Tankkausateriaan sisältyi mm. hampurilaisateria (jaksoin syödä noin puolet), mascarpone-juustokakkua ja valkosuklaa-mokkaa (molemmista jätin ⅓), Kinder-suklaamuna (söin puolikkaan) sekä muutama pieni Lindtin suklaamuna. Hassusti herkkupäivinä tekisi mieli ottaa vain yksi haukku kaikesta ja jättää sitten ruokailu siihen. :D Pt ei tykkäisi, tankkausateriaankin kun olisi panostettava ilmeisesti täysillä, sillä sekin on tärkeä osa koko prosessia. Tällä kertaa uskon onnistuneeni kuitenkin ihan kiitettävästi.
Ja jotta voi herkutella, se on myös ansaittava niin salilla kuin lenkkipoluillakin. Fiilis oli jotakuinkin huippu, kun jalkaprässin 90kg:n jälkeen tuntui siltä, että tätähän voisi helposti yrittää satasella, heh. Ja ai että sitä tunnetta, kun huomaat olevasi yksin salilla (90% kerroista) ja laitat kaiuttimiin oman Spotify-listan soimaan... Honey, I'm home!
En muista, olenko maininnut tai ainakaan hirveästi mainostanut tipattomuuttani täällä blogin puolella, mutta sellaisen päätin kuitenkin jälleen kerran vetäistä ja parisen kuukautta on jo kiltisti takana. En halunnut sabotoida treenejä tai sekoittaa aineenvaihduntaa useamman päivän ajaksi, joten tipattoman vetäminen tuntui suoraan sanottuna itsestäänselvyydeltä. Tämä tipaton jakso päättyy vappuaattoon, mutta myöskään kesällä ei ole tarkoituksena käydä missään kissanristiäisissä eikä sen pahemmin isommissakaan ristiäisissä. Tunnen jo itseni sen verran hyvin aiempien pidempien tipattomien pohjalta, etten todennäköisesti moneen kuukauteen Vapun jälkeenkään malttaisi juoda kaloreita kurkusta alas tai kärsiä muista alkoholin treeniin ja aineenvaihduntaan liittyvistä haittavaikutuksista, perinteisistä haittavaikutuksista nyt puhumattakaan.
Tipattomani aikana en ole jotenkaan jaksanut raahautua yöelämäänkään, mutta tämä lauantai oli positiivinen poikkeus. "Jallukola ilman jallua" -linja toimii hyvässä seurassa ja oikeassa mielentilassa oikein hyvin – ja kirsikkana kakun päällä loppuillasta yksi teistä lukijoista piristi viikonloppuani entisestään tulemalla moikkaamaan!! :)) Ihanin tunne ikinä, en edes tajunnut häkellyksissäni kysyä nimeäsi, mutta toivottavasti rohkenet kommentoida ja kertoa sen vielä jälkikäteen. :) Luojan kiitos olin tällä kertaa jopa ihmisen näköisenä liikenteessä enkä perinteiseen tyyliin hiukset ponnarilla menossa salille tai tulossa salilta, se kun on huomattavasti todennäköisempi ja karumpi näky. :D Joka tapauksessa kiitos vielä erikseen ihan jokaisesta positiivisesta palautteesta, tuli se sitten kommentin muodossa tai livenä – sen voima on jotain niin käsittämätöntä, ettei sitä pysty edes kuvailemaan. Kiitos. <3















