keskiviikko 31. joulukuuta 2014

Ilahduttava uv-lupaus


Siinä siis tiivistettynä oma missioni vuodelle 2015. Purkki on jo valmiina ja lappuina käytän mitä tahansa, mitä käden ulottuvilta löytyy – ja sitten vuoden päästä pääsen avaamaan purkin ja katsomaan, mitkä kaikki asiat ovat näiden 365 päivän aikana saaneet minut ilahtuneeksi. Eikö olekin ihana idea? :)

Uuteenvuoteen kulminoituu jonkinlainen puhdistava vaikutus. Vaikka vuoden vaihtuminen toiseen ei merkitse mitään, mikäli ei itse tee jotain toisin, niin symbolisesti rakastan ajatusta sitä, miten vuosi 2014 laitetaan pakettiin ja jätetään niin hyvine kuin huonoine muistoineen historiaan ja alotetaan jälleen puhtaalta pöydältä. "If we're not on good terms by December 31st, you're getting left in the 2014" ja hyvä niin – mitään vanhan vuoden pölyjä ei tarvitse turhaan raahata mukanaan, jos niin ei halua.

Toivottelen vielä kaikille lukijoilleni oikein iloista ja turvallista uudenvuoden juhlintaa sekä sata lasissa energistä vuotta 2015! :) Pitäkää hauskaa, älkää murehtiko ja muistakaa poksutella mahdollisia raketteja suojalasit päässä ja järki mukana pitäen.

Lisäksi haluan muistuttaa, vaikkei tämä blogiin varsinaisesti liitykään, että moni eläin niin kotisohvalla kuin metsässäkin on eriasteisesti kauhuissaan siitä rakettishowsta, minkä me ihmiset päätämme poksauttaa kerran vuodessa taivaan tuuliin. Tämä vuorokausi on paukkuaroille eläimille stressaava, pelottava ja äärimmäisen pitkä eikä se ole omistajillekaan mitään nautintoa katsoa, kun rakas karvakaveri on peloissaan eikä sitä pysty juurikaan millään auttamaan. Noudatetaanhan siis niitä virallisia aikarajoja, joiden puitteissa raketteja saa ampua – eläimet kiittävät ja minä kiitän. :)

tiistai 30. joulukuuta 2014

Lemppariblogit!

Kommenteissa kyseltiin suosikkiblogejani ja minäpä listaan mielelläni! :) En seuraa kovinkaan montaa blogia aktiivisesti, sillä aikaa on kuitenkin rajallisesti ja omaakin blogia täytyisi jaksaa päivitellä. Yleensä kahlaankin postauksia useamman kerralla sitten kun tuntuu siltä, joskus vain kerran kuukaudessa per blogi, mutta säännöllisiä tsekkauksia tulee silti tehtyä tietyille yksilöille jopa päivittäin.

Ei missään paremmuusjärjestyksessä, mutta kestosuosikit:

~ Linda Manuella (tosin tässä kyllä ehdoton ykkössuosikki)
~ The Good Morning
~ Terveen Hyvää
~ Nina Ioanna
~ Hermanni Mindrape
~ Cupcake Princess
~ Body Gossip
~ Aysen Superdieetti

Lukulistallani – joka on ihan vain selaimen kirjanmerkeissä – on myös muutamia pienempiä ja/tai tuttujen ihmisten blogeja, mutta harmittavasti osassa niistä päivitystahti on joko hidastunut dramaattisesti tai pysähtynyt kokonaan. :( Linkkailinkin siis nämä "vakaimmat blogit", jotka ovat lähes kaikki jollain virallisella alustalla ja suuremman lukijakunnan alla. Vastaavia löytyy toki netin uumenista vaikka millä mitalla ja jokaiselle löytyy varmasti jotain, oli sitten kyse suositummista "isoista blogeista" tai pienemmistä ja maanläheisimmistä.

Pienissä blogeissa on muuten sitä jotain kivaa ja persoonallista särmää, sillä siinä missä suuren ihmismassan blogeissa ei uskalleta enää raapaista pintaa syvemmälle henkilökohtaisuuksiin, voidaan pienemmissä vielä puhua asioista juuri kuten kirjoittaja niiden näkee olevan. Se on mukavaa vaihtelua se ja juuri siitä syystä omia ehdottomia suosikkejani löytyy myös em. listan ulkopuolelta!

maanantai 29. joulukuuta 2014

Epävarmuustekijöitä (video)


Aargh... Tätä videota tehdessä materiaalia tuli kymmenen kertaa enemmän kuin mitä päätyi julkaistavaan versioon ja suurin osa siitä materiaalista oli epävarmuuksiin takertumista, joita jätin heti alkupätkäänkin oikein reilusti. Ei ollut todellakaan tarkoitus julkaista noitakaan pätkiä, mutta tätä se valehtelematta oli melkein koko videon ajan, joten rehti ja rehellinen minä päätti sittenkin tuoda totuuden ilmi. :-D Inhottavaa, miten epämukavaksi sitä voikaan itsensä tuntea.

Videon pointti? Pienen hetken mietiskelyn jälkeen ilmeisesti todistaa, että täällä todellakin kärsitään paitsi ulkonäköön liittyvästä epävarmuudesta, niin myös joulukuun mokailujen fyysisistä seurauksista. Huoh.

Tietenkään ulkonäön ei saisi antaa vaikuttaa näin paljoa omaan fiilikseen, mutta rehellisyyden nimissä myönnän ihan avoimesti, että olo on huono ja suoraan verrannollinen mahdolliseen (aka todennäköiseen) painonnousuun ja pyöristyneeseen olomuotoon.

Mitään ratkaisua en videolla keksinyt, mutta ehkäpä se kuuluisa ahaa-elämys ja hehkulamppu pään yläpuolelle syttyy vielä tammikuun aikana. Joka tapauksessa vuosi 2015 alkaa täälläkin suunnassa dieetillä, perhana!

lauantai 27. joulukuuta 2014

Jouluni possuna


Jouluna saa ja kuuluukin ottaa vähän rennommin ruokavalion ja miksei treenailujenkin suhteen, sillä ei tämän elämän niin vakavaa kuulu olla, etteikö välillä voisi heittää täysin vapaalle. Sitten eräät meistä vetävät aivan ranttaliksi eivätkä suunnitelmista huolimatta menekään salille, syövät kinkkua ja lohta niin paljon kuin napa vetää ja siihen päälle vielä vähän lisää sekä kolmen päivän tonttuilun jälkeen katsovat peiliin ja ähisevät, kun vastassa onkin turvonnut pieni possu. Näin kärjistettynä yritän siis todeta, että täällä vedettiin ainakin joulunpyhät juurikin niin rennosti kuin pystyttiin eli akut on todellakin ladattu sekä herkuttelun että laiskottelun suhteen.

