Palaute pt:lle!

Jokaisen ohjelmapäivityksen yhteydessä pääsen tai joudun, kummin päin vain, tekemään pienen palautekatsauksen pt:lleni ja ajattelin tällä kertaa tehdä sen tänne blogin puolelle julkisesti, niin pääsette tekin halutessanne kurkkimaan, missä mennään ja minkälaista palautetta tykkään antaa. :) Palaute koskee niin omaa suoritustani kuin ajatuksiani ohjelmista ja ylipäätään kaikesta pt-projektiin liittyvästä! Varoituksen sananen: tämä postaus on pitkä ja tajunnanvirtaa täynnä, mutta itselleni sen lähinnä kirjoitinkin sekä tietysti pt:lleni, joka raukkaparka joutuu sen nyt tästä kokonaisuudessaan lukemaan, halusi tai ei. Benefits of training a word-wizard ahah...

Palaute treeni- ja ravinto-ohjelmasta

Treeniohjelmien liikkeissä ei valitettavaa – ihanan tappokamaa, kiitos vain burpeeseista, vuorojaloin tehtävistä liikkeistä (sykkeet tappiin ter-ve) ja aivan erityiskiitos penkille nousuista, nams... Laitteitakaan en kaipaa sen koommin, ihan kiva tehdä mahdollisimman paljon vapailla painoilla. Hurja ikävä yhteistreenejä ja supersettejä. Sen sijaan jaottelu ei tunnu enää toimivan, kiitos motivaatiopulan josta lisää seuraavassa kohdassa. Tästä puhuttiinkin pt:n kanssa jo, että vaikka koko kropan salitreenit nostavat sykettä paremmin kuin muunlainen jaoittelu ja auttavat siten rasvanpoltto-vaiheessa, niin tällä hetkellä saisin puristettua enemmän irti toisenlaisesta jaottelusta, jossa puhtaasti jalat 2x viikkoon ja sen parina 2x eri yläkroppatreeniä.

Liikkeillä ei niin väliä, kaikki käy ja maistuu edelleen, kunhan jaottelu toisi vähän uutta jännitystä kuvioihin. Myös aamulenkit erittäin tervetulleita, samoin neural wake-up call paitsi että sen suhteen rehellinen varaus: aamut ovat vähän nihkeitä ja kotona tehtävät treenit – olivat sitten kuinka minejä tahansa – meinaavat jäädä muutenkin puolitiehen tai jopa aloittamatta. Siispä aamulenkki ulkoilmassa maistuisi sata kertaa enemmän kuin muutamassa minuutissa ohi oleva neural wake-up call, ihan vain rehellisyyden nimissä tiedoksi. :D Ja sekuntisidonnaisissa liikkeissä (kyykkyhypyt, polvijuoksu ym) olisi helpompaa laskea numeroita kuin sekunteja eli "100 kyykkyhyppyä" toimisi paremmin kuin "60 sekuntia kyykkyhyppyjä" jos mitenkään mahdollista.

Puhdas ruoka maistuu, ruuan jaottelu viiteen tai kuuteen pieneen annokseen samaten. Osa-aikapaastokin (klo 19-11) kelpaisi hyvin kuten myös mahdolliset muut paastoideat, avoin kaikelle. Sen sijaan mitä olen jäänyt kaipaamaan on se juurisyy, miksi makrot on jaoteltu juuri sillä tavalla kuin ohjelmaan on määritelty, sillä siinä missä aiemmin oli helppoa ja kivaa mennä "sokkona niin, että joku muu kertoo mitä tehdään", huomaan tarvitsevani nykyään perusteluja – en siksi, ettenkö luottaisi pt:n suunnitelmaan, vaan perustellakseni itselleni heikolla hetkellä, miksi niitä olisi tärkeää noudattaa.

Myönnän ihan suoraan ajatelleeni monestikin, että kunhan kokonaiskalorit jäävät päivän mittaan miinukselle – söi sitten puhdasta tai ei (joskus jopa herkkuja) ja pitkin päivää napostellen tai kaiken kertaheitolla – niin se riittäisi. Pelottavaa, eikö? Näihin tilanteisiin olisi ihanaa, kun voisi hokea itselleen faktoja makrojen ja muiden fiksujen valintojen puolesta ja ettei ole ihan yksi ja sama, mistä lähteestä ne kalorit tai edes makrot vetää. Ihan jo muutama konkreettinen tärppi riittäisi. <3

Palaute omasta suorituksesta

Huoh, tässä saa parantaa sekä omaa tekemistään että myöskin sitä asennetta. Asenne ratkaisee, aina – miten olenkaan voinut unohtaa sen. Kohta huomaattekin, mistä puhun.

Elämänmyönteinen? Check! Iloinen? Check! Tietoinen siitä, mitä pitää tehdä? Check! Halukas tekemään sen? Check! Luottamus ohjelmiin ja pt:hen? Check! Usko omaan itseensä? Check! Hyvä itsetunto? Check! Alhainen kynnys olla salilla ja tehdä ohjelma kunnialla loppuun? Check!

Säännöllisesti salilla? Fail. Pilkkutarkka päivän ruokailujen suhteen? Fail. Liikunnan ilo? Fail. Puhtaat ruoka-aineet? Fail, välillä. Hyvä olo? Fail. Alhainen kynnys lähteä salille? Fail.

Jos salikertoja jää välistä, seuraa syyllisyys. Syyllisyydestä kimpoaa puolestaan tavoite tehdä kaksi treeniä seuraavana päivänä, josta seuraa seuraavalle päivälle jäätävät paineet. Jäätävistä paineista seuraa luovuttaminen ja peiton alle piiloutuminen (välillä kuvainnollisesti, välillä kirjaimellisesti :D) ja siitä taas seuraa syvälliset "mikä on elämän tarkoitus, onko salitreeni oikeasti tärkeää?" -pohdinnat ja koko homman kyseenalaistaminen. Tätä jatkuu pari päivää, kunnes otetaan niskasta kiinni (jälleen kerran) ja mennään vihdoin salille. Siellä löytyy taas treenaamisen ja liikunnan ilo, joka energisoi joka solun kropassa! ...kunnes tulee seuraava ja sitä seuraava päivä superkipeiden lihasten kanssa (koska duh, et ole käynyt riittävän säännöllisesti salilla) ja taas odotellaan peiton alla turvassa kun ei muutakaan uskalla tehdä.

Ohjelmiani olisi tarkoitus tehdä ensimmäisellä viikolla 2 kierrosta, toisella viikolla 3 kierrosta, kolmannella ja sitä seuraavilla 4 kierrosta ja nostaa painoja koko ajan. Meikäläinen on päässyt max. 3 kierrokseen eikä mitään hajua (todennäköisesti olemattomasta) painokehityksestä, koska vähän väliä on jouduttu palaamaan pohjalukemiin ja aloittamaan alusta. Ja koska hävettää rämpiä pohjamudissa, ei ole kehdannut myöskään avautua blogiin tai rakkaalle pt:llekään ja sitä kautta myös kauan kaivattu motivaatiobuusti on jäänyt hyödyntämättä. Henkisesti rankka tilanne, nyt sen vasta sisäistän. Eve hei, älä ole tyhmä – pyydä apua, se on se vahva teko.

Kaikki lähtee pään sisältä – kroppa tekee lähestulkoon mitä tahansa, kun taas pää on se, mikä antaa periksi. Onneksi tähänkin voi vaikuttaa: ruokit kroppaasi ajatuksilla, joita syötät itsellesi. Sen sijaan, että omat ajatukset ovat välillä "pfft ei jaksa, ei pysty, kuolema tulee, sattuu", ne voisivat olla "pystytpäs, aivan varmasti pystyt, jaksat, oot voittaja, supernainen, taistele loppuun saakka, tätä sä halusit". Note to self: muista tämä! En voi jatkaa enkä voi lähteä uuteen ohjelmaankaan vajailla tehoilla eli pääkoppa kuntoon, kroppa seuraa perästä.

Ja vähän armoa myös: kyllähän sä tän osaat, höpsö. Oot oikeastaan aika hyvä tässä, kun kunnolla mietitään – et ole aloittelija, et mieti miten jokin liike täytyy tehdä, et ota kevyintä mahdollista painoa tai yritä mennä siitä, mistä aita on matalin ja treeni helpoin. Et pelkää lihaskipua treenin aikana etkä sen jälkeenkään etkä koskaan lähde salilta huonolla mielellä. Rakastat puhua raskaiden painojen, salitreenien ja liikunnan tuoman ilon puolesta sekä erityisesti myönteisen asenteen tuomasta voimasta. Ja hei, oot myös pudottanut päälle 20 kiloa, silleen aika hyvä suoritus eikä se vanhene, vaikka siitä olisikin aikaa. Älä eksy, oot aika Super-Eve jo nyt! Pidä siitä kiinni, niin mennään vielä superimmaksi. =)

Mukaan joukkoon myös onnistumiset: arki sujuu. Ruokakaupasta ostetaan edelleen 99% pelkkää puhdasta ja hyvää, tapana ei ole mennä kahville ja pullalle mihinkään, lounaalle suunnatessa se on yleensä Puren lohi + salaattibuffet (hehhe) ilman leipää jne. Salille on eksytty vähintään kerran viikkoon ja jokainen aamu sentään alkaa tavoitteella tehdä päivästä nappisuoritus, pyyhe ei ole käynyt kunnolla kehässä kertaakaan. Suunnittelu toimii, aikeet ovat aina hyvät.

Tavoitteet jatkoon

Rasvaprosentin pienentämistä kiitos, niin fiiliskin paranee pikkuhiljaa varmasti. Mitä kaipaan pt:ltä on ehkä hieman kovempaa kuria eli vaikkapa painoseurantaa tai tarkempaa raporttia siitä, miten sujuu – tiedänhan minä, että