maanantai 31. elokuuta 2015

Self-bullying, itsensä kiusaaminen?

"Olen hyväksynyt sen, että laihuus ei tee minusta parempaa ihmistä ja sen, että elämästä pitää nauttia, eikä kituuttaa dieeteillä."CAVA 2.0

"En mä halua välittää sitä kuvaa ihmisille, että ainoa mahdollinen tapa olla onnellinen on olla timmi. Ei! 
-- Faktahan on se, että mä haluan että sä nautit sun elämän jokaisesta päivästä. Siihen EI sisälly jatkuva kympin rasvaprosentti. Siihen EI sisälly pullisteleva rahakukkaro. Siihen EI sisälly tittelit." – The Top Moments by Sanna Laitinen

"There is no good to looking good if you are conscious all the time about how you look. You should be care free. Love the real you. The way you are so that even if you are without makeup, you can look into the mirror and with a big smile embrace your imperfections. " Scarlett Johansson

Siinä muutamat herättelevät quotet, jotka ovat tulleet viime päivinä randomina vastaan somen ihmeellisessä maailmassa. Eikä siinä vielä kaikki – linkkaan tähän alle yhden videon (englanniksi), joka on myös todella herättelevä ja aivan ihanalla tavalla mieltälämmittävä. Suosittelen lämpimästi kuuntelemaan tämän 26 minuutin pätkän, vaikka kuinka laiskottaisi tai ei tekisi mieli keskittyä. Ette kadu.


"Individuality really is all it's cracked up to be."

"Now your job is not to be anything like any other people. In fact your job is to be as unlike them as you can possibly be. Your only job while you're here, on the planet, is to be as good at being you as they are at being them. That's the deal."

Sitten vielä pintaraapaisu ajatuksen herättelijänä otsikkoon viitaten – self-bullying eli itsensä kiusaaminen. Kaikkihan me tiedämme, että kiusaaminen on väärin. Kiusaaminen on alhaista, kielii heikkouksista, tekee pahaa niin kohteelle kuin kiusaajallekin (pitkässä juoksussa ja ennen pitkää ainakin). Yhteiskuntana emme hyväksy kiusaamista ja kampanjoimme sitä vastaan, sanoma on vahva. Mutta entä itsensä kiusaaminen?

Mietipä hetki, miten paljon kritiikkiä ja hallaa sitä pystyykään tekemään ihan itse itselleen päänsä sisällä. Et ole tarpeeksi hyvä, et tarpeeksi fiksu, et tarpeeksi kaunis, et tarpeeksi viisas, reipas, lempeä, mitä tahansa. Vertaamme itseämme muihin ja ruoskimme sitä kautta omaa suoritustamme, mikä saattaa toki pienissä määrin potkia persuksille ja toimia motivaattorina, mutta päätyy liian usein väärinkäytöksiin.

Kaikki ne negatiiviset asiat, mitä sanot heikolla hetkellä hiljaa pään sisällä itsellesi... Sanoisitko niin ystävällesi? Miksi sallimme oman itsemme kiusaamisen, kun tiedämme sen kuitenkin olevan väärin muiden kohdalla? Ja jos jotain, niin ne omat negatiiviset ajatukset itsestä ovat usein niitä kaikkein pahimpia, joita ei kuulisi edes pahimman vihollisensa sanelemana.

Jätän tämän vain tähän. Herättelevää maanantaita kaikille ja kommentoikaa ihmeessä alle, mikäli aiheesta tulee lisää ajatuksia mieleen.

perjantai 28. elokuuta 2015

Uusi aamurutiini

Koska nuha ja nyt uutena oireena yskä ovat edelleen vahvasti läsnä arjessa (nilkasta en sano enää mitään...), mutta liikkumattomuus kävelylenkkejä lukuunottamatta alkaa pänniä, olen ottanut aamurutiineihini nyt pienen lisätwistin, jotta pääsen kevyesti ja kivuttomasti pikkuhiljaa takaisin treenin makuun. Hyvin pienin askelin, sanoisin, mutta hei kaikki lasketaan eikös. :D


En sanoisi, että tämä tekee mitään ihmeitä verrattuna kunnon voimaharjoitteluun painojen kera, mutta auttaa ainakin pään sisällä jos jotain. On vain terapeuttista, kun tuntee tekevänsä edes jotain lihaksillaan pelkän sängyssä makaamisen ja sohvalla nököttämisen sijaan. YouTubesta löytyy niitä ihan oikeita tutoriaaleja varmasti lisää ja itsekin aion niitä koluta läpi vähän tarkemmin myöhemmin, mutta näilläkin pääsee jo alkuun!

Tämä kyseinen väline löytyy esimerkiksi Fitnesstukulta täältä ja Fitnesstukun verkkokaupassa on muuten sattumoisin sunnuntaihin asti voimassa kampanja, jossa kaikki tilaukset toimitetaan postikuluitta. Jos siis on tarvetta pienemmälle tilaukselle, niin kannattaa klikkailla kotiin nyt – itse ainakin laitan Whey-tilausta menemään, kunhan osaan valita maun vaniljan ja vanilja-päärynän väliltä. :)

Kylläpä muuten huvitti aamusta oikein kunnolla saada rakkaalta ystävältä inbox-viestiä seuraavanlaisella screenshotilla:


Hehhehe, sain kyllä aamuni käyntiin mitä hauskimmalla tavalla – pistää nimittäin kieltämättä naurattamaan, kun itse ei ole yli kahteen kuukauteen päässyt tekemään oikein mitään treeniä eikä vieläkään voi rynnätä tuota listaa lukiessa aamusalille, kiitos sitkeän flunssan. En nyt tiedä, mihin mittaukset ja listaukset oikeasti perustuvat, mutta hymyn se sai silti huulille, sellaisen aavistuksen huvittuneen heh... Alkuperäinen listaus löytyy Cisionilta täältä ja sieltä löytyi myös omaan lukulistaan muutama mielenkiintoiselta vaikuttava blogi, kannattaa ihmeessä kurkistella. :)

Postauksen linkki toteutettu affiliate-linkkinä TradeDoublerin kautta.

maanantai 24. elokuuta 2015

Herkkuja lautasella

Jos jostain olen iloinen, niin siitä, että terveellinen "dieettiruoka" voi olla toisinaan jopa niin maukasta, että sitä syö valehtelematta mielellään normaalin ruuan sijasta. Perjantaina sain nimittäin siskoni kylään heti aamuvarhaisesta ja kaiken muun touhuilun lomassa ohjelmanumerona oli keksiä meille jotain hyvää aamupalaa sekä myöhemmin lounasta. Ei tarvinnut kovinkaan kauan miettiä, mitä vääntäisi aamupalaksi, kun päätin tehdä tämän hetken lempiherkkuani: mustikka-proteiinipannareita, joiden kylkeen maapähkinävoita, mustikkarahkaa, tuoreita mustikoita, mustikkavettä ja kahvia.