Olen ollut kuitenkin sen verran kiltti, että ainakin se treenipainotteinen joulupukki muistaa varmasti minua ensi vuonnakin – olenhan sentään toteuttanut osittain treenisuunnitelmaani tälle viikolle ja korvannut loput salitreenit sitten reippailla ja pitkillä koiranulkoilutuslenkeillä.

Parit salitreenit ja muutama kilo kinkkua sinne tai tänne, mutta nyt voisi pikkuhiljaa palailla ruotuun. Ja sen verran sanon jo nyt, että vaikka tarkoituksenani oli vetää massakausipainotteisempaa treeniä ja ruokavaliota pitkälle kevääseen asti, niin henkilökohtaisesti en tällä hetkellä edes halua ajatella massailua sekuntiakaan enkä tiedä, pystyisinkö siihen henkisesti (tai fyysisesti). Sen sijaan odotukset ja toiveet ovat nyt vahvasti jälleen painonpudotuksen puolella ja luulen, että se tulee olemaan monien muiden tavoin oman alkuvuoteni missio. Kun olo ei ole hyvä nykykropassa, on tehtävä muutoksia matkaan – huonolla fiiliksellä ei voi jatkaa onnistuneesti etukäteen päätettyä tietä. Niin ne vain suunnitelmat muuttuvat, kun täytyy kuunnella itseään ja kroppaansa – sekä erityisesti pääkoppaansa.

Ps. Koska siirtyminen kinkku- ja lohiähkyistä suoraan salaatteihin olisi aivan liian äkkinäinen elämäntapamuutos (:--D), otti tämä tyttö ensiaskeleensa kohti näiden kahden välimuotoa: Splizzaa. Splizzeria löytyy nykyään Salon lisäksi myös Helsingistä ja Turusta ja ideana on ottaa joko kaksi (erilaista) pitsapuolikasta tai toisen tilalle salaattiversio samoista täytteistä. Sopivan täyttävää ja edes hieman terveellisempää sekä todella herkullista – niin ohutpohjainen pitsa kuin maukas salaattikin. Kannattaa testata, jos mahdollisuus osuu kohdalle!


Loppuun vielä fiilikset tiivistävä kuva:

torstai 25. joulukuuta 2014

Treenimusiikkia: the 80's


Kaipaatko letkeää menoa, nostalgista nostatusta ja potkivaa biittiä? Vaihda vaihde vapaammalle ja kokeile vaihteeksi 80-luvun musiikkia, toimi nimittäin ainakin allekirjoittaneella! Omia suosikkeja saa nopeasti listattua soittolistoihin ja tarvittaessa voit aloittaa omasta listastani, jonka laitoin varoiksi julkiseksi, mikäli alkukankeutta olisi havaittavissa. Wake me up before you go-go, girls just wanna have fun ja IT'S RAINING MEN, HALLELUJAH!

Listan löydät siis suoraan joko täältä tai kirjoittamalla spotifyn hakukenttään (ilman lainausmerkkejä) "spotify:user:evellyn" ja valitsemalla 80's feelgood.

tiistai 23. joulukuuta 2014

Koukussa kipuun

Miten selittäisit henkilölle, joka ei harrasta lihaksiin kohdistuvaa treenaamista, että treeninjälkeinen lihaskipu on koukuttava ja miellyttävä tunne? 

Oikeasti, tunnen itseni toisinaan aivan naurettavaksi klenkatessani kunnon treenin jälkeen portaita tai laskeutuessani hitaasti, mutta varmasti penkille istumaan "au, au, au"-voivottelujen kera. Sivullisten silmiin näyttää ehkä siltä, että aiheutan itselleni vapaaehtoisesti kipua, sitten kehtaan vielä valittaa siitä ja kohta menen uudelleen hankkimaan uudet kivut. Omassa päässä asia ei kuitenkaan mene noin, vaan päinvastoin – hymy huulilla nautin jokaisesta jälkipoltteesta ja tuskankiljahduksesta. Kun oikein miettii, niin onhan se hieman sairasta. :-D

Viikon ensimmäinen treeni tehty, toinen kohta edessä ja jalat huutavat pitkästä aikaa sopivasti hoosiannaa, ah! Viikkoja kestäneen tasaisen tappavan kävelylenkkeilyn jälkeen on ihanaa tuntea omistavansa jotain konkreettisia lihaksiakin siellä jaloissa pelkän rasvakerr... siis luiden lisäksi. Toleranssihan tähän kasvaa aivan pian ja kohta ei enää nautita samanlaisesta mukavasta poltteesta (ainakaan näin helposti), joten täytyy ottaa kaikki ilo irti tästä hetkestä. Auttaa sentään vähän tähän pohjalta nousemiseen, kun nämä pienet lihakset ilmoittelevat olemassaolostaan. :)

Eilinen meni täällä kotona treenaten, tämäkin päivä taitaa mennä ja huomenna tarkoituksena olisi kickstartata jouluaatto ja buustata päivän aineenvaihdunta suuntaamalla paikalliselle varasalilleni vetämään juoksu-HIIT. Vaikka treeni onnistuu kotona varsin hyvin ja koska tahansa voin tosiaan mennä myös Salon Gym & Fitness Centeriin, niin kyllä sitä aina vain kaipaa sinne omalle kotisalilleen eli omalla kohdallani Elixia Centrumiin Turkuun. Joululomailuni tuleekin varmasti loppumaan lyhyeen, sillä kaipuu kunnon treenitahtiin 200m salimatkan kera alkaa olla jo suurensuuri. Täältä tullaan ihan kohta, rakas Turkunen.

sunnuntai 21. joulukuuta 2014

Varaslähtö hyvään oloon

Komento takaisin aiempaan postaukseen nähden, nyt on jo vähän vähemmän turhautunut ja yleisesti todella mahtava olo! Koko syksyn kestäneen juoksumattoilun ja viimeisen puolentoista viikon flunssailun jälkeen talven ensimmäinen ulkohölkkä takana. Alla oleva video kuvastaa tunnelmat. :--D


