pt:tä, niin suosittelen yhä ja edelleen lämpimästi, edes kokeilumielessä. Siinä on todellakin mukana paljon, paljon, paljon enemmän kuin pelkät ohjelmat ja ruokavaliot – ne ovat oikeastaan vain pintaraapaisu siitä, mitä kaikkea olen itse saanut tästä kaikesta irti.

Pt käyttää myös taustalla olevaa tietotaitoaan ovelasti hyväksi – hän osaa suunnitella ja rytmittää tulevan kehityksesi ohjelmien mukaan niin salakavalasti, ettet edes huomaa alati nousevaa taakkaa. Alussa hieman herätellään, siitä sitten kasvatellaan nälkää, hetken päästä olet jo itsekin koukussa ja pian huomaat löytäneesi oikotien onneen. Kertarysäyksellä ei yleensä voida painella sitoutuneisuuteen ja aitoon treeninautintoon, vaan se vaatii rakentamista askel askeleelta. Omakin matkani on vielä reippaasti kesken, mutta kuitenkin ja onneksi jo hyvällä alulla – tästä on aidosti ilo jatkaa eteenpäin. :)

Sweat baby sweat tai sweat like a pig, molemmat käyvät. :D

Nyt myös Facebookissa :)

Heippa kaverit, sain vihdoin ja viimein aikaiseksi tehtyä blogille myös oman Facebook-sivun! Nykypäivää, jonka kautta on helpompi seurata sekä postauksia että kaikennäköistä muutakin. Halutessasi pääset siis jatkossa seuraamaan Go Eve Go -blogia tykkäämällä tästä sivustosta:

:) Sinne vain, jos haluat bongata uudet postaukset ja muut kuulumiset suoraan Facebookin uutissyötteestä. Seuraava blogiarvontakin on jo mielessä ja ajattelin toteuttaa sen tällä kertaa facebook-sivun kautta! Toteutustapa on vielä hieman auki, mutta eiköhän sekin tästä kohta selviydy, stay tuned.

Lisäksi ottaisin mielelläni mielipiteitä vastaan siitä, minkä tyyliset postaukset blogissa kiinnostavat eniten. Tilaustyötä tästä blogista ei saa, sillä jokaisella on oma tyylinsä ja näkemyksensä, mutta vaikuttaa saa aiheiden osalta ja ideoitakin otetaan ilolla vastaan! Kiinnostaako eniten esimerkiksi konkreettiset ruokakuvat resepteineen, treenit liikkeineen, se mitä pään sisällä tapahtuu niin ruokavalion kuin treeniohjelmankin myötä, lifestyle-tyyliset postaukset vai jokin ihan muu? Sana on vapaa. :)

Ja vielä siitä vapaasta sanasta sananen... Olen siitä onnekkaassa asemassa, etten ole juuri koskaan saanut blogiini kunnon haters-kommentteja kasvavasta lukijamäärästä huolimatta. Viime aikoina kärkkäys ja erityisesti faktapohjan kyseenalaistaminen eri tilanteissa ovat kuitenkin lisääntyneet. Rivien välistä havaittavaa syyttelyä siitä, etten tiedä lainkaan mitä teen tai mistä puhun on jokseenkin mielenkiintoista lukea, mutta vain tiettyyn pisteeseen asti.

Lähestulkoon kaikki, mitä treenien tai ruokavalion osalta teen, tulee 'ylempää' eli pt:ltäni, jolla on vankka kokemus ja tietotaito takanaan. Näiden valintojeni takana seison järkähtämättä kuin kivi: en tarvitse ohjeistusta siihen, mitä minun tulisi syödä tai miten minun tulisi liikkua, sillä takanani todella on ammattilainen, joka osaa ajatella asioita niin lyhyen kuin pidemmän aikavälin kautta sekä ottaa huomioon elimistön erilaiset hormonaaliset vaikutukset (joista moni ei ole edes kuullut tai vaihtoehtoisesti sivuuttaa täysin). En myöskään kehoita missään ketään noudattamaan samoja ohjeita, mitä itse olen saanut, sillä ne ovat räätälöity oman lähtökohtani ja lopullisen tavoitteeni sekä voimavarojeni mukaan. Se, että itse toimin yhdellä tavalla ei tarkoita myöskään sitä, että jokin toinen tapa olisi mielestäni huono.

Kommentoikaa toki, mutta otan vastaisuudessa kyllä sen linjauksen, etten lähde enää puolustelemaan a) sanojani, b) valintojani tai c) mielipiteitäni. En voi alkaa miettiä, mitä uskallan enää kirjoittaa ikiomaan blogiini sen pelossa, että sieltä hyökkää taas anonyymi kommentoija ruotimaan sitä, miten väärin ajattelen tai miten yhdessä lauseessa (monen kappalejaon postauksessa) on nyt vähän huolimattomasti puettu sanoiksi ajatuksia.

Syy, miksi halusin tuoda tämän esille oikein postauksen jatkeena on se, etten jaksa enää terävöittää samoja asioita kommenttiboksissa kerta toisensa jälkeen. Tämä on siis minun tarinani, ei mikään raamattu. Käyn täällä avoimesti läpi omia fiiliksiäni samaan tyyliin kuin jos niitä samoja asioita höpöttäisi ystäväpiirissä – se jos mikä on terapeuttista. :) Kun lukee itselleen tuntemattoman ihmisen kirjoituksia, niin oletuksilta ja johtopäätöksiltä ei kai voi koskaan välttyä. Toivoisin silti, ettei niitä lähdettäisi ihan villinä tekemään siitä murto-osasta ajatuksia, jotka jaksan tänne kirjoitettuun muotoon asti pukea. Ja lohdutuksena sekä itselleni että muille; kuka tahansa voi perustaa blogin eli jos tuntuu siltä, että itseltä löytyisi painavaa sanaa sanottavana, niin siitä vain kirjoittamaan sellaista blogia, joka miellyttää omaa silmää. :)