Aivan tavallisen pulliaisen makuhermoihin nämä upposivat todella hyvin ja erityisesti huomioonottaen sen, että siskollani on keliakia – nämä kun ovat luontaisesti gluteenittomia ja maistuvat silti kuin tavallisilta amerikkalaisilta pannareilta. Kiitosta ja kehuja tuli ja kaikki katosi lautaselta! Yhteen pannariin tulee siis sauvasekoittimella blendattuna:

- 1 kananmuna
- 1/2 banaani
- 2 rkl rasvatonta maitorahkaa
- 1/2 dl proteiinijauhetta (itse käytin Star Nutrition Whey-80 Vanilla-Pear, kestosuosikki leivontaan)
- 1/2 dl kaurahiutaleita
- vajaa 1 tl psylliumia
- 1/2 tl leivinjauhetta
- 1/2 tl himalajansuolaa
- 1/2 tl kanelia

- 1 rkl mustikoita (ripotellaan taikinan päälle vasta, kun se on kaadettu pannulle)


Lounasta miettiessä lähdin ruokakauppaan ilman minkäänlaista aavistusta siitä, mitä sitä sitten siskolle kokkaisi. Taivas oli rajana ja terveellisyys ei ollut pakollinen vaihtoehto, vaan ensisijaisesti halusin tarjota jotain maistuvaa. Lopputulos? Loimulohi-kvinoasalaatti kaikenlaisilla kasviksilla – ja jälleen kerran ruoka oli kuulemma "erittäin herkullista, äärimmäisen maukasta". Damn I can cook. Tai ehkä tällä kertaa damn I can assemble things into a delicious bowl of salad, hehe.


Loimulohi-kvinoasalaattiin tuli tällä kertaa:

- loimulohta, pinnalle ripaus himalajansuolaa
- keitettyä kvinoaa, pinnalle loraus sitruunamehua ja himalajansuolaa
- vesimelonia kuutioina
- raakoja herkkusieniä viipaleina
- paprikaa
- miniluumutomaatteja
- friseesalaattia
- tuoretta persiljaa


Postauksen linkki toteutettu affiliate-linkkinä TradeDoublerin kautta.

perjantai 21. elokuuta 2015

Lapsellinen mealtdown


Huonoja uutisia. Ärsyttää. Tuntuu, ettei mitään tapahdu dieetistä huolimatta tai jos jotain, niin turvottaa vain entistä enemmän. Mikään vaate ei istu päälle yhtään sen paremmin kuin aikaisemminkaan, vaan näyttää jopa vielä kauheammalta ja olo on valehtelematta sellainen, kuin parin viime viikon aikana olisi senttien lähtemisen sijaan tullut muutama lisää. Etsin kohta jostain sen kuuluisan vaa'an ja käyn tarkistamassa tilanteen ja jos näin todella on, niin itkupotkuraivarit.

Kerrotaanpa vielä, mikä muu ärsyttää. Olen flunssassa – siis ollut kuumeessa tiistaista torstaihin ja edelleenkin aivan järkyttävässä nuhassa. Nilkka ei kestä vieläkään kunnon maratonkävelyjä, vaan muistuttaa kyllä olemassaolostaan pidempien tai etenkin huonoilla kengillä tehtyjen kävelylenkkien jälkeen. Tästä syystä esimerkiksi ne kauan kaivatut varovaiset hölkkä-kävelylenkit ovat edelleenkin vain kaukainen haave jossain hamassa tulevaisuudessa.

Kaiken kruunaa vielä se, että fiksuna tyttönä raahasin tiistaina karvakorva-kaverini eli vanhempieni/oman koirani Turkuun, mikä tarkoittaa tottakai lenkkejä vähintään kaksi kertaa päivässä, oli kuumetta tai ei (ja oli muuten yhdellä sanalla sanoen 'mielenkiintoista' tallustella kuumeisessa rottalookissa huppari päällä hikeä pyyhkien, kun ihmiset ympärillä nauttivat auringosta siisteissä hellevaatteissa).

LISÄKSI en ole pysynyt Superdieetissä. Joo, pääosin päivät ovat menneet mainiosti – kolme kertaa päivässä rahkan sijaan jotain proteiinileivonnaista (edelleen maailman mahtavin keksintö) ja kaksi kertaa jotain lihaa + kasviksia, mutta olen silti ehtinyt cheattaamaan jo muutamaan otteeseen ja sekös se vasta pänniikin. 

Ensimmäinen osuma otettiin viime viikon perjantaina, kun päätinkin keskittää koko päivän kalorit ja ateriat itsetehtyyn sushiin. Miksi ihmeessä? Varsinkin, kun jo seuraavana sunnuntaina vietin ystävän kanssa jo ennakkoon suunniteltua herkkupäivää, jonka aikana kaloreita ei ollut tarkoitus miettiä – siinä suoritus, jossa onnistuin kiitettävästi. Heti perään tiistaina alkanut kuume vei puolestaan voimat tehdä yhtään mitään ruokaa, kun kaikki energia piti keskittää a) apteekkiin raahautumiseen ja b) koiran ulkoilutukseen, joten ruokailut viimeisten kolmen päivän aikana ovat menneet erittäin vaihtelevalla sisällöllä suurinpiirtein ~1000-1500kcal linjaa noudattaen Superdieetin rungon sijaan – myös tänään ja erittäin todennäköisesti poikkeavan päiväohjelman vuoksi myöskin huomenna.


Flunssa turvottaa, huono ruoka turvottaa, liikkumattomuus turvottaa – ihmekös, että vähän meinaa olla pinna kireällä. Välillä pännii jopa siihen pisteeseen asti, että olen alkanut epäillä (todella epärealistisesti ja naurettavasti) itselläni olevan kilpirauhasen vajaatoiminta (heh, hävettää edes epäillä vastaavaa ilman mitään konkreettisia oireita), sillä kyllähän näillä kalorimäärillä pitäisi olla jo jotain näkyvää tulosta havaittavissa. On mulla taas niin suuret ongelmat, tiedetään – täällä näemmä osataan välillä olla niin lapsellista neitiä että... Saa tulla ravistelemaan että "herää pahvi".