Oikein nautiskelin tästä kevyestä extempore-hölkkäkokeilusta, kun pääsi painelemaan ilman mitään päämäärää, tavoitetta tai edes musiikkia. Kaverina rinnallani kulki koira, joka piti huolta siitä, että välillä oli pakko pysähtyä hetkeksi toisen nostaessa koipea enkä näin ollen päässyt vahingossa revittelemään itseäni liikaa, vaan koko homma pysyi kevyen mukavana. Lopputuloksena I feeeeeeel good, na-na-na-na-na-na-na! Kokeilkaapa joskus antaa niiden randomien juoksuaskelten kuljettaa päämäärättömästi pitkin katuja (jos ei ole liukasta), varmasti tulee hyvä olo. :))

Turhauttaa, turvottaa

Yli viikon verran flunssailua takana, ensin meinasi lähteä ääni ja sen jälkeen lähti hajuaisti, makuaisti ja kyky hengittää nenän kautta. Kuumetta ei sentään ole tarttunut kaveriksi, mutta kyllä tukkoisuuskin saa turhautumaan – nimittäin alati laskevan kuntotason osalta, höh. :--(

Jälleen kerran olen kartellut kuntosalin huumaavaa tunnelmaa kuin ruttoa ja keskittynyt täysin koiranulkoilutukseen kevyesti tallustellen. Juurikin vastasin ask.fm:iin kysymykseen siitä, ketä kaipaan eniten tällä hetkellä, että kaipaan sitä omaa, energistä itseäni. Sitä kaipaan! Ja inhottaa ajatuskin, että kun tästä pikkuhiljaa pääsen taas jälleenrakentamaan sitä kuntoa, niin pohjille on pudottu ja nousu tulee olemaan ärsyttävän tuskainen. Jo kävellessä huomaa, miten pienetkin ylämäet ottavat aivan eri tavalla voimille ja vaikka se osittain alkuviikosta olisikin mennyt flunssan runteleman väsymyksen ja kipeyden piikkiin, niin on siellä taustalla ripaus totuutta kuntotasonkin osalta, valitettavasti.

Mutta ei vellota sen enempää negiksissä! It is what it is ja siihen tartutaan nyt kaksin käsin tilanteen korjaamiseksi. Siispä perinteiset mustaa-valkoiselle -lupaukset tänne blogiin jouluviikosta:

Maanantai 22.12 ~ salitreeni 1
Tiistai 23.12 ~ salitreeni 2
Keskiviikko 24.12 ~ HIIT
Torstai 25.12 ~ salitreeni 3
Perjantai 26.12 ~ lepo
Lauantai 27.12 ~ salitreeni 2
Sunnuntai 28.12 ~ kevyt aero

Ja jollekin päivälle putkirullausta. Turhaan käyttäisin jouluakaan tekosyynä vitkuttelulle, kun tässä on mennyt päiviä ihan tarpeeksi huilaillessa. Ja jos minä pystyn tykittämään jouluviikon läpi aikataulun mukaisesti, niin toivottavasti joku muukin kokee ahaa-elämyksen ja hoksaa, ettei kaikkea tarvitse aloittaa aina "seuraavana maanantaina" tai "sitten tammikuussa". Toki parempi myöhään kuin ei milloinkaan ja alkaapa tämä itsellänikin sattumalta huomenna maanantaina, mutta uskokaa pois – tälle sohvaperunan ja Petteriina Punakuonon risteytykselle huominenkin on jo huikea edistysaskel. :-D Sitkeät flunssanrippeet saavat jatkaa puolestani vaikka tammikuulle asti, mutta eivät tule estämään enää ainuttakaan salitreeniä.

Lisäys: en ole enää siis kuin hieman lievässä nuhassa eli en missään nimessä suuntaisi treenaamaan, mikäli kokisin edelleen olevani puoli- tai millään tasolla vajaakuntoinen enkä suosittele samaa muillekaan. Terveys ensin, salille kerkeää kyllä. Kommenteissa vinkattiin myös aiheeseen liittyen todella hyvä postaus Saako kipeänä treenata tai valmentaa? – suosittelen lukemaan ajatuksella läpi! :)

perjantai 19. joulukuuta 2014

Mitä juuri nyt tekisi mieli?

Vastauksena otsikon kysymykseen: terveellisiä ruokia, slurps. Selailin vanhoja kuvia ja bongasin taas vaikka mitä herkkuja, joista parhaimmat palat tulevat tässä:

Kookosöljyssä paistettua lohta

Nopea snack: broilerin rintafileetä ja mozzarellaviipaleita

Savulohi-mozzarellasalaatti

Katkarapusalaatti & broileria, paahdettua bataattia ja ruusukaaleja

Eniten kuolaan valehtelematta lohi-mozzarellasalaatin perään, omnomnom. Voisinpa haukata tietokoneesta...

torstai 18. joulukuuta 2014

ask.fm :-D

Hei mä rekisteröidyin ask.fm:iin. :----D En tiedä onko vähän (tai tosi paljonkin) teinimäinen paikka, mutta kokeilla voi aina! Toistaiseksi ajatus randomeihinkin kysymyksiin tylsyyttä tappaakseen ei tunnu ikävältä, mutta riskit ovat silti olemassa. Poistanen sovelluksen, jos a) en selkeästi ehdi käyttää sitä, b) se jää täysin kuolleeksi tai c) siellä tapahtuu liikaa häiriökäyttäytymistä, mutta katsotaan ennen kuin kadutaan. Hehehee, tunnen itseni vallattoman noloksi.

Nimimerkkini siellä on siis evellyn0_ ja suora linkki http://ask.fm/evellyn0_ Saa kysellä, jos siltä tuntuu. Ja jos joku teistä seuraa instagramiani (evellyn0), niin tiedättekin jo saman linjauksen kuin mitä tulen pitämään ask.fm:ssäni ~> ei pelkkiä blogijuttuja, vaan ihan sitä omaa elämääni kaikenkattavalla näkökulmalla. :)

Motivaation ja onnistumisen taika


Nyt tartutaan taas henkisen hyvinvoinnin ja motivaation aihepiiriin.

Kuinkakohan monella on taustallaan kokemus siitä, että joku toinen puskee sinua tiettyyn tavoitteeseen ja itse sitten hiki otsalla koitat saavuttaa jotain sellaista, mikä ei ole edes 100% oma päätöksesi? Elää toisen unelmaa, toisen päätöksiä ja toisen ihmisen motivaatiolla omasi sijaan.