Kiitos kaikille kommentoijille, keskustelua saa ja pitääkin käydä, mutta suurin kiitos teille ihanimmille – tiedätte kyllä, keitä olette! <3 Vaatii aivan erityisenlaista ajattelutapaa ja vilpitöntä ystävällisyyttä (sekä jossain määrin 'kirjallisia käytöstapoja') vaivautua kirjoittamaan sellainen kommentti, josta oikein huokuu positiivisuus ja jonka tietää aiheuttavan lukijassaan hymyn. Sellaisia ihmisiä täällä pyörii monia ja se jos mikä auttaa huonoimpienkin päivien kohdalla jaksamaan. :)

Leg day hell

Siinä alkuun vähän sunnuntaiaamun tunnelmia. Jalkoihin sattuu näin kaksi päivää treenin jälkeen niin, että niitä ei voi edes maatessa pitää enää suorana, vaan alle tarvitaan tyyny. Voitte vain kuvitella, kuinka paljon ihan tavallinen arki nyt sattuu. Totta puhuen vaikka treenejä on kertynyt vuosien varrella monia erilaisia ja lihakset ovat tottuneet erilaisiin ärsykkeisiin, niin nyt kyllä sattuu vähintäänkin samalla tavalla kuin henkilöllä, joka ei olisi koskaan tehnyt mitään lihaskuntoa ja olisi sen jälkeen vetäissyt kunnon setin apinanraivolla. Mutta mieluummin tämä helvetillinen (:D) kipu ja jumitus kuin ei kipua, tietääpähän menneen perille ja mitä odottaa massakaudella lisää. Putkirullaankaan en suostunut eilisiltana koskemaan pt:n suositteluista huolimatta, vaan kuvittelin selviäväni tämän päivän jumituksista ilman lisäapuja. HEH. Masokismi, sitä tämä kai on...

Seuraava osoite: työpaikka toisessa kerroksessa ja ennen sitä laskeutuminen täältä omasta pilvenpiirtäjästä. Kuudennesta kerroksesta ykköstasoon ei kuulosta kovin houkuttelevalta tai nopealta vaihtoehdolta näillä tönkköjaloilla, joten saattaa olla, että allekirjoittanut tinkii nyt hissikiellosta. Ylöspäin vielä jotenkin kestää, mutta alastulo on jotain aivan järkyttävää. Veljeni ohjeisti kokeilemaan "niin, että polvet ovat suorana. Lantio edellä." :DDD Tähän on siis tultu – ja totuttava.

Kvinoa-sushi

Eilisen jalkatreenin päätteeksi päätin kokeilla jotain uutta ja ehkä vähän ihmeellistäkin post-workout -ateriaksi. Sushia rakastavana tein itselleni vähän terveellisemmät diy-sushirullat käyttämällä sushiriisin sijaan kvinoaa ja korvaamalla maustamiseen käytetyn sokerin Stevialla. Hyviä olivat, joskin muiden sushiaddiktien kannattaa jo tässä vaiheessa tiedostaa, että se "riisi" maistuu kyllä edelleen vain kvinoalle eikä niinkään sushiriisille. Ihan sushia vastaavaa makuelämystä ei kannata siis odottaa, mutta mukavaa vaihtelua ja herkullista treeniruokaa joka tapauksessa. :)

Tarvitset:
~ 100g kvinoaa
~ 1,5 ruokalusikallista (arvio, voi laittaa enemmänkin) riisiviinietikkaa
~ kolme merileväarkkia
~ 0,5 ruokalusikallista (jälleen arvio) Steviaa
~ 0,5 teelusikallista (arvio) suolaa
~ wasabia (itseltäni oli loppunut)
~ täytteiksi esim. surimi-puikkoja ja kurkkua – tai mitä vain haluat!

Keitä kvinoaa ohjeistettua keittoaikaa hieman pidempään ja valuta sen jälkeen siivilässä. Siirrä erilliseen kulhoon ja anna kulhon jäähtyä (esim. kylmällä vedellä täytetyssä tiskialtaassa). Sekoita riisiviinietikka, sokeri ja suola keskenään astiassa ja kaada sen jälkeen jäähtyneen kvinoan joukkoon sekä luonnollisesti sekoita hyvin.

Sitten päästäänkin kasailemaan. Merileväarkki karhea puoli ylöspäin sushimaton päälle ja kohtuu-ohut kerros kvinoaa lusikalla levitettynä päälle. Lusikkaa kannattaa vähän väliä kastella vedellä, jotta "riisi" levittyy helpommin ja säästytään hermojen totaaliselta menetykseltä. Käsin levittämistä ei kannata edes harkita.

Kvinoan päälle ylläolevan kuvan mukaisesti haluamasi täytteet (+ wasabi) ja varovasti rullailemaan. Rulla kannattaa alusta asti pitää melko tiukkana ja sitä kannattaa puristaa matkan varrella pikkuhiljaa kauttaaltaan kasaan pelkän rullailun sijaan. Leväarkin yläreunan voi myös kastella vedellä, jotta se tarttuisi paremmin kiinni eikä jäisi repsottamaan.

Valmiit rullat kannattaa kvinoa-sushin kohdalla laittaa hetkeksi tai pidemmäksikin jääkaappiin, jotta "riisi" ehtii hieman jämähtää. Kvinoa-rullista tulee nimittäin normaaliin sushirullaan verrattuna huomattavasti löysempiä ja niitä on siksi myös hankalampi leikata. Itse maltoin antaa olla jääkaapissa suunnilleen 2 minuuttia ja 42 sekuntia, joten haastetta leikkaamisen suhteen riitti.