Joku toinen päivä kirjoittelen taas siitä, kuinka välillä on ihan okei saada tällainen pinnallisuuden henkinen mealtdown ja on myös ihan ookoo, vaikka kontrolli välillä lipsuukin ja mikäs se body confidence olikaan, kuinka ulkonäöllä ei pitäisi olla suoraa vaikutusta siihen, miltä sisällä tuntuu? Nyt on vain huono fiilis ja vaikka ensin ajattelin, että olen vaikka kirjoittamatta kunnes fiilis kääntyy taas hyväksi, niin päätin sittenkin purkaa kaikki nämä ajatukset mielen perukoilta tänne blogin puolelle ihan vaikka vain siksi, että tulee selväksi, kuinka täälläkin on välillä niitä huonoja päiviä ja negatiivisia ajatuksia itsestä. Ihminen minäkin olen, tällaista se toisinaan on.

Hassua sinänsä, sillä tänään oli muuten aivan loistava päivä. Siitä lisää ehkä huomenna, kunhan saan fiiliksen käännettyä ensin ympäri.

One word: muumi

lauantai 15. elokuuta 2015

Proteiinia omppupiirakasta

Julkaistaan nyt vielä tämäkin ohje, vaikka taikina syntyy lähes täysin samoista aineksista kuin mustikkapiirakankin – ainoa, mitä lisäsin, oli 1tl psylliumia ja vähän reilummalla kädellä kanelia sekä tietysti omppulohkoja mustikoiden tilalle. Hyvää tuli!

Nämä kevyet, rasvattomat, vähähiilariset ja äärimmäisen nopeasti valmistuvat proteiinileivonnaiset ovat olleet varsinainen lifesaver Superdieettiä eteenpäin porskutellessa – on niin älyttömän helppoa napata pari kunnon kokoista palaa omena- tai mustikkapiirakkaa aamupalaksi, välipalaksi ja/tai iltapalaksi ja huolehtia kunnon ruokailuista vain kaksi kertaa päivässä. Puhumattakaan herkullisuudesta, kun rahkat, raejuustot ja kananmunanvalkuaiset korvautuvatkin kunnon leivonnaisella, slurps!


Tarvitset:
~ 2 kypsää banaania
~ 2 kokonaista kananmunaa & 2 valkuaista
~ 2-3 rkl rasvatonta maitorahkaa
~ 1,5 dl vanilja(-päärynä)wheytä
~ 2 tl leivinjauhetta
~ ½ tl suolaa
~ 1 tl kardemummaa
~ 1-2 tl kanelia
(~ 1 tl psylliumia)

Pinnalle:
~ 2-3 dl omenalohkoja

Jälleen kerran uuni lämpenemään 200 asteeseen ja kaikki taikinan ainekset kulhoon vapaavalintaisessa järjestyksessä. Surrauta taikina sauvasekoittimella sekaisin, koko komeus leivinpaperilla vuorattuun piirakkavuokaan ja asettelemaan päälle omenalohkot, jotka luonnollisesti myös hieman uppoavat taikinan uumeniin. Ripottele halutessasi omenalohkojen päälle vielä hieman kanelia ja paista uunissa keskitasolla 15 minuuttia. Valmis!

Ravintoarvot yhdelle palalle (yhteensä 8 palaa):
~ 95 kcal
~ 8,5g proteiinia
~ 9,5g hiilihydraatteja
~ 2g rasvaa


Postauksen linkki toteutettu affiliate-linkkinä TradeDoublerin kautta.

tiistai 11. elokuuta 2015

Answers! =)

Kesä vetää hiljaiseksi, siis ruudun molemmilla puolin ilmeisesti eikä kysymyksiä tullut ihan hirmuisesti, mutta onneksi laatu korvaa määrän, sillä nämähän ovat mitä mielenkiintoisimpia aiheita  ja pääsen nyt vastailemaan oikein antaumuksella jokaiseen huolella keskittyen. <3:) Vilpitön ja nöyrin kiitos kysymyksiä esittäneille, lisää saa tietysti kysellä koska tahansa.


Moikka Eve! Sulla on ihana blogi :) Mä olen aloittanut viikko sitten GFG-dieetin ja liikuntaa lisännyt roimasti. Viikko siis takana ja nyt kysymyksenä, että mihin ajoittaisin tuon tankkauspäivän? Mitä mieltä? Kiitos.

Itse olen vetänyt Superdieetillä ollessa cheattipäivää neljän viikon jälkeen ja PT:n kanssa alhaisilla kaloreilla + korkeilla liikuntamäärillä ollessa kahden viikon välein, joten oma amatöörin vastaukseni olisi tässä se, että ehkä roiman liikunnan myötä suosittelisin parin viikon välein cheattia. :) En kyllä pysty perustamaan vastaustani mihinkään tieteelliseen faktaan, vaan pelkkään maalaisjärkeen, mutta kannattanee varmasti myös tarkastella vähän, mikä on painokehitys ja heijastaa sitä omiin tavoitteisiin – jos junnaa paikoillaan, niin ehkäpä cheatti auttaisi vähän boostaamaan taas? Korjatkaa, jos olen väärässä. :)

Heippa! Koetko koskaan hirveästi paineita blogin suhteen ja siitä mitä sinulta mahdollisesti odotetaan tänne kirjoittavan? Tsemppiä dieettiin!:)

Hmm, no välillä painetta joo, mutta mitään hirveätä painetta en sentään. Sisältöpaineita ei juurikaan ole, sillä vaikka yritän tottakai miettiä kirjoitusaiheita sen mukaan, minkä uskoisin kiinnostavan lukijoita, niin todellisuudessa postaukset lähtevät liikkeelle pelkästä satunnaisesta ajatuksesta ja, no, suoraan sydämestä. Siksi onkin hieman vaikeaa lähteä toteuttamaan toivepostauksia, sillä vaikka idea olisi mitä mahtavin, niin aiheesta kirjoittamiseen vaaditaan silti se kipinä jostain sisältä. Niin se vain valitettavasti menee, joten tiedostamalla luovuuteni rajat en juurikaan ota sisällöstä paineita.

Sen sijaan postaustahdista otan! Haluaisin kirjoitella teille joka ikinen päivä, mikä on tietenkin arjen kiireet huomioden ajoittain mahdoton ajatus. Sen sijaan olen ottanut tavaksi, ettei postausten väli venyisi muutamaa päivää tai ihan maksimissaan viikkoa pidemmäksi. Välillä onnistuu, välillä ei – ja mitä vähemmän postauksia, sitä syyllisempi olo. :( Sama juttu pätee kommentteihin vastaamisen kanssa.

(Kiitos tsempeistä! :D Tulee aina tarpeeseen, ei oo heleppoo mutta sujuu.)

Ootko kuullut mitään sieltä sun aikaisemmasta ikävästä duunipaikasta? 
Onko pomot kuulleet/nähneet sun kirjoitusta, ovatko muuttaneet toimintatapojaan, onko entiset duunikaverit jo lähteneet sieltä, jatkuuko meno samanlaisena jne? 