Nostan tähän esille oman kokemukseni pianonsoitosta. Olen soitellut pianoa musiikkiopistossa koko ala-aste-, yläaste- ja lukioaikani verran eli yhteenlaskettuna 12 vuotta. Huikea osuus nuoren ihmisen elämästä, tarkalleen sanottuna noin puolet tähänastisestani. Mutta toisin kuin lähes kuka tahansa kanssasisareni tai -veljeni musiikkiharrastuksen parissa, minä en nauttinut ajanjaksostani lähes ollenkaan.

Taidoista asia ei jäänyt kiinni – rytmi- ja sävelkorva löytyy ja musiikkikin on kuulunut keskeisesti elämääni vauvasta asti, laajuudeltaan mm. klassisesta musiikista The Beatlesien kautta aina lapsuuden lempiartistiini Led Zeppeliniin asti (hell yeah :D). Silti muistan elävästi sen päivän, kun isäni kesken päivän haki minut päiväkodista musiikkiopiston koe-esiintymiseen. Minä itkin, pistin raivokkaasti vastaan enkä halunnut mennä, vaikka tuskin 5-vuotiaana edes osasin ajatella kovinkaan pitkälle. Menin toki silti, esiinnyin kiltisti, pääsin sisään musiikkiopistoon ja seuraavat 12 vuotta valitin (ja kävin kauppaa) joka viikko, etten halua soittaa enää yhtäkään lisävuotta. Miksi?


Koska idea ei ollut minun. En ollut koskaan saanut mahdollisuutta haluta soittaa pianoa, en koskaan tehdä omaa päätöstä. En kaivata musikaalisuuden harjoittamista enkä keksiä, mikä tekisi siitä niin hienoa. Näin jälkikäteen ajatellen osaan toki hieman arvostaa nykyisiä taitojani, mutta voi pojat, miten se oli tuskaisen taipaleen takana enkä vieläkään osaa sanoa, oliko se todella kaiken sen arvoista. Ehkäpä oli – ja ehkä arvostuksen puute juontaa edelleenkin juurensa alkuperäisestä syystä; minä en sitä harrastusta itselleni päättänyt ja siksi myöskään halunnut. Rakastan isääni enkä kanna kaunaa pianonsoitosta, mutten voi sanoa, että tämä oli itselleni oikea ratkaisu.

Samasta syystä en näe mitään pointtia siinä, miksi ihmiset huomauttelevat hyvää ajatellen esimerkiksi liikakiloista ja painostavat puolisoaan, ystävää, lastaan tai vanhempaansa laihduttamaan – tai tekemään mitään muutakaan minkä tahansa aihepiirin parissa, nuorten opiskeluvalinnat toisena erinomaisena esimerkkinä. Ymmärrän, miten toista haluaisi varmasti auttaa ohjailemalla häntä omasta mielestään oikeisiin ratkaisuihin, mutta kun tätä elämää ei vain voi elää onnistuneesti toisten arvomaailman ja toiveiden mukaisesti. Jokaiselle on annettava tilaa ja työkalut keksiä oma ratkaisunsa – jokaisen on annettava itse löytää sisältään se palo, joka vie parhaiten onnistumiseen ja maaliin asti.


Mitä yritän painottaa on se, että mikäli tunnistat itsesi tekstistä – oletpa sitten toista ohjailevassa asemassa tai toisen ohjailtavana – niin pysähdy. Teet vain karhunpalveluksen ja pahimmassa tapauksessa estät aidon inspiraation ja motivaation syntymisen.

Mikään ei vie niin pitkälle kuin se ikioma ahaa-elämys. Kun jotain päättää ihan omin sydämin, sitä tavoittelee sata kertaa suuremmalla innostuksella ja pitkäjänteisellä sitoutuneisuudella kuin jonkun toisen johdattelemana tai jopa käskemänä. Rohkaista voi, mutta painostaa tai päättää toisen puolesta ei.

Näillä toivottavasti hieman herättelevillä ajatuksilla ja allaolevalla kuvalla tällä kertaa kohti joulun rauhoittavaa tunnelmaa, ei enää kauaa. ♡ Yritin kaivaa postaukseen kuvitusta, mutta mitään osuvaa ei oikein tuntunut löytyvän ja siksipä saatte tällä kertaa nauttia Turun Aurajoen joutsenista! Niin ja tietysti pikku-Kipparista, heh.

keskiviikko 17. joulukuuta 2014

Eve 25v! :)


Nyt on keskiviikko 17. joulukuuta 2014, klo 0:01 ja minä täytän ensimmäisen kerran elämässäni neljännesvuosisadan verran, jee! :))

Muistelisin (erittäin hämärästi), että ehkä vuosi tai kaksi sitten olin päättänyt saavuttaa joitakin asioita 25 vuoden ikään mennessä. Onneksi vanhuus ei tule yksin, vaan tuo mukanaan lievän dementian, sillä en kuollaksenikaan muista enää mitä. :--D Hyvä näin, sillä nythän tässä on aikaa vaikka mitenkä saavuttaa ne x-asiat, kun jatkossa täytän aina kerran vuoteen uudelleen 25 vuotta, jep.

Tämä vuosi on ollut muutenkin sekalainen, sillä omat tavoitteet itsensä suhteen ovat vaihdelleet ja muuttaneet suuntaansa melkoisen radikaalistikin alkuvuoden tai jopa viime vuoden haaveiluihinkin nähden. Niin sitä vain ihminen kasvaa ja kehittyy ajan myötä, ja nimenomaan sillä henkisellä puolella. Tavoitteet eivät ole enää vain fyysisiä tai tiettyyn median määrittelemään muottiin sidottuja ja asioissa on oppinut näkemään miljoonia eri harmaan sävyjä aiemman mustavalkoisen ajattelun sijaan – ja aivan älyttömän hyvä niin.

Paljon olisi vielä opittavaa niin itsestään, treenistä kuin elämästäkin, joten uusia vuosia ilolla odottaen ja vastaanottaen. :) Olette myös toivoneet paljon kehityspostauksia ja ruokaan liittyviä juttuja, joita mieluusti toteuttelenkin pikkuhiljaa blogin puolella. Malttia ja kärsivällisyyttä vain, sillä tarvitsen sen kuuluisan lampun pääni yläpuolelle, jotta saan jotain järkevää postausta aikaiseksi. Tulossa on silti ja muitakin ideoita saa aina ehdotella!