Sitten leikkailemaan! Suosittelen vahvasti terävän ja sahalaitaisen veitsen käyttöä sekä minimaalista painetta rullaan muulla kuin veitsellä. Varovainen edestakainen sahausliike does the trick täällä suunnassa. Mitään kaunottaria on turha odottaa näin pehmoisella kvinoa-koostumuksella, mutta kyllä niistä ihan sushipalleroiden näköisiä tuli. Halutessasi dippaa soijakastikkeeseen ja nauti. :)

Tällä reseptillä valmistettuna itse kvinoasta ja mausteista saa hiilareita noin 70 grammaa ja loput ainesosat määrittelevät sitten mahdolliset lisähiilarit, proteiinit ja rasvat. Omassa satsissani ei esimerkiksi ollut siis juurikaan rasvaa, mikä tarkoittaa tämän menevän täydellisesti tämänhetkiseen ruokavaliooni treeninjälkeisenä hiilaritankkauksena. Herkuttelua hyvällä omallatunnolla!

Elämäni hirvein treeni

Pt:täni lainatakseni "Ei hullukaa aloittelijalle tollasta treeniä tekis mut sä oot just niin sekasin et sua voi vähän testailla :D", allekirjoitan! :D <3 Sekaisin kuin seinäkello, menin nimittäin oikein pyytämään niin rankkaa treeniä, että laatta lentää ja taju lähtee. Sitä saa mitä tilaa.

Elämäni tähänastisista treeneistä absoluuttisesti raskain takana: jalkatreeni. Eikä edes mikä tahansa jalkatreeni, vaan oikein allekirjoittaneen ensimmäinen puhtaasti vain ja ainoastaan alakropalle suunnattu treeni ikinä. Kirsikkana kakun päällä tämä tehtiin vielä normisetin sijaan hermoston ylirasitustreeninä.

Treeniliikkeissä vaihdeltiin siis toistojen ja painojen määrää ja kaikki liikkeet tehtiin supersettinä ilman sen suurempia taukoja. Maksimipainoilla 4-6 toistoa ja teki mieli itkeä, normaalipainoilla 10 toistoa ja teki mieli itkeä sekä density-liikkeitä kehonpainolla 10 toistoa ja teki mieli itkeä. Uudestaan ja uudestaan ja uudestaan.

Alkuvaiheen valitus vaihtui keskivaiheen voimakkaaseen kiroilemiseen ja päättyi loppuvaiheessa epätoivoon. Välissä havaittuja olotiloja mm. heikotus, koko kuntosalitreenaamisen mielekkyyden kyseenalaistaminen sekä liikkeistä kokonaan kieltäytyminen. :D En ole tähän mennessä vielä kiroillut ja huutanut niin paljoa kuin tämän setin aikana, mutta jos treeni oli itselleni aivan hirveä, niin taisin olla vastavuoroisesti pt:lleni myöskin aivan yhtä hirveä oppilas takaisin, hehee. Valitettavasti kiroilu, huutaminen, vinkuminen, vikiseminen, kieltäytyminen tai armon aneleminen ei auta – luovuttaminen ei ole vaihtoehto, treeni tehdään loppuun asti ja piste.

Viimeinen vaihtoehtoni on yleensä laittaa silmät kiinni. Onkohan kukaan muu huomannut sen parantavaa vaikutusta toistoihin... Jostain syystä keskittyminen itse liikkeeseen paranee hetkessä ja kaiken ulkopuolisen pystyy blokkaamaan välittömästi pois. Siinä vaiheessa aistii enää vain kaksi asiaa: poltteen lihaksissa ja hurjan tahtotilan pääkopassa. Pää käskee ja lihakset tekevät, niin yksinkertaista se on.

Uskalsin jopa sanoa luulemassani loppuvaiheessa ääneen, että kyllä tämä silti ne rasvanpolttoon räätälöidyt density-workoutit voittaa, sillä tunnenpahan ainakin tehneeni jotain. Ajatus treenin loppumisesta ja koko setistä selviämisestä sai aikaan sen tunteen, että kyllä täältä vielä noustaan. <3 ... Sen jälkeen tulikin sitten vielä komennus pyörän selkään ja ne viimeisetkin lempeät ajatukset tämän päivän treenistä taisivat haihtua ilmaan nopeammin kuin vesitippa Saharassa. Niin sen kyllä kuuluu mennäkin – kun treenataan, niin treenataan täysillä ja sen kuuluu sattua ja tuntua inhottavalta. Palkinto tulee sitten myöhemmin. :)

Hengissä ollaan kuitenkin ja pari tuntia kun vielä kuluu eteenpäin, niin uskoisin ajan kultaavan loputkin muistot (kunnes yöunet ja huomisen lihaskivut palauttavat taas todellisuuteen). Luojan kiitos en koskaan tiedä etukäteen, mitä liikkeitä on tulossa ja kuinka monta enkä ole toistaiseksi viitsinyt kysyäkään, sillä yhteistreeneissä tieto vain lisää tuskaa, se jos joku on varmaa se. Sainpahan kunnon esimakua siitä, mitä massakauden treeneiltä sopii odottaa ja miltä tuntuu olla siinä pisteessä, ettei voi enää muuta kuin huutaa ja kiroilla. :D Huippua viikonloppua kaikille!