Voisiko olla parempaa aikaa nostaa tätä aihetta esiin kommenttiboksissa, kun juuri pääsin puhumaan työuupumus-kokemuksistani haastattelun merkeissä ja artikkeli ilmestyypi tämän viikon Ilta-Sanomien Sunnuntailiitteeseen. :) Tätä haastattelua ajatellen olen siis käynyt läpi vanhoja muistoja tässä viime päivät läpi, ajoittain tippa linssissä, mutta myös kaikesta tapahtuneesta ylitsepääsemättömän kiitollisena nykytilanteeseen peilaten.

Eli: olen kyllä kuullut joitain juttuja sieltä täältä, vaikka tietoisesti olen vanhoille kavereilleni sanonutkin, etten mielelläni kuulisi sen kummempia, jotta saan vanhat pölyt karistettua. Joitain korjausliikkeitä on ilmeisesti tehty, jotta "viime vuoden virheitä ei toistettaisi" ja se on ilman muuta ollut yksi mahtavimmista asioista kuulla, mutta valitettavasti täydellisyyteen on tuskin päästy vieläkään. Suurin osa vanhoista työkavereista on joko lähtenyt kokonaan tai ei ole enää palannut samaan työpaikkaan, mutta muutama tuttu sieltä taitaa vielä löytyä. Heillä kokemus on kuitenkin täysin erilainen, aivan kuten oli itsellänikin niinä hyvinä aikoina kyseisessä yrityksessä työskennellessäni. Hyvät heille, ja sen sanon täysin vilpittömästi.

Viimeisin esimieheni on ottanut yhteyttä postauksen myötä ja viesti oli jotain niin kaunista luettavaa, että halusin silloin tulostaa sen paperille ja tehdä siitä itselleni taulun. Ajatus unohtui, mutta nyt kun muistin sen, aion tauluideani myös toteuttaa. :) Muuten en ole kuullut asiasta ja totta puhuen en välittäisi kuullakaan – uskoakseni olen asiasta kärsinyt jo aivan tarpeeksi, joten tuskin kukaan heistäkään haluaa tulla erikseen ainakaan negatiivisessa mielessä kommentoimaan ja lyömään lyötyä vielä lisää. Ainakin haluan uskoa näin.

Maailma ei ole eikä tule koskaan olemaankaan reilu. Aina tulee vastaan epäkohtia, joiden edessä taistelu tuntuisi kuin räpiköimiseltä tuulimyllyjä vastaan eikä vääryyksiä saada välttämättä lainkaan korjattua, jolloin ainoaksi vaihtoehdoksi jää niiden kanssa eläminen. Juuri sen takia olen itse kiinnostunut psykologiasta ja ihmisten auttamisesta sen kautta; huolimatta siitä, millaisissa olosuhteissa sitä joutuu elämään, voidaan aina tehdä korjausliikkeitä siellä pään sisällä, jotta elämä säilyy edelleen niin hyvänä kuin suinkin mahdollista. :)

Entä saatko blogiin/sen kautta ikäviä kommentteja/viestejä, joita et julkista? Vastaatko heille kuitenkin? 

Hyvin, hyvin harvoin, mikä on todella yllättävää. Kaikki kommentit ovat automaattisesti julkisia ja olen tähän mennessä poistanut vain yhden kommentin jälkikäteen ja senkin vain siksi, että kyseisessä kommentissa mainittiin pt:ni koko nimi, joten halusin suojella hänen yksityisyyttään. :) Vastaan yleisesti kaikkiin kommentteihin, mutta trollaukseen en lähde mukaan vastatrollauksella, sillä silloinhan en olisi yhtään parempi ihminen kuin vastapuolikaan.

Ootko googlaillu itseäsi? 
Tiedätkö lukeeko kukaan perheestäsi/ystävistäsi blogiasi? 

Olen :D Mitään maatajärisyttävää ei ole tullut vastaan, lähinnä blogipostauksiani. Keskustelupalstoilta olen löytänyt linkkejä ja kehuja blogiini, mikä lämmittää ihan hirmuisesti mieltä. <3 Perheenjäsenistäni isosiskoni lukee aktiivisesti (ja kommentoi kommenttejani, hehe), toinen isoveljistäni taitaa lukea silloin tällöin ehkä ja loput perheestä ovat kyllä tietoisia, mutten tiedä, kuinka aktiivisesti lukevat jos ollenkaan. En piilottele heiltä mitään, vaan oletusarvoisesti kun kirjoitan blogiin asioitani, lähden siitä lähtökohdasta, että teksti on julkista ja sen saattaa kuka tahansa lähipiiristäni lukaista. :)

Millanen olis sun täydellinen päivä? :) 

Oih... Ihana ajatusleikki. Täydellinen päivä juuri nyt mietittynä olisi varmaankin sellainen, että heräisin aamulla todella aikaisin – siis ihan viimeistään seitsemältä. Aamupalaksi jotain nopeaa ja maukasta kahvin kera, treenikamppeet kasaan ja preworkoutin saattelemana salille nostamaan rautaahhh. Täydellisessä päivässä treeni menisi tietenkin todella mahtavasti ja fiilis olisi superhyvä. :D Loppuun ehkä vielä onnistunut HIIT juoksumatolla ja suihkun kautta pois.

Palauttelulounaana ystävän kanssa jotain herkkuruokaa Turun ravintolatarjonnasta nauttien, jonka jälkeen ehkä vähän lepoa kotona treenistä palautuen (lue: koomaillen). Vapaavalintaista chillausta, hyvällä mielellä ja inspiraatioituneena blogipostauksen kirjoittamista, vähän ehkä jotain kivaa kokkailua kotona ja illalla vielä jotain pientä lenkkiä Urheilupuiston maisemissa joko hölkäten tai ihan kävellä tallustaen ja luonnosta nauttien. Parasta, jos kaverina olisi sellainen häntää heiluttava karvapallero. Aurinko paistaisi mukavasti, muttei kuitenkaan liian lämpimästi koko päivän ja ilma olisi raikas kuin alkusyksystä. Kotona vielä parit kynttilät palamaan ja hyvä leffa, kirja tai muuta kivaa tekemistä.

Mun täydellinen päivä on siis aika tylsä, mutta fiilis ratkaisee ja sen saa allekirjoittanut jo noin vähällä korkealle. :)

Mitä lisäravinteita syöt/pyrit syömään päivittäin ja ootko huomannu mitään vaikutusta? 
Oletko kokeillut macajauheita ja chia siemeniä? 