Lopuksi saatte vielä nauttia synttäritunnelmaa kuvien muodossa viikonlopulta, toivottavasti hauskuus välittyy!


tiistai 16. joulukuuta 2014

Pinkit tossut à la Nike

Heippulis! Täällä yksi nuhanenä käheän kurkkunsa kera raportoi, mutta onneksi kirjoitetussa muodossa kumpikaan tuskin välittyy ruudun toiselle puolelle asti. Voinen siis esittää olevani terve kuin pukki. :-D Todellisuudessa täällä mennään levolla ja kevyellä koiranulkoilutuksella ainakin vielä tämä ja huominen päivä ja toivotaan sormet ristissä, että flunssa nujertuisi pikkuhiljaa.

Piristyksenä sain kuitenkin huomisia synttäreitäni ajatellen etukäteis-synttärilahjana ihanalta ystävältä ja pt:ltä tällaiset ihanuudet:


Tähän emoji, jolla sydämet silmien tilalla. Love love love them! Purkkapinkit (vähän koralliin taittuen) with a blue twist, näillä kelpaa nuhanenän tallustella pitkin katuja niin polleana, niin polleana että. Siinähän muut koiranulkoiluttajat näkevät, että kuka täällä on fashion, hehheh.

torstai 11. joulukuuta 2014

Miksi fitnesslavoille?


Oletteko koskaan pysähtyneet miettimään, miten nykypäivänä lähes jokaisella saliharrastajalla on tähtäimessä jonain päivänä fitnesslavat ja niihin liittyvä kisakunto? Suosituimmat kuntoblogit ovat 99% (karkea arvio by allekirjoittanut, hehe) niitä, joissa kirjoittaja on joko ollut jo kisaamassa tai suuntaamassa sinne kovaa ja raivokasta vauhtia.

Tavallisten treenaajien blogeja on vaikeampaa löytää varsinkaan suuremmista blogiportaaleista ja ymmärtäähän sen – onhan #fitness nyt tämän hetken hitti ja siinä missä fitnesskisoihin tähtäävien määrä on räjähtänyt, nousee varmasti myös niihin keskittyvien blogien arvo. Harmi, sillä juuri tämän räjähtäneen fitnessboomin myötä koko saliharrastus alkaa ilmeisesti kokea pienoista inflaatiota arvostuksensa ja uskottavuutensa osalta.

Ymmärrän täysin alan ammattilaiset, jotka hakevat kisakokemuksesta avautuvia mahdollisuuksia työuralleen ja yhteistyösopimuksiinsa, mutta toisin kuin monissa muissa harrastuksissa (ratsastus, golf, juoksu, posliinimaalaus, mikä tahansa), tuntuu juuri tässä lajissa sitä sm-tasoa tavoittelevien tavallisten tallaajien määrä olevan hurja. Ehkä olen väärässä ja se vain tuntuu siltä aiheen ollessa jatkuvasti pinnalla, mutta pahoin pelkään myös monen harrastajan olevan liikenteessä hatarin perustein: todistaakseen itselleen tai muille jotain, mikä ei todistusta vaadi.

Moniko näistä lajiin hiljattain hurahtaneista harrastepohjaisista henkilöistä voi sanoa ihailleensa koko ikänsä fitnesskisaajien ulkomuotoa ja haaveilleensa jonain päivänä saavuttavansa saman? Sellaisia ihmisiä kun nimittäin on. He ovat niitä, jotka ovat lähteneet alalle jo ennen kuin se oli mediaseksikästä ja ovat kärsineet vuosien varrella roiman määrän sitä kuuluisaa "näytät ihan mieheltä" -kritiikkiä paksua nahkaa kasvattaen. Kelkkaan ei ole suinkaan lähdetty siksi, että se on nyt "in", vaan monet heistä ovat joutuneet taistelemaan kritiikki-tuulimyllyä vastaan tavoitellakseen unelmiaan siinä missä tänä päivänä ne tarjotaan maineensa puolesta kuin hopeatarjottimella.


Itse myönnän rehellisesti, etten ole pitänyt nykyistä "lavakuntolookkia" kai koskaan elämässäni naisellisena, kauniina tai ihailtavana – enkä oikeastaan pidä edelleenkään. Offikunto on omaan makuuni huomattavasti viehättävämpi ja vähärasvaisen, täydellisen lihaserottuvuuden sijaan keho saisi mielestäni olla mieluiten vahvan ja elinvoimaisen näköinen. Jokaisen meistä ei tarvitse olla lavalla, se ei ole saliharrastuksen itseisarvo eikä sen omasta mielestäni kuuluisi koskaan olla se ensisijainen syy lähteä treenaamaan kovalla tahdilla, vaan motivaatio ja palo tekemiseen pitäisi löytyä sieltä sisimmästä.

Nyt muutamat hassut varmaan muistavat, miten taannoin ihannoin Superdieetti-Jarnan suoritusta ja jep, niin teinkin ja ihailen edelleen. Hän veti uskomattomalla sykkeellä ja asenteella itseään upeisiin suorituksiin kisalavat tähtäimessään ja tämän halusin itsellenikin – saman spurtin, saman intensiteetin, mutta erilaisen lopputavoitteen. En taida olla koskaan vannonut sen nimiin, että haluaisin kisalavalle ja painotan sitä edelleen. Lavalle en halua, mutta elämäntyylin kyllä. :)

Haluan uskoa siihen, että jo pelkkä oma mielihyvä saavutetusta ihannekunnosta, sen tavoittelusta ja matkan varrella pienin askelin hankituista tuloksista olisi riittävä puskemaan apinanraivolla kenet tahansa kovaan treenitahtiin, jos sitä oikeasti vain haluaa. Senhän takia tässä loppujen lopuksi ollaan, eikö? Jotta saadaan oma mieli ja keho sellaiseksi, mikä tukee omia toiveita ja tavoitteita. Ei, jotta voidaan olla kisasääntöjen mukaisessa pilkunviilauskunnossa – tietyissä asennoissa lavalla, tuomareiden arvosteltavana ja yhdenkaltaiseen muottiin mukautuneena – päästäkseen paremmuusjärjestykseen ja (vain) sitä kautta näyttääkseen itselleen, että minä todella tein sen.

Så där. Toivon kirjoituksen pysyneen mahdollisimman neutraalilla tasolla ja painotan vielä loppuun, että jokainen kisalavalle päätyvä on kaiken kunnioituksensa ja paikkansa siellä aina ansainnut, ehdottomasti. Itsekin kannustan lähipiirini harrastajapohjaisia täysin voimin ja uskon heidän olevan liikenteessä täysin sydämin, oli kannustin sitten mikä tahansa. Tästä ajatuksenvirrasta eriäviä mielipiteitä saa toki olla itse kullakin – niiden jakaminenkin on sallittua ja suotavaa. :) Aihe kestää laajempaa tarkastelua monelta eri kantilta ja kuulisin itsekin mielelläni lisää pohdintaa tästä eli jos joku siellä tuntee jo runosuonen kukkivan, niin anna vain tulla tuutin täydeltä kommenttiboksiin, kiitos. <3 

keskiviikko 10. joulukuuta 2014

Kaikenkattava opas painonpudotukseen


Tähän blogiin eksytään pääsääntöisesti laihdutusvinkkien sekä niiden kanssa yhteensopivien ruoka- ja treenivinkkien perässä, joten ajattelin vetää yhteen nippuun kaikki kootut vinkkini aiheeseen liittyen.

Vaikka elämäni ei enää pyöri samalla tavalla painonpudotuksen parissa kuin muutama vuosi sitten, niin materiaaliahan täältä pitäisi kyllä löytyä pilvin pimein – ikävä vain,  että postaukset ovat hujan hajan siellä täällä ja enimmäkseen niitä etsiäkseen joutuu selaamaan ajassa reilummin taaksepäin. Sen sijaan, että teidän täytyisi itseksenne nuuskia koko blogi läpi, niin tässä tulee nyt pääpiirteissään kaikki, mitä keksin aiheesta äkkiseltään nostaa esille. Var så goda! :)


Omat kokemukseni painonpudotuksesta.


Olen pudottanut painoa vuoden 2012 marraskuusta vuoden 2013 toukokuuhun mennessä eli puolessa vuodessa arviolta 20-25 kiloa. Se oli saavutus, joka ei näin jälkikäteen ajateltuna tuntunut missään. Laihdutusprojekti oli kaikin puolin mukava kokemus ja lopputulos kaiken sen arvoinen ja sen jälkeen jopa suurempi projekti on paitsi pitää ylipaino poissa, niin myös oppia suhtautumaan vartaloonsa eri tavalla ja kehittää niitä kuuluisia lihaksia.

Muistellaanko hetki menneitä?, elokuu 2014
#metoday, lokakuu 2013
Before and after, elokuu 2013

Haluan laihtua, mistä aloitetaan?


Aivan ensimmäinen askel on päättäväisyys, motivaatio. Lue ensin nämä:

Onnistuneen elämäntapamuutoksen ainekset
- Älä laihduta, tee elämäntapamuutos

... ja peilaa asioita sitten omalla kohdallasi – mikä onkaan se pohjimmainen syy, miksi haluat laihduttaa ja miksi ihmeessä se muka ei onnistuisi tällä kertaa loppuun saakka? Hae se suomalainen sisu, kerran se vain kirpaisee. Ja voin muuten luvata yhden asian: lopputulos maistuu juurikin niin hyvältä kuin voisit kuvitella. Se on sen arvoista. Ja sitten mennään!


Konkreettiset ohjeet: mitä pitää tehdä?


- Ilmainen GoFatGo -dieettirunko
- Fitfarmin Superdieetti 49e
... tai mikä tahansa dieettirunko, mitä uskot pystyväsi noudattamaan pääsääntöisesti vaikka loppuelämäsi joko sellaisenaan tai hieman muokkaillen.

Ultimate-ruokavinkit Superdieettiin ja GoFatGo:lle
- Vihreät kasvikset Superdieetillä
Köyhällä oli varaa dieetata, onnistu noudattamaan dieettiä pienellä budjetilla
- Miksi GFG / Superdieetti sopii minulle?
- Helppiä veden juontiin


Lisämotivaation tarpeessa?


Mikä minua motivoi?
Vinkit aamuaerobiseen
- Fitspiration

Älä syö samoja, tylsiä ja kuivia ruokia – ota reseptivinkkejä näistä!


- Ideoita kevyempään lounaaseen
- #lounas-tunniste
- #illallinen-tunniste
- Reseptivinkkejä protskuleivonnaisiin

Omia treenitavoitteitani


- Tavoitteena laihuus? Ei kiitos.
- Treenikatsaus: ennen, nyt, tulevaisuudessa

Samasta aihepiiristä videoilla höpöttäen


- Vastauksia lukijakysymyksiin osa 1 sekä osa 2
- Kokemukset paastosta
- Lisäravinteet treeniin
- Lisää lisäravinteita
- ... Ja vähän vielä lisää
- Ruokaostoksia Fitnesstukulta
- Jääkaappivideo nro 1
- Jääkaappivideo nro 2
- Jääkaappivideo nro 3
- Kauppakassivideo
- Resepti: jauhelihamössö
- Random-höpöttelyä osa 1 (maaliskuu 2013)
- Random-höpöttelyä osa 2 (toukokuu 2013)

Siinäpä se. :) Linkkaan tämän saman postauksen myös blogin kuvauskenttään oikealle yläreunaan ja täydentelen tarpeen vaatiessa. Vinkkejä ja toiveita saa jakaa kommenttibokseissa tuttuun tyyliin, mutta tämän postauksen kommenttiboksista ne löytävät todennäköisesti varmimmin perille.

tiistai 9. joulukuuta 2014

VLOGmas day #9 (& tekniikkahiontaa)

Vlogmasia puskee taas läpi harmaan joulukuun, tällä kertaa vuorossa tiistaipäivä ja tarkalleen ottaen autotalli-treeni, hehe.


Kutosen käsipainot olivat kyllä tänään liikaa, voi rähmä. Video on todellakin tehty täysin vlogihenkisesti eikä ole millään tavalla mallivideo sille, miten nämä kyseiset liikkeet kuuluisi tehdä. Videosta ei luonnollisesti myöskään näy kaikkia tekemiäni treeniliikkeitä, kaikkia toistomääriä eivätkä ne ole järjestyksessä.

Miksi tämä puolustuspuheenvuoro? Koska kriitikot hyökkäävät (anonyymeina tietenkin) innolla treenivideoiden kimppuun viilaamaan jokaista pilkkua kärkkäin sanasin, been there and experienced that. Minä kun olen meistä se, joka rohkeasti laittaa tekniikkavideoitaan tänne tiedostaen, miten paljon virheitä niissä on (ja miten hirveältä itse niissä näyttää).

Voisin toki pitää kunnon kuvaussessiot, joissa viilaan liikkeet täydellisyyttä hipoviksi vain näyttääkseni hyvältä blogin puolella, mutta silloin rehellisyys ja realiteetit lentävät kyllä ikkunasta ja se ei ole (koskaan ollutkaan) tämän blogin idea.  Siksi haluankin itse terävöittää heti alkuun, että näen kyllä omat virheeni varsin hyvin, en ole sokea tai tyhmä minäkään. Joten jos tekisi mieli osoitella sormella, niin säästä sanasi tai muotoile ne rakentavaksi, kiitän. :))

Näissä videoissa on ehdottomasti puolensa ja näitä olisi ehdottomasti muistettava kuvata aina kuin mahdollista, mieluusti ainakin sitten kerran viikossa jos ei muuten (nykyisen kerran-puolessa-vuodessa sijaan, heh). Peili ei kerro koko totuutta ja vaikka nyt olinkin poikkeuksellisen rapakunnossa ja keskittyminen jo pelkän kuvaamisen takia hakusessa, niin en usko, että liikkeet menevät täysin puhtaasti salillakaan vaikka kuinka tihrustaisin peilistä. Selkärankaan se on saatava ja sitä hakiessa täytyy nähdä omat virheensä toistolla kameran kautta "toisen henkilön silmin", näin se vain on.

Mini-paasto

Turvottaa, herkututtaa, ruokavalio lipsahtelee ja laiskotuttaa, väsyttää, ällötyttää eikä vesikään tunnu uppoavan entiseen tahtiin.

Siinä masentavia lähtöajatuksiani ennen kuin päätin repäistä hyvin minimittaisen vesi- ja teelinjasen paaston itselleni. Jo pelkkä ajatus paastosta sai piristymään, saati sitten itse toteutus. :) Tämä ei ollut mistään muusta lähtöisin kuin omasta päästäni ja halustani eikä sen pitämiseen tai pitämättömyyteen pystynyt vaikuttamaan kukaan ulkopuolinen, ei edes pt. Tarkoituksenani oli pistää itsekuri ja yleinen suhtautumisen ruokaan kuntoon vielä ennen joulua vetämällä kertaheitolla kunnon parin päivän nollaus. 

Olen kerran elämässäni vetäissyt vastaavan lyhyen jakson täyspaaston ja siitä kerroin myös mielipiteitäni blogissa, jotka voitte tihrustaa videomuodossa täältä. Paasto kannattaisi ihanteellisesti toteuttaa edellispäivänä cheat mealia tankaten, suolihuuhtelulla itsensä puhdistaen (:D en ole toteuttanut), paljon nesteitä ja tarvittaessa BCAA:ta sekä ruususuolavettä nauttien, ensimmäisenä paastopäivänä urheillen ja seuraavina sitten kevyellä sykkeellä kävelylenkkeillen.

Paastoaminen on itselleni henkinen prosessi, jossa voin hetkeksi "unohtaa" syömisen ja näläntunteen ja keskittyä siitä seuranneeseen tasaisen energiseen olotilaan, kasvanutta itsekuria unohtamatta. Paaston myötä saan yleensä myös neutralisoitua suhtautumiseni ruokaan: siinä missä aiemmin houkutuksiin (ja sortumisiin...) on yleensä kuulunut epäterveellisiä herkkuja, voi paaston jälkeen jo pelkkä kaurapuurokin kuulostaa taivaalliselta – tai sitten ei, yksilöllisiähän nämä. Hetkittäisestä nollalinjasta saattaisi olla apua myös ahmimiseen tai vain herkutteluun sortuvalle, sillä heti ensimmäiseksi ei tule tosiaan mieleen vetäistä vatsaa täyteen mättöä pidettyään ensin itseään tyhjänä päivän tai parikin.

Pre-paastoateria eli cheat meal: ankkaa, riisiä ja pekonipapuja sekä jälkkäriksi vadelma-juustokakkua, noms.

Kenelle suosittelisin paastoa? <3

- kaikille, jotka sitä haluavat kokeilla
- perusterveille ihmisille niin fyysisesti kuin psyykkisestikin mitattuna
- herkutteluun sortuville
- ahmimisesta kärsiville
- itsekuria etsiskeleville
- henkistä pönkitystä itsestään hakeville
- kokeilunhaluisille terveysintoilijoille
- ylipainoisille
- normaalipainoisille
- kenelle tahansa, joka haluaa joko a) uudelleenstartata rutiininsa tai b) etsiä uusia rutiineja

Kenelle en suosittele paastoa? </3

- kenellekään, joka ei sitä halua kokeilla
- aktiivisesti lihaskuntoa kasvattaville (tosin parin päivän en uskoisi kallistavan projektia juurikaan?)
- syömishäiriöisille, siihen taipuvaisille tai sairaalloista laihuutta ihannoiville
- ihmisille, joilla sairaus, lääkitys tai muutoin ongelmia perusterveydessä


Nyt on kieltämättä hieman puhdistautuneempi olo, ainakin henkisesti jos nyt ei muuta vaikutusta. En päässyt toteuttamaan ensimmäisen paastopäivän salitreeniä, joten oma paastoni koostui pääosin syömättömyydestä ja veden sekä teen litkimisestä – sekä ennen kaikkea henkisen minäni vahvistamisesta. :)) 

Edelleen kyllä turvottaa, sillä viimeiset kaksi viikkoa ovat olleet suoraan sanottuna katastrofi suunnitelmiin nähden ja pelkään tosissani mennä vaa'alle, joten en sinne myöskään mene. Mutta antaa turvottaa, ei auta itku markkinoilla eikä tässä toisaalta tarvitse suurta stressiä ottaa, vaikkei sinne salille nyt olisi sitä huikeaa kuutta kertaa viikossa päässytkään (tai viime viikolla lainkaan). Hassusti sitä vain alkaa vaatia itseltään enemmän kuin pitäisi, vaikka toisia ohjeistaessa osaa pitää langat normaalisti käsissä ja olla armollinen.

Rakkaan pt:ni sanoin "Älä oo niin rankka itelles oikeesti, eri asia jos haluis olla lavalla pian mut sulla ei oo mihinkään kiire. Ups and downs. Joskus menee hirveällä draivilla ja joskus ei vaan jaksa, thats life my love." <3

Jos yhtään huvittaisi paastoilla edes testimielessä eikä esteitä näy lähitulevaisuudessa, niin kokeilkaapa ihmeessä. Pariin päivään ei ihminen kuole ja omaa kehoaan kuunnellen voi paaston lopettaa aikaisemminkin, jos siltä alkaa tuntua. Oma lähtötavoitteeni on aina 36 tuntia eli puolitoista päivää ennen nukkumaanmenoa aloittaen, jolloin suuri osa paastoajasta menee kätevästi nukkuen. Todellinen tavoitteeni on päästä 48 tunnin ylitse ja huonolla säkällä voisin kuvitella lopettavani jo 24 tunnin jälkeen. Rennolla ja positiivisella asenteella hyvä tulee. :)

sunnuntai 7. joulukuuta 2014

Motivaatiota Jutasta

Ha, tässä haen nyt itselleni taas uutta motivaatiopiikkiä treeneihin ja katson vaihteeksi Jutta Gustafsbergin videoita. Kun esimerkiksi alla olevat videot katsoo kertaalleen läpi, niin varmasti tulee itsekin annettua apinanraivolla kaikki irti salilla seuraavan kerran sinne päätyessä – ja hinku päästä salille nyt heti välittömästi on korkeissa lukemissa sekin! Siinä on sitä kunnon fiilistä, kun Jutta sanoo "ai", heh.

lauantai 6. joulukuuta 2014

Onnea rakas Suomi ♡

Itsenäisyyspäivä on itselleni rauhoittumisen ja arvostuksen päivä. Itseäni instagramin puolelta lainaten;

"Happy Birthday to my dear homeland, Finland. There are thousands of amazing, beautiful, astonishing places in the world and so much to see and experience. But in the end there's always that one place in your heart that nothing can replace, nothing can compare. It's called home, it's where your heart truly lies. Mine is Finland and I couldn't be more proud or happy to say so. To me this day is not about partying and celebrating - instead it's about quieting down, listening to Jean Sibelius's Finlandia, being respectful and above all appreciating everything this country has given to its people - and vice versa. Today is about Finland in all its glory."

Itsenäisyys ei ole itsestäänselvä asia eikä varsinkaan yhdentekevä. Nykymaailman käänteissä se ei välttämättä ole myöskään ikuista, joten sitä on arvostettava ja puolustettava asianmukaisesti – sillä kuuluisalla suomalaisella sisulla. Itsenäisyydestä, omasta arvokkaasta Suomesta, on jo tähän päivään mennessä maksettu niin paljon, niin älyttömän paljon – muistetaan edes tämän yhden päivän ajan vuodesta arvostaa sitä myös takaisinpäin.

Nyt saadaan luojan kiitos nauttia rauhan ajasta ja se on todella upea tunne, kun sitä oikein pysähtyy ajattelemaan. ♡

Oi, Suomi, katso, sinun päiväs' koittaa,
Yön uhka karkoitettu on jo pois,
Ja aamun kiuru kirkkaudessa soittaa,
Kuin itse taivahan kansi sois'.
Yön vallat aamun valkeus jo voittaa,
Sun päiväs' koittaa, oi synnyinmaa.

Oi, nouse, Suomi, nosta korkealle,
Pääs' seppelöimä suurten muistojen.
Oi, nouse, Suomi, näytit maailmalle,
Sa että karkoitit orjuuden,
Ja ettet taipunut sa sorron alle,
On aamus' alkanut, synnyinmaa.


Kylmät väreet joka kerta.

keskiviikko 3. joulukuuta 2014

Rakas joulupukki...

Täällä ollaan vaihteeksi Björn Borgin verkkokaupassa, yllätys. Näin koirakaverin väliaikaisena yksinhuoltaja-mamina on tosiaan näppärää ja kätevää, kun voi kuluttaa aikaansa netin syövereissä silmät kiiluen ja ostoskoria täydennellen samalla, kun toinen nukkuu päiväuniaan sikeästi tuhisten. Kohta mennään taas uutta rumbaa lenkityksen kanssa ja sitten taas lisää unta palloon, välillä vähän ruokaa masuun ja hetken leikkituokio eikä stressiä mistään muusta kuin ehkä satunnaisesti bongatuista oravista. Helppoa koiranelämää.

Mutta helppoa on tämä ihmisenkin vastaava joskus, ainakin nettishoppaillessa. Tähän sellainen hymiö, jolla on sydämet silmien tilalla, heh. Harrastin joskus mielikuvitusleikkiä yhdistettynä verkkokauppashoppailuun ja kuvittelin olevani rikas kuin Roope Ankka ja heitin kaikenlaista ostoskoriin hinnasta riippumatta. Loppusumma oli aika huikea, mutta haaveiluhan on onneksi ilmaista. :)) Samoin jäin nyt haaveilemaan Björn Borgin verkkokauppaan, josta löytyy kylläkin vähän realistisempia toiveita esimerkiksi pukin konttiin.

Tämä toppi on pakko nostaa omana itsenään paraatipaikalle. Asennetta sekä punaisenrohkeasta väristä että itse kuvasta, miau! Punainen väri on jo itsessään niin vahva asenneväri, ettei tule äkkiä mieleen parempaa treenitopin väriä raudanpumppaukseen tai juoksurääkkiin – ja silti en omista ainuttakaan punaista treenitoppia. Vielä. Jos on olemassa voimabiisit, niin uskoisin, että olisi olemassa myöskin voimavaatteet ja tämä olisi kyllä ehdottomasti yksi niistä. :)

... Ja jos se joulupukki nyt olisi oikein antelias, niin kyllähän sinne rekeen mahtuisi paljon muutakin, eikös? Olen mielestäni ollut suhteellisen kiltti tänä vuonna. En ainakaan ole ollut tuhma. Tai siis... No mutta, onneksi näitä ei tarvitse odottaa joulupukilta, vaan voi tarvittaessa klikkailla myös omin keinoin kotiin asti. Kyllä hätä keinot keksii. :)



Vinkkinä vielä, että uutiskirjeen tilaamalla saa seuraavaan tilaukseensa 5e alennuksen. Tämä etu kannattaa ehdottomasti hyödyntää, mikäli vainuaa jo nyt, ettei joulupukki-pirulainen ole yhteistyöhaluinen omien toiveidensa kanssa. (Jos olet, niin rakastan sinua ja olet maailman ihanin! <3 ... ja jos et ole, niin odotapa vain...)

Postaus toteutettu yhteistyössä TradeTrackerin kanssa.