Muiden viettäessä railakasta perjantai-iltaa DBTL:n tahtiin menee meikäläinen vielä toistaiseksi hymy huulilla unten maille selfien sävyttämänä. Huomenna ei ehkä hymy irtoa tai askel kulje, mutta ne ovat taas niitä tulevaisuus-Even ongelmia. :D

Lipsahduksia, repsahduksia

Jos elämä olisi yhtä makrontarkkaa dieettaamista, niin omalla kohdallani voitaisiin todeta, että nyt ei ole mennyt kovinkaan vahvasti. Tähän viikkoon on mahtunut suunnittelematonta herkuttelua ja treenejäkin on jäänyt välistä, mutta ei harmita! Olen saanut hikoilun sijaan nauttia hieman rennommasta asenteesta ja elämästä ylipäätään sekä rakkaasta ystävästä, naurusta, jäätelöstä ja oikein karpalolonkerostakin. :D

Vaikka arjessa kannatankin pääsääntöisesti ruokavalion ja treenisuunnitelman noudattamista, niin se ei tarkoita sitä, etteikö joskus voisi elää vähän niiden ulkopuolellakin. Se on sitä elämää, kaikkea ei voi aina suunnitella ja poikkeuksia tulee vastaan silloin tällöin. Kuten olen jo monet kerrat blogin historiassa todennutkin, niin arjen pyörteissähän ne suurimmat ja ratkaisevat muutokset tehdään eivätkä satunnaiset lipsahdukset tarkoita koko projektin kaatumista. Huomenna onkin sitten taas uusi mahdollisuus tehdä itsensä ylpeäksi niin ruokavalion kuin treenienkin kera, tack och adjö! <3

Uusi viikko, uudet treenikujeet

Uusi viikko kick-startataan taas käyntiin maanantaiaamulla ja vaikka aamutreenit jäivätkin tällä kertaa aamu-unisuuden vuoksi välistä (välillä saa vähän relatakin), niin tältä viikolta ja etenkin viikonlopulta voi silti odottaa paljon! :) Viikonloppuna yhteistreeni (tai jopa yhteistreenejä) pt:n kanssa ja uudet treeniohjelmat ja ruokavaliot kolkuttelevat jo oven takana. Fiilis huva, näillä lähtee!

Tarkkasilmäisimmät saattoivat myös huomata, että blogini on siirtynyt nykyään myös Indiedays Inspirationin puolelle. Itse blogi kyllä on ja pysyy täällä bloggerissa vanhaan tuttuun tyyliin, mutta sitä voi siis lukea tarvittaessa myös Indiedaysin sivuilta täältä tai toistaiseksi ruoka- & lifestyle-kategorioiden alta. :)

Terveellinen ruokakin voi lihottaa

Itsepoimittuja villivadelmia lähimetsästä, noms! Mutta ei makeaa mahan täydeltä, sillä...

Superfoodia, luomua, raakaruokaa, luontaisesti gluteenitonta, hyviä rasvoja, täynnä vitamiineja... Kyllä, terveellinen ruoka on aivan loistava juttu monine eri muotoineen ja on hienoa, että tavallinen tallaajakin yksi toisensa jälkeen havahtuu tähän uuteen trendiin perehtyen tarkemmin kuluttamansa ruuan sisältöön ja laatuun. Sitä ei ole kieltäminen, ettenkö kannattaisi sata lasissa tätä elämäntyyliä, mutta kaiken hehkutuksen ohella tälläkin trendillä on (ainakin) yksi varjopuolensa: terveellisestä ruuastakin on mahdollista saada liikakaloreita.

Itse asiassa uskaltaisin sanoa, että terveellinen ruoka kerryttää niitä ylimääräisiä kaloreita ja vatsamakkaroita helpommin kuin perinteinen roskaruoka. Siinä missä roskaruuan tiedostetaan olevan kaloririkasta, koetaan terveellinen ruoka kuin oikeutuksena syödä mitä haluaa, milloin haluaa ja miten paljon vain haluaa. Erityisesti, kun joka tuutista mainostetaan, että syödä pitäisi kaiken lisäksi vielä säännöllisesti muutaman tunnin väliajoilla.

Se kun ei valitettavasti tarkoita sitä, että jokaiselle aterialle voidaan latoa hirmuinen määrä hyviä rasvoja, hyviä hiilareita ja kasapäin proteiinia ilman seuraamuksia. Runsaasti liikkuvalle ihmiselle kalorit tulevat toki tarpeeseen ja esimerkiksi lihas vaatii kasvaakseen runsaasti energiaa, mutta jos energiamäärän saanti ja sen kulutus eivät mene yksi yhteen, niin kyllä ne avokadot ja bataatit kertyvät kroppaan aivan samalla tavalla kuin muutkin kalorit. Tai jos nyt eivät aivan samalla tavalla, niin kertyvät silti - ylijäämäkalorit kun varastoituvat rasvaksi, tulivat ne mistä lähteistä tahansa.


Esimerkkiaamupala: kaurapuuroa ja mustikoita sekä pari siivua ruisleipää kalkkunaleikkeleellä ja avokadolla. Ei luulisi menevän metsään, vaan kaloreitapa näyttää riittävän.

Marjat, pähkinät, maapähkinävoi, avokado, bataatti, tumma pasta/riisi, kookosmaito, täysmaito, kookosöljy, oliiviöljy, erilaiset luonnonmukaiset jauhot, raakasuklaa... Terveellisinä pidettyjen ruoka-aineiden lista on loputon, vain mielikuvitus on rajana. Ja kohtuudella nautittuna ne ovatkin aivan loistavia valintoja, mutta niin moni unohtaa, että nekin sisältävät sokereita, rasvaa ja kaloreita eikä niitä voi loputtomiin nautiskella hyvällä omallatunnolla. Kun se on terveellistä, sitä voi syödä miten paljon tahansa ilman haittavaikutuksia. Terveellistä kun ei voi koskaan syödä liikaa, vaan terveysvaikutukset vain kasvavat mustikka mustikalta ja avokado avokadolta... Ei näin.