Pyrin syömään monivitamiinia ja d-vitamiinia päivittäin, sillä laiska minä ei jaksa koko ajan vahtia, että saa ruokavaliosta mahdollisimman monipuolisesti kaikkia vitamiineja. Tällä hetkellä kaapista ei kuitenkaan löydy kumpaakaan edellä mainituista, sillä laiska minä ei ole jaksanut edes vaivautua ostamaan niitä. :D Sen sijaan olen aikoinaan tilannut kaapin perälle L-Carnitinea ja Rippedeitä, joita nyt sitten syön kunnes ne loppuvat. Rippedeitä ja muita piristetuotteita ostaisin kyllä lisää, mutta muita lisäravinteita en taida enää lähteä hankkimaan. Hyödyt tuntuvat olevan niin marginaalisen pieniä, etten enää näe syytä laittaa niihin rahaa sen suuremmin – todelliset teot kuten ruokavalio ja treeni puhuvat kyllä puolestaan. Lisäksi treenijuomien suhteen en ole vielä valmis luopumaan BCAA:sta, glutamiinista, kreatiinista tai proteiinijauheista.

Macajauheen hyödyistä en rehellisesti sanottuna tiedä mitään, heh, ja chia-siemeniä löytyy lähinnä vain lasipurkista harvoin käyttöön päätyen. Totta puhuen en vain ole perehtynyt superfoodeihin sen suuremmin ja syy sille on harvinaisen simppeli: en ole vielä kokenut mitään erityistä tarvetta, siis vaivaa, mikä olisi aiheuttanut kipinän kokeiluille. :) Ennaltaehkäisy olisi kuitenkin fiksua ja terveyteen kannattaisi panostaa ennen kuin ehtii tulla mitään, mutta kun se laiska minä...

Osteletko paljon treenilehtiä vai mistä haet aina uutta inspiraatiota ja tietoa omaan tekemiseen?

Todella harvoin tulee ostettua, mutta mieli tekisi kyllä! Kunto-Plus on ehdoton ykkönen ja sitä tuli joskus tilattua hyvin lyhyen aikaa, joten jos jotain inspiraatiota lähtisin tekemiseeni hakemaan, niin suuntaisin ensimmäisenä sinne. Täytyykin perehtyä lehtiin taas pitkän tauon jälkeen uudelleen, sillä sieltähän saisi vaikka mitä vinkkiä ja nimenomaan inspiraatiota. :) Toistaiseksi lähteinä ovat toimineet lähinnä kaikki se oppi, mitä olen saanut vuosien varrella pääosin pt-ohjelmien ja -keskusteluiden myötä sekä tietysti hieman muitakin blogeja lueskelleena.

Miten kuvaisit muuttuneesi blogin kirjoittamisen myötä/aikana? 

En ole enää niin kärkäs tai mustavalkoinen kuin mitä ehkä alkuvaiheissa ja tiedostan paremmin, miten paljon ja monia asioita en vieläkään tiedä. Olen ymmärtäväisempi, lempeämpi, omalla tavallaan avoimempi erityisesti vaikeiden aiheiden kanssa, mutta samalla pidän myös kasvaneen lukijakunnan myötä visusti kiinni tietyistä yksityisyyden rajoista. Ennen kaikkea uskoisin kuitenkin, että bloggaajana uskallan paremmin tuoda ihan sitä syvintä itseäni esille enemmän enkä pelkästään palpattele iloisia ja kivoja juttuja, vaan rohkenen myös tuoda satunnaisia murheita blogin puolelle auki. Realistisempi Eve, sanoisin? :)

Mikä on lempitreenisi? Miksi? 

Salitreenejä miettiessä yläkroppatreeni se varmaankin on! Vatsat ei napostele yhtään, ne taitavat olla oma akilleenkantapääni ja jalkatreenissä tulee vedettyä sykkeet aina niin korkealle, että tuntuu ajoittain enemmän aerobiselta treeniltä, vaikka toki poltettakin löytyy. Yläkroppa siis puhtaasti siksi, että vaikka painot olisivat pieniäkin, niin hengästymistä ei tule samassa mittakaavassa kuin jalkatreenissä ja samalla jaksan kuitenkin tehdä paremmin kuin vaikka keskivartalotreenissä. :D

Kaikki treeniliikkeet huomioiden sanoisin kuitenkin ehkä juoksun olevan lempparini. Juoksulla tarkoitan siis kevyttä hölkkää luontoreittejä pitkin edeten ja tarvittaessa pieniä kävelyhengähdystaukoja ottaen, vaikka tavoitteena onkin vetää yhteen putkeen mikäli vain mahdollista. Tämän hetken nilkalla juoksu ei valitettavasti ole vieläkään mahdollista, joten odotella täytyy ja se näkyy juoksukaipuussa. :/

Mitä tavoitteita sinulla on lähitulevaisuudelle? Elämässä tai treeneissä?

Selkeitä tavoitteitani ovat: uusi työpaikka (bloggaamisen ohelle), psykologian opintojen jatkaminen avoimessa, mahdollisesti keväällä psykologian pääsykokeisiin pänttääminen, muutto eläinystävälliseen asuntoon mieluiten Turun keskustan tuntumassa ja sitten ensi kesään mennessä oman koiranpennun hankkiminen. :) Lisäksi haluaisin jossain vaiheessa elämääni päästä asumaan Englannissa ja jos en sitä ihan lähitulevaisuudessa pääse toteuttamaan, niin ainakin lähden sitten käymään siellä lomalla.

Treenissä tavoitteeksi olen asettanut itselleni sen, että löydän taas sen nautinnon ja ilon, minkä joskus siitä itselleni sain. Tottakai haluan parantaa niin hapenottokykyäni kuin lihaskuntoani koko ajan, mutta niille ei ole mitään konkreettisia tavoitteita – tärkeintä olisi, että salikäyminen muuttuisi taas aktiiviseksi ja liikunnasta tulisi positiivinen pakkomielle pakkopullan sijaan. :) Sitähän se oikeastaan jo onkin, mutta haluan nimenomaan parantaa aktiivisuutta liikunnan suhteen eli käydä salilla esim. vähintään 4 kertaa viikossa ja lenkillä vähintään 2 kertaa viikossa. En ollut miettinyt näitä tavoitteita ennen tähän kysymykseen vastaamista, mutta nyt taidan alkaa miettiä lisää – sen puitteissa toki, että ei saa mennä liian suorittamiseksi, vaan fiilispohjalta ja nautinnolla. :) <3

sunnuntai 9. elokuuta 2015

Proteiinia mustikkapiirakasta


Kelpaisikos erittäin vähäkalorinen, korkeaproteiininen, lähes rasvaton, mutta silti herkullinen ja mehukas versio mustikkapiirakasta? Mikäli totesit mielessäsi "kyllä kiitos", ota alla oleva resepti talteen, poimi metsästä pari desiä mustikoita ja siirry keittiön puolelle. Valmistus tapahtuu alle viidessä minuutissa, kypsennys puolestaan vartissa. :)