Toki esimerkiksi marjojen ravintoarvot ja hyödyt ovat aivan eri sfääreissä kuin irtokarkkien ja valinta näiden kahden välillä on jokaiselle terveyden kannalta ajattelevalle helppo, mutta ovat ne marjatkin silti lähes pelkkää hiilihydraattia eikä niitäkään voi loputtomiin ja litratolkulla vaikutuksitta napostella. Maapähkinävoi ja avokado sisältävät puolestaan hyviä kasvisperäisiä rasvoja, mutta samaisesta syystä niiden kalorimäärät pomppaavat myös kevyesti korkeisiin lukemiin annosmäärästä riippuen. Pähkinöistä en edes aloita, sillä 100g tarkoittaa lähes minkä tahansa pähkinän kohdalla yli 500 lisäkaloria ruokavalioon.

1-2 punaviiniannosta päivässä on myös terveydelle hyväksi, heh. Siinäkin on kuitenkin kaloreita ja jos punkkua uppoaa litratolkulla, niin ne terveyshyödytkin alkavat lentää ikkunasta.

Kevyt nyrkkisääntö: jos otetaan 100g hiilihydraatteja, 100g rasvaa ja 100g proteiinia, niin ylivoimaisesti eniten energiaa eli niitä kuuluisia kaloreita on rasvassa. Syömällä 100g ruoka-ainetta, jossa on lähestulkoon pelkkää rasvaa, saat siis enemmän kaloreita kuin syömällä täysin saman määrän proteiinia tai hiilihydraatteja.

Itsehän en tällä hetkellä sekoita hiilihydraatteja ja rasvoja keskenään, vaan ainoastaan jompaa kumpaa proteiinin kera ja silloinkin niin, että proteiinin määrä on suhteellisesti aina suurin. Kohtuus ja kontrolli kaikessa ainakin silloin, kun painonpudotus on avainsanana tai vähintäänkin painonhallinta kiinnostaa. Herkuttelu on tietysti silloin tällöin sallittua, mutta itsensä huijaaminen terveellisyyden nimissä ei. Jos oma paino lähtee terveellisten ruokailutottumusten myötä nousuun, niin kannattanee kiinnittää ensimmäisenä huomiota siihen, mitä syö, miten paljon syö ja mitä kaikkea se masuun uppoava ruoka sisältää - muuten tuudittaudutaan vain siihen pinnalliseen, mainoksenomaiseen terveyshyötyyn, ja sitähän me emme tietenkään halua. :) Tiedä mitä syöt, niin hyötyjen kuin myös niiden ravintoarvojen osalta.

30-20-10 -intervallitreeni

Tämä neiti raahautui keskiviikkona rakkaan pt:nsä vetämälle Satsin 30-20-10 -intervallitunnille, joka tehdään spinning-pyörän selässä yhteensä vain 30 minuutin ajan. Varsinaista työosuutta on oikeastaan vain 20 minuuttia, sillä ensimmäiset 10 minuuttia menevät lämmitellessä.

30-20-10 rakentuu niin, että alkulämmittelyjen jälkeen tehdään viiden 'spurtin' setti putkeen, jonka jälkeen on kahden minuutin lepo – ja sitten mennään taas. Lopulta kasassa on siis kolme settiä ja yhteensä 15 spurttia (sekä kaksi kahden minuutin lepoa :D). Kaava yhdelle spurtille on seuraavanlainen:

30 sek matalalla teholla

20 sek keskiteholla 

10 sek maksimiteholla (karkea arvio sykkeestä: 220 miinus oma ikä)

Kuulostaako helpolta? HEH, siitä vain kokeilemaan... Toisaalta jos tässä nyt oikein laskeskelee, niin kunnon työtä on oikeasti vain 30 sek x 15 eli 7,5 minuuttia, josta siitäkin vain ⅓ poljetaan niillä maksimisykkeillä ja loput ⅔ keskiteholla. Lepoa on sitten toiset hurjat 7,5 minuutta, unohtamatta niitä alun lämmittelyjä. Easy breazy, kyllähän tähän pystyy kuka tahansa.

Itse teen tehojen vaihtelut niin, että 20 sekuntia kiihdytellään samalla vastuksella kuin matalalla tehollakin ja sitä seuraavaan 10 sekunnin maksimitehoihin lisätään vastusta reilusti ja säilytetään samalla se sama vauhti, joka edeltävässä kiihdytyksessä saatiin aikaiseksi. Kysehän on kuitenkin vain kymmenen sekunnin tappopätkästä, se nyt menee vaikka päällä seisten eikös?

Lopputuloksena maitohappoa reisissä niin, että ne ovat kuumat, kivikovat, painavat tonnin per jalka, aiheuttavat vähintäänkin omituisia kävelyaskeleita (ellei jopa maahan romahtamista) ja parhaimmillaan myös ihanan kamalaa kipua etureisiin. Tietääpähän siis todellakin, että puolen tunnin intensiivitreenin jälkeen on antanut kaikkensa ja vienyt treenin perille. Just the way I like it. :) Nopeaa, supertehokasta ja rasvanpolton (sekä kunnonkohotuksen) kannalta nimenomaan sitä kaikkein parasta aerobista, mitä kannattaa harrastaa.

Ja voi jukrat, miten itselläni on ollut ikävä ohjattuja jumppia, erityisesti spinningiä... <3 Pumpista en tiedä, saisinko enää mitään aikaiseksi salitreeniin tottuneena, mutta pyöräily on todellakin lähellä sydäntä. Tämä sama ohjelmahan toimii myös käytännössä omana HIIT-treeninäni tällä hetkellä mäkijuoksun ja burpees-treenin ohella, joten tokihan sen voi myös itsenäisesti suorittaa pyörän selässä – mutta se on paljon hauskempaa ja tehokkaampaa tunnilla muiden polkijoiden ympäröimänä. :)

Elokuun uudet treeniohjelmat

Hehe

Elokuu lähestyy ja treeniohjelmat ruokavalioineen tupsahtivat jälleen sähköpostiin. Hieman tässä helteessä toki masentaa, että allekirjoittanut latailee akkuja pienen kuumelämpöilyn muodossa, mutta kunhan tästä vain toivutaan (toivottavasti yhtä nopeasti kuin miten tulikin), niin uudet kujeet odottavat taas kulman takana!

Oikeastaan kujeet ovat elokuulle jokseenkin tutut, niin liikkeiden kuin ruokavalionkin osalta. Tuttua ja turvallista with a twist, koska ihan samanlaisia treeniohjelmiahan tässä ei ole kuitenkaan toistettu. Pääsen toivon mukaan kuitenkin keskittymään nyt kunnolla itse lihakseen pelkän tekniikan hiomisen mukaan, kun liikkeet ovat jo ennalta niin tuttuja.

Lepopäivät (sisältäen aerobisen liikunnan) ovat hiilarittomia, treenipäivissä yksi kunnon hiilarilataus ja aamuaerobiset ovat tulleet takaisin, JES! <3 Koko kropan kattavia lihaskuntotreenejä on viikossa kolme erilaista, kaikki aikasidonnaisia. Niiden kaverina sitten tosiaan kolme aamuaerobista ja kaksi HIIT-treeniä eli yhteensä treenejä viikossa 8 kpl. Ja parasta...

Mömmöt ovat tulleet takaisin! BCAA, kreatiini, L-Glutamiini, L-Karnitiini... Hello lovers. <3 Pre-workoutin säästelen sitten vaikka sinne syyskuulle ja nautin nyt vain näistä mömmö-ystävistäni, joiden perään olinkin jo ehtinyt haikailla.

Loppuun vielä pt:ni ihanan tsemppaavat sanat ohjelmien ohessa, jotta saisin teillekin välitettyä sitä ihanan innokasta, energistä ja positiivista tunnelmaa, joka tuosta huipputyypistä irtoaa! :)

Mitä on tullut syötyä?

Vastauksena otsikon kysymykseen: kaikkea hyvää! Syön takuulla herkullisempia ruokia kuin mitä söisin, jos en noudattaisi terveellistä ruokavaliota. Pitsat, hampurilaiset, einesruuat ja kaikki se huono olo, turvotus ja lisäaineet eivät ole mitään näiden raikkaiden ja yksinkertaisten ruokalajien rinnalla, uskokaa pois. Epäileville voin ruveta henkilökohtaiseksi kokiksi viikon ajalle ja katsotaan sitten, kuinka "ankeaa" on noudattaa terveellistä dieettiä, heh. :D

Lempi-salaattimix yhdistettynä savustettuun kirjoloheen (n. 100g).

Parsakaalia ja marinoitua porsaan ulkofileetä. 

Kevyesti suolattuja ja paahdettuja manteleita – hyviä rasvoja, proteiinia ja suhteellisen pieni määrä hiilihydraatteja. Kohtuudella nautittuna helppo välipala.

Lisää savulohta, noms. <3

Porsaan ulkofilettä, puolikas avokado ja keitetty kananmuna.

Tom Yam -kana (resepti)

Sain (tai vinguin, varastin, pakotin antamaan...) jälleen pt:ltäni herkkureseptin, jonka jaan tietysti heti täällä blogissa teidänkin kanssa. Sovelsin omani sopimaan tämänhetkiseen vähähiilihydraattiseen ruokavaliooni, mikä tarkoitti kylläkin vain riisin korvaamista "shirataki-riisillä". :) Tässä tulee siis:

Ainekset:

~ n. 400g maustamatonta broileria
~  2-3 tl sambal oelek (itse laiton 3 tl)
~ 1-2 tl currytahnaa (itse laitoin 2 tl)
~ 1 rkl soijakastiketta
~ 1-2 tl inkivääritahnaa (itse laitoin 2 tl)
~ 3 porkkanaa (jaaha, hyvä huomata nyt vasta, itsehän laitoin 1 :D ja vähän paprikaa)
~ 1/5 purjoa
~ 1 tölkki kookosmaitoa

Broilerit paistetaan pannulla ja sen jälkeen kaikki mausteet, kasvikset ja kookosmaito joukkoon. Kasvisten annetaan kypsyä hetki kookosmaidossa hautuen ja kaveriksi sitten sitä riisiä tai shirataki-nuudeleita.

Shirataki-riisillä tämä ainakin maistui tosi namilta, joskaan en ole vielä riisillä itse kokeillut, joten vaikea tehdä vertailua. Puhun myös edelleen vahvasti shirataki-nuudeleiden puolesta ja olen töissä saanut puolelleni myös työkavereita! Nuudeleita täytyy kyllä maustaa todella reilusti, jotta ne maistuisivat yhtään millekään tai vaikka vaihtoehtoisesti upottaa kunnon kastikkeeseen kuten tässä reseptissä, mutta hyvin maustettuina ajavat ilman muuta asemansa vatsantäytteenä ja pastan- sekä riisinkorvikkeena. :)

Itseltäni löytyy varastosta tällä hetkellä
1) Diet Noodles -nuudeleita (ja sain Fitnesstukulta vielä varastontäydennystä, josta jaoin sitten myös työkavereille näitä rakastamiani nuudeleita testiin) sekä
2) Mini Pearls -nuudeleita, jotka puolestaan sitten korvaavat riisin ja toimivat mielestäni paremmin kastikepohjaisissa ruuissa, sillä ne eivät syödessä roiski kastiketta ihan niin pahasti ympäriinsä, heh.

Postaus sisältää yhteistyölinkkejä.

Carpe That Effing Diem

Jos saisit valita ihan minkä tahansa elämän itsellesi, minkälainen se olisi? Mitä tekisit työksesi, mistä asioista arkesi koostuisi, minkälainen olisi ajatusmaailmasi? Jos niitä salaisia unelmia sieltä pään sopukasta jostain löytyy, niin mietipä hetki, mikä estää muuttamasta niitä todeksi?

Olen itse nyt siinä pisteessä, että olen alkanut tehdä melko radikaaleja päätöksiä elämäni suhteen ja kuuntelen jatkossa vain ja ainoastaan itseäni. Sopivalla ja positiivisella tavalla itsekkyyteen tarttuminen on ehkä viisainta, mitä olen aikoihin tehnyt.

Tähänastisessa elämässäni olen ehtinyt mm. opiskelemaan sitä "plan B"-alaa ja työskentelemään siinä "väliaikaisessa" työpaikassa ja nyt yhtäkkiä tämä "plan B" olisikin muka kaikkea sitä, johon olisi tyydyttävä. Vakityötä metsästämään alalla, joka ei tunnu omalta työtehtävissä, jotka eivät tunnu omalta. Noup, ei kiitos.

Elämä kun on täynnä valintoja ja teemme niitä jatkuvasti – jo pelkästään päättämällä, mitä sanomme ääneen ja mitä pidämme päämme sisällä. Ja toisinaan tehdyt valinnat ovat vääriä, mutta silloin ollaankin jälleen kerran valinnan edessä. Koskaan ei ole liian myöhäistä valita uudelleen.

Viisas ihminen sanoi kerran, että keskeneräiset asiat ovat elämässä niitä kaikkein raskaimpia ja tärkeintä on saada tehtyä itselleen päätös – oli sen lopputulema sitten hyvä tai huono. Lyhyellä aikavälillä saattaa joutua hieman kärvistelemäänkin, jotta pitkän tähtäimen onnellisuus saavutettaisiin. Näitä voi sitten jokainen peilata omaan elämäänsä sopivaksi, mutta itselleni ainakin osuivat ja upposivat – it's never too late to be what you might have been. Hyppy tuntemattomaan fokus kirkkaana mielessä voi joskus olla se kaikkein mahtavin päätös, jonka voit tehdä.

Muutamalle ihmiselle olenkin jo uskaltautunut kertomaan unelmieni tavoittelemisesta, johon yhdeltä sain kommentin "Miten siistiä! Omakin salainen unelma on ollut sama!" ... Voi pojat, miten olisi tehnyt sillä sekunnilla mieli ravistella kyseistä ihmistä ja hihkua, että tule mukaan tähän veneeseen, sillä jokaisella meistä on oikeus elää unelmaansa! Ei se ole kenenkään yksinoikeus, vaan kuuluu meille kaikille. Jokainen meistä pystyy siihen mitä todella haluaa, jos todella myös haluaa sitä, mitä luulee haluavansa ja ennen kaikkea uskoo ja uskaltaa viedä muutoksen myös eteenpäin.

Uudet tuulet puhaltavat siis syksyllä tähänkin suuntaan ja ehkä jonain päivänä avaan niitä tarkemmin bloginkin puolella. Tällä hetkellä olen vain innoissani, niin innoissani ja haluan koko kesän pois alta mahdollisimman pian. :)) Suunnitelmat ovat selkeät ja tuovat hymyn huulille jo pelkästä ajatuksesta. Taidan olla rakastunut tulevaisuuteeni.

Elämä on itsessään jo etuoikeus, ei itsestäänselvyys. Sen vuoksi muistutan vielä ihan jokaista siellä: elämä on tässä ja nyt, ei "huomenna" tai "jonain päivänä". Uskalla elää elämää juuri niillä ehdoilla, jotka tekevät sinut itsesi onnelliseksi äläkä ikinä, ikinä, ikinä tyydy keskinkertaiseen. Elämä on ainutlaatuinen kokemus ja se yleisesti ottaen koetaan vain kerran - tehdään siitä tarinan arvoista. :)

Terveisin toivoa täynnä oleva, itseensä ja kaikkiin muihinkin tässä maailmassa uskova, päättäväinen ja rohkea Eve! ♡

Paasto (video)

Nyt ei jaksanut kirjoittaa auki ajatuksia, vaan ne tulevat näin tajunnan virtana videomuodossa. :)

Cheat day

Täällä allekirjoittanut otti viikonloppuna äkkilähdön Lahteen ja vietti viikonlopun ystävien, yhden hännänheiluttajan, viinin ja cheat dayn merkeissä. Lauantaille tupsahti jälleen erittäin ansaittu herkkupäivä, sillä seuraamukset ovat tällä kertaa astetta radikaalimmat ja vieläkin voimassa.

Olen siis paastolla. Vettä, teetä ja BCAA:ta, ei muuta.

Tästä lisää sitten myöhemmin, mutta nyt kiinni siihen pre-paastoon eli herkutteluihin. Herkkuruuaksi päätyi jälleen kerran sushia ja pakko kyllä myöntää ihan näin ääneen täällä blogissa, että mehän tehdään muuten maailman parhaimmat sushit ihan omin kätösin. Omnom. <3 Hanko Sushi ja Sushibar osuvat toki lähelle, mutta itsetehty on edelleen sitä kaikkein parasta – ja sitä saa myös ahmia kerralla ylivoimaisesti eniten, heh. :D

Sushin lisäksi masuun upposi myös karkkia, Twix-patukka, jonkinlainen kinkkupiirakka leivontapisteestä, kolme vohvelitikkua kermavaahdolla (kun jäätelöä ei enää mahtunut) ja Subwayn patonki kello 4 aamuyöllä. :D Sekä kiitettävästi punaviiniä.

Siinä missä aiempien cheat-päivien jälkeen (ja siis nimenomaan jälkeen, ei sillä herkkuhetkellä) on morkkistuttanut ja ällöttänyt koko herkuttelu, niin nyt olo on kevyt ja reipas ja normaali. Sain tankata hyvällä omatunnolla, sillä ajattelin koko ajan syöväni varastoon ja paastoavani sitten seuraavat 2-3 päivää. Ja hyvä ratkaisu tuntui kieltämättä olevan, sillä tämä paastoaminen ei tunnu lainkaan vaikealta tai vastenmieliseltä, vaan päinvastoin piristävältä ja ihmeellisen rauhoittavalta.

Huomenna sitten edelleen tyhjällä masulla kokeilemaan vihdoinkin sitä puistojoogaa tässä lähes trooppisen lämpöisessä kesäsäässä, jes! Puistojooga pidetään siis Kuntokeskus Tempon toimesta Turussa Kärsämäen kentällä tiistaisin kello 18, lisätietoa tunnista löytää vaikkapa täältä. JOS nyt joku ruudun sillä puolella sattuisi olemaan siellä myös, niin tulkaa moikkaamaan – olen joukon keskellä se bambi ajovaloissa, notkeana kuin norsunpoikanen ja todennäköisesti naureskelen joka toiselle liikkeelle, jota yritän saada aikaiseksi tällä elämäni toisella joogakerralla. :)

Cheat-päivän asuna mahdollisimman joustavat ja mukavat leggingsit

Huomenta <3 Tällaiselle sain antaa aamusuukot :)

Ketoosia puskee

Heinäkuu! Uusi kuukausi, uudet kujeet. Luojan kiitos olen tosin itse ottanut tähän varaslähtöä jo juhannuksen jälkeen, sillä nyt eilinen ja tämä päivä ovat menneet liikunnan suhteen nollatoleranssilla kurkkukivun takia. Tämä neiti ei ota riskejä, nyt ei haluta sairastua. Luvassa on nimittäin viimeiset kiristelyt ennen kuin lähdetään nostelemaan hiljalleen kaloreita ja kasvattamaan hauista. Heinäkuun agenda: ketoosi.

Ketoosin vedin viimeksi huhtikuussa kaksiviikkoisena pätkänä ja nyt tarkoituksena vetää yhteensä kuuden viikon jaksolla. Herkku- eli tankkausaterioita kyllä sisältyy matkan varrelle ja tällä erää näyttäisi siltä, että niitä on jopa liikaa. Siltä se ainakin tuntuu viimeistään siinä vaiheessa, kun mieli ja kroppa ovat päässeet kunnolla vauhtiin ja fokus on kirkkaana mielessä. Herkutteluun on tällä erää sellainen viha-rakkaussuhde, että siitä tulen rustailemaan vielä oman postauksensa, kunhan saan ajatukset sen osalta vielä kasattua. Juuri nyt en voi esimerkiksi sietää ajatusta herkkuaterioista, kun edellisetkin tuntuvat turvottavan vielä vatsamakkaroissa, heh vain.

Ketoosilla pyrin pitämään hiilarit minimissä, maksimissaan noin 20g per päivä. Toki hiilareita kertyy päivälle väkisinkin muutamia grammoja jo ihan kasviksistakin, joten ihan nolliin niitä ei koskaan tule saamaan - eikä toisaalta ole siis pakkokaan. Treenit on tälle kuulle räätälöity niin, että ne tukevat rasvanpolttoa (3 x HIIT, 2 x density workout) ja ylläpitävät edes jollain lailla voimatasoa, kunnes päästään taas takaisin "normaaliin" salitreeniin. Can't wait!!

Alle sitten kasattuna viimeisten kahden viikon saaliita esimerkkien muodossa. Ketoosilla on allekirjoittaneen hyvä olla. :)

Texmex-salaatti: naudan paistijauhelihaa (10%), salaattia ja pikkuisen keinotekoisia äklöjä lisäainemömmöjä nimeltä chunky salsa (medium), cheese dip ja guacamole. Sisältävät hiilareita, mutta pieninä määrinä menevät dieettiin - ja veivät tortillahimon mennessään! Välillä täytyy herkutella, vaikkei olisikaan ihan #eatclean-luokkaa.

Broilerin sisäfilettä, kevyt-halloumijuustoa pannulla paistettuna ja saladea. Iltapäivä-snack.

Broilerin sisäfilettä, puolikas avokado ja salaattia taas.

Aiemmin esiintynyt texmex-salaatti broilerilla.

Kanansiipiä... :D Rasvamäärä korkeampi kuin proteiinimäärä, mikä tarkoitti sitten päivän muiden aterioiden rasvoista karsimista. Eikä ollut näissä sitä hyvää rasvaakaan, ei... Älä ota mallia, mutta jos otat, niin tee se fiksusti kuten allekirjoittanut ja karsi muualta. Poikkeusateria (slurps).

Uusin herkkukeksintö: munakas, jonka sisällä fetajuustoa (10%)! Jos teen munakasta, niin teen sen nykyään tällä kombinaatiolla eli yhteen annokseen 2 x kananmuna ja arviolta kourallinen fetajuustokuutioita. Itse teen aina kaksi annosta kerralla, jotka paistan isommalla pannulla ja käännän munakkaan puoliksi puolikuun malliin. Siitä sitten keskeltä vielä puoliksi ja lopputuloksena on tämä. Toisen puoliskon lämmittää näppärästi illalla tai seuraavana aamuna mikrossa.