Tarvitset:
~ 2 kypsää banaania
~ 2-3 rkl rasvatonta maitorahkaa
~ 1,5 dl vanilja(-päärynä)wheytä
~ 2 tl leivinjauhetta
~ ½ tl suolaa
~ 1 tl kardemummaa
~ 1 tl kanelia
~ 2 kokonaista kananmunaa & 2 valkuaista

Pinnalle:
~ 2 dl mustikoita

Laita ensin uuni lämpenemään 200 asteeseen ja vuoraa pyöreä piirakkavuoka leivinpaperilla (leikkaa halutessasi reunat tasaisiksi). Lisää kaikki taikinan ainekset kulhoon haluamassasi järjestyksessä, jonka jälkeen surrauttelet kulhon sisällön melko litkumaiseen muotoon jääväksi mössöksi. Kaada taikina leivinpaperilla vuorattuun piirakkavuokaan ja asettele lusikalla päälle mustikoita – huomioi, että mustikoiden kuuluukin upota taikinan joukkoon eli kannattaa pitää silmällä, mihin kohtiin on jo mustikkapalleroita pudotellut.

Uunissa 200 asteessa keskitasolla n. 15 minuuttia. Parasta todennäköisesti vasta seuraavana päivänä jääkaapissa yön yli seistyään, mutta näin hetki sitten pari palaa suoraan uunista mussuttaneena voin lämpimästi suositella myös uunituoreena herkuteltavaksi, supernam. <3

Ravintoarvot yhdelle palalle (yhteensä 8 palaa):
~ 85 kcal
~ 8,5g proteiinia
~ 7g hiilihydraatteja
~ 2g rasvaa


Postauksen linkki toteutettu affiliate-linkkinä TradeDoublerin kautta.

torstai 6. elokuuta 2015

Rakkautta lautasella

Okei. Nyt jos pitäisi valita kaikkein paras resepti proteiinipannarille, olisi se ehdottomasti ja absoluuttisesti minttusuklaa-proteiinipannari mustikkarahkakuorrutuksella. Valinta oli todella helppo, raati on puhunut. Ei ehkä näytä kummoiselta, mutta kunhan vain maistatte, ette muuta halua syödäkään!


Muokkasin vähän aiempaa ohjetta ja tälläisella ollaan menty:

- ½ banaani
- 1 valkuainen
- ½ dl minttusuklaa-wheytä (itse käytin EliteWhey)
- ½ dl kaurahiutaleita
- 2 rkl rasvatonta maitorahkaa
- ½ tl leivinjauhetta
- ½-1 tl psylliumia
- 1 tl kanelia
- ripaus vaniljasokeria

Taikinan valmistus ei voisi olla helpompi – kaikki vain kulhoon ja sekaisin sauvasekoittimella. Itse jätin vahingossa taikinan raaka-aineet "turpoamaan" puoleksi tunniksi ja se saattoi olla osasyy täydellisen koostumuksen aikaansaamiseksi, joten jos mahdollista, niin suosittelen turvottamaan aineksia hetken kulhossa ennen sauvasekoittimella surrauttelua ja kypsentämistä. Paistaminen tapahtuu pienellä pannulla (tai sitten isolle pannulle pienen pannun kokoinen pyöreä keko) keskilämmöllä muutaman minuutin per puoli mieluiten kookosrasvassa.

Kuorrutteeseen:
- muutama mustikka murskattuna
- pari, kolme ruokalusikallista maitorahkaa

Päältä aavistuksen rapea aivan kuten paistettujen ohukaisten pitsireuna, sisältä pannukakkumaisen pehmeä ja mehukas. Täydellinen aamupala. <3 (...ja välipala ja iltapala ja lounas ja...)

keskiviikko 5. elokuuta 2015

Kasvikset keiton muodossa (Superdieetti)


Jostain mielijohteesta en halunnut käyttää tämän päivän lounaaseen grammaakaan ylimääräistä rasvaa, mutta mielitekona oli silti lämpimät, kypsät vihannekset eikä uunissa höyryttäminen houkutellut. Siispä syntyi keitto.

Ja tulipa muuten todella maukas keitto ollakseen pelkkää kasvista, puhtaita mausteita, vettä ja maustamatonta broileria! Todellisuudessa broilerin makua ei keiton herkullisen liemen ja maukkaiden kasvisten alta bongannut lainkaan, joten proteiinin lähteenä voi käyttää ihan mitä vain haluaa – tofua, possua, broileria, raejuustoa tai mitä nyt ikinä keksiikään.

Se jos mikä on kuitenkin varmaa, että grammaakaan lisähiilareita tai -rasvaa tämä maukas kokonaisuus ei kaivannut. <3 Tätä voi soveltaa vaikka loputtomiin ja käyttää juuri niitä omiin makuhermoihin sopivia tai vain kaapista sattumalta löytyviä kasviksia, mutta oma nappiin osunut keittoni meni seuraavalla tavalla:

Tomaattinen broileri-kasviskeitto
yhdelle 

- 5-7dl vettä (en mitannut :D laita silmämääräisesti sopiva määrä)
- 1 porkkana
- ½ purjoa
- ¼ paprikaa
- 1 pieni (tai ½ iso) sipuli
- 1dl säilykeherkkusieniä
- 1tlk (70g) tomaattipyrettä
- 100g maustamatonta broilerin rintafileetä (aiemmin uunipellillä valmiiksi kypsennettyjä)
- 1tl currya
- 1tl cayennepippuria
- ripaus Steviaa tai sokeria
- laadukasta suolaa maun mukaan
- tuoretta tai kuivattua persiljaa

Aloita pilkkomalla kasvikset haluamasi kokoisiksi suupaloiksi ja laittamalla vesi kiehumaan. Veden kiehuessa kattilaan menevät ensin pilkotut porkkanat, muutaman minuutin jälkeen perästä muut kasvikset ja tomaattipyre sekä kaikki mausteet. Tämän jälkeen puuttuu enää oman maun mukaan pilkottu kypsä broileri ja herkkusienet (jos niitä haluaa laittaa), jonka jälkeen keiton annetaan kiehua muutaman minuutin ajan ja jätetään kunnolla jäähtymään ennen ruokailua.

En ajatellut tekeväni tästä reseptiä, joten määrät ovat suuntaa-antavia ja keittoaikakin oli x minuuttia – ei kuitenkaan kauaa, sen verran nälkäisenä kokkailin tätä herkkulautasellista. Arviolta kokonaiskeittoaika ei voinut kuitenkaan ylittää 10 minuuttia, ei sitten millään. Jäähtymisaika olikin se todellinen haaste, kun keitto olisi jo ollut valmista, mutta piru vie liian kuumaa syötäväksi, heh.

Suosittelen testaamaan – terveellisyydestään huolimatta erittäin, erittäin maukas ja täyttävä lautasellinen luvassa. Painonpudotuksellisesti keiton cayennepippurikin toimii erittäin hyvänä lämmittäjänä ja aineenvaihdunnan vauhdittajana, sillä jos jotain, niin tätä keittoa lusikoidessa tulee ainakin kuuma!

tiistai 4. elokuuta 2015

Questions? =)

Olen kertaalleen aiemmin tehnyt Q&A-tyyppisen postauksen, jonne sainkin ihailtavan paljon kysymyksiä ja suuri kiitos niistä vielä tänä päivänäkin! Siitä alkaa kuitenkin olla jo melkoisen paljon aikaa ja moni asia on muuttunut niin fyysisesti kuin mentaalisestikin sekä elämäntilanteellisesti, jotenka sen pidemmittä puheitta;

Kysy jotain! 

Kysy, vaikkei mikään olisi askarruttanutkaan, jookos? Sana on vapaa, kynä (tai siis näppäimistö) sauhuamaan ja kommentoi tämän postauksen alle, mitä haluat tietää ihan mistä tahansa ja miten paljon tahansa. <3 Mitä enemmän kysymyksiä, sitä paremmin saan tottakai kattavan vastauspostauksen tehtyä. :) Vastailen sitten tasan viikon päästä tiistaina näihin kysymyksiin ja tällä kertaa sitten ihan kirjoitetussa muodossa (kun viimeksi vastailin videolla ja se närkästytti joitakin).

Yleensähän näihin tupsahtelee sellaisia normaaleja peruskysymyksiä laidasta laitaan, mutta jos nyt sattuisi olemaan mielessä jokin ongelmallisempi, laajempi tai henkilökohtaisempi kysymys, niin sanon ainakin että kysyä saa aina! Vastaan sitten parhaani mukaan kieli keskellä suuta sen puitteissa, kuinka henkilökohtaisesta kysymyksestä on kyse ja kuinka äärirajoille uskallan vastauksen kanssa mennä. :)

maanantai 3. elokuuta 2015

Fiiliksiä Superilta

Ensimmäiset kunnon päivät Superdieettiä alkavat olla takana ja päässä on taas pyörinyt vaikka mitä vanhoja ja osittain uusiakin tuntemuksia, joten ajattelin kirjoitella niitä vähän auki tännekin ja samalla selkeyttää itsellenikin, miksi tähän on lähdetty. Huonolla hetkellä voin sitten palata tänne lueskelemaan ja hakemaan motivaatiopiikkiä. :)

Mistä tykkään?

Siitä, miten hyvältä yksinkertaistakin yksinkertaisemmat yhdistelmät ja raaka-aineet maistuvat. Parsakaali ja porsaanpihvi. Salaatti ja kanafilee. Ei turhia kastikkeita, ei ylimääräisiä hiilareita, pelkkää ruokaa omalla maullaan tai mahdollisesti sinapilla (:D) höystettynä, slurps. En myöskään ole lähtenyt punnitsemaan raaka-aineita – silmämääräisesti olen jo tottunut hahmottamaan määrät riittävän lähelle eikä se nyt suurta eroa päivän kalorinsaantiin tee, syönkö kanaa jollakin aterialla tasan 100g vai 150g. Joillakin aterioilla en käytä rasvaa lainkaan, joillakin sitten taas vähän enemmän kuin ohjeistettu. Kaikki löytää kyllä balanssinsa, kun pitää kokonaiskuvan mielessä.

Monelle Superdieetti tarkoittaa kirjaimellisesti kuivaa kanaa/jauhelihaa, pakastevihanneksia ja kananmunaa ja sitten kuunnellaan, kuinka pää hajoaa eikä ruoka maistu millekään ja että eihän tällaista jaksa kukaan edes sitä kuutta viikkoa. Kuka käski olla käyttämättä mielikuvitusta? Ja jos oma mielikuvitus ei riitä, niin netti on pullollaan vinkkejä ja reseptejä, joita pystyy soveltamaan Superillekin – esimerkiksi omat Superdieetti-ruokavinkkini täällä ja reseptilista täällä, molemmilla pääsee jo todella hyvin alkuun soveltamisen kanssa. Sitä kun voi joko tyytyä valittamaan, tai aktivoitua tekemään asioille jotain – tyyli vapaa. :)


Mitä ei ollut ikävä?

Sitä rahkaa ei ole ollut ikävä, ei kyllä yhtään. Pelkkä ajatuskin puistattaa, mutta kuten eilen jo totesin, niin onneksi korvaavia vaihtoehtoja löytyy. <3

Ei sillä, ettenkö rahkaa pystyisi syömään huoletta vaikka sellaisenaan saati sitten marjojen ja mehukeiton kera vaikkapa smoothien muodossa, vaan itse mielikuva kylmästä ja mauttomasta maitorahka-ateriasta kaksi tai jopa kolme kertaa päivässä ei ole tarpeeksi houkutteleva tekemään tästä dieetistä mielekästä. Sen sijaan ajatus proteiinipannarista ja muista proteiinipitoisista leivonnaisista – joista osa voidaan nauttia lämpimänä suoraan uunista tai pannulta – lämmittää heti mieltä ja sydäntä ja saa odottamaan vesi kielellä seuraavaa ateriaa.

Mikä on yllättänyt?

No nälkä! Ja mikä pahempaa, nälkä yhdistettynä late night cravingseihin eli houkutuksiin. Eilisilta oli aivan järkyttävä – ensin teki mieli irtokarkkeja, sitten sushia, sitten irtokarkkeja ja sitten taas sushia, kunnes lopulta skaalasin koko keittiökaapistoni ja jääkaappini läpi sen toivossa, että löytäisin mitä tahansa nopeasti suuhun laitettavaa naposteltavaa. Kun ainoa vaihtoehto olisi ollut porkkana, totesin ettei siitä ole minkäänlaista lohtua ja päädyin istumaan sohvan reunalla melko tarkalleen tällä fiiliksellä:


... mutta kun tänä aamuna heräsin uuteen päivään, oli fiilis kuitenkin erittäin jepa, jopa loistava. Jollain ihmeellisellä tavalla – niin kauhealta kuin se sillä hetkellä tuntuukin – on vaihtelun vuoksi ihanaa tuntea sopivalla tavalla nälkää ja kaivata erilaisia ruokia. Rehellisesti sanottuna Hankosushin california roll kävi myös aamulla mielessä ja pikaisesti ehdin jo leikkiä ajatuksella ruokien korvaamisesta sushirullalla, mutta onneksi nämä ovat vain ajatuksia, eivät tekoja. Ajattelin alkaa laittaa paperille ylös niitä ruokia ja herkkuja, jotka tuntuvat olevan ylitsepääsemättömiä ja katsoa sitten cheattipäivänä, onko fiilis edelleen sama. :)

Lisäravinteet ja liikunta

Lisäravinteista kaapista löytyy tällä hetkellä L-Carnitinea sekä Rippedejä (vastaavat burnereita), joita ajattelin vedellä tämän kuuden viikon ajan niin kauan kuin tavaraa riittää, heh. Lisäksi käytän protskuleivonnaisissa Star Nutrition Vanilla-Pear Wheytä, joka on aivan absoluuttinen lempparini niin maun kuin hinta-laatusuhteensakin puolesta. Muita juttuja en vielä ole päässyt käyttämään, vaikka kaikenlaista muutakin extraa löytyykin kaapin perältä.

Proteiinipatukoista suosisin Superdieetillä ensisijaisesti vähäkalorisia Goodlife-patukoita, mutta toisaalta myös puhtaita ja ravintoarvoiltaan ylivoimaisia Quest Bareja. Näitä tuli aikoinaan napsittua rahkan sijaan melko tiheäänkin tahtiin, jos ei ollut mahdollista muuten napata eväitä mukaan. Quest Nutritionilta löytyy myös Peanut Butter Cupseja, jotka ovat taivaallisen hyviä, mikäli esimerkiksi Reese's Peanut Butter Cupit ovat mieleen.

Salitreeneistä en osaa vielä sanoa mitään, sillä en ole uskaltautunut salille, kiitos nilkkareppanan ja arjen kiireiden. Todennäköisesti tulen kuitenkin tekemään treenit omalla tyylilläni eli vanhoja pt-ohjelmia soveltaen ja nilkkaa kuunnellen (liikkuvuus ei vieläkään täydellinen, vaikka hiljalleen paranemaan päin koko ajan) eli en aio tehdä Superdieetin treenejä, ellen toisin myöhemmin mainitse. :) Näistä lisää jatkossa.

Treenijuomaksi aion yhä edelleen vetää Octanea (kaloriton), ennen treeniä joko Rippediä tai Preworkoutia (nyt menossa One More Rep) ja treenin jälkeen todennäköisesti jonkinlaisen kombinaation Wheytä ja Gaineria, täytyy hieman laskeskella Superdieetin palautusjuoman mukaisesti.

Aamulenkkejä yritän tehdä myös parhaani mukaan, mutta koska ensisijaisesti haluan tämän tassuseni paranevan mahdollisimman kiltisti, aion näissäkin kuunnella jalkaa enkä pääkoppaa. Mutta haluatteko kuulla jotain lohduttavaa? Olen jo päässyt tekemään pitkähköjä kävelylenkkejä ihan oikeat lenkkarit jalassa (pitkään mentiin ballerinoilla) ja muutamaan otteeseen olen kokeillut erittäin varovaisesti hölkkäpyrähdyksiäkin! Elämän pieniä iloja, kyllä se tästä. =)

Tavoitteista

... sen verran, että vaikka tiedän monen lukijan odottavan innolla päivityksiä siitä, paljonko painoa tulen pudottamaan tämän (vähintään) kuuden viikon jakson aikana, niin näillä näkymin en aio hypätä vaa'alle lainkaan, missään vaiheessa. Vaakalukema ei merkitse itselleni mitään suuntaan eikä toiseen, ei nyt eikä myöhemmin.

Sen sijaan omat tavoitteeni ovat todella maanläheiset: haluan mahtua uudelleen niihin vaatteisiin, jotka ovat tämän vuoden aikana jääneet joko tiukoiksi tai suoraan sanottuna pieniksi. Mitään suuria urotekoja ei ole tiedossa, vaan tavoite on tuntea olonsa jälleen kotoisaksi kropassaan ja pystyä pukemaan päälleen mitä tahansa ilman, että tarvitsee tuskastua "extramakkaroista". Siinäpä se, ei sen kummempaa. Jos nyt jokin kilotavoite pitäisi asettaa, niin olettaisin aiempia tuloksia ajatellen Superdieetillä lähtevän noin kilon viikossa eli kokonaisuudessaan ainakin kuusi kiloa, mutta väliäkö noilla numeroilla – pääasia, että vaatteet jälleen istuvat.

Vuosi sitten :) <3 can't stop won't stop until I look like this again.

Jos herää kysyttävää, niin tiedätte mitä tehdä! :) Tuntuu juuri nyt todella hyvältä palata good old times'eihin, on kuin olisin tehnyt pienen aikamatkan muutaman vuoden taakse, mutta hituisen viisaampana kuin aikoinaan.

sunnuntai 2. elokuuta 2015

Vaihtoehto rahkalle (Superdieetti)

Näin uusintakierroksen Superdieettiläisenä yhä edelleenkään ei tee mieli palata kylmän, mauttoman maitorahkan ja marjojen tai mehukeiton yhdistelmään. Onneksi ei ole myöskään pakko, sillä saman aamu-, väli- ja iltapalan voi toteuttaa myös proteiinileivonnaisten muodossa. Tällä kertaa tarkistelin makrot proteiinipannarille ja hyvin uppoaa Superdieetin makroihin, joten yksi korvikevaihto rahkalle on nyt sitten tässä! Ottakaa vinkistä vaari, jos rahka+marjat kyllästyttää sielläkin suunnassa.


Superdieetti-välipalan makroarvot:
- 22g proteiinia
- 22g hiilihydraatteja
- 0g rasvaa

Proteiinipannarin makroarvot (resepti täällä):
- 23g proteiinia
- 24g hiilihydraatteja
- 2,8g rasvaa (+ hituisen lisää, jos paistaa pannulla kookosöljyssä)

Rasvattoman protskupannarin (resepti täällä) voi tehdä uunipannarin muodossa, jolloin makroarvot menevät kutakuinkin seuraavasti (= pyöreä piirakkavuoallinen kolmeen osaan jaettuna):
- 21g proteiinia
- 16g hiilihydraatteja (eli tähän voi kaveriksi lisätä marjoja, slurps)
- 1,5g rasvaa

En taida ihan hetkeen koskea siihen maitorahkaan, tack och adjö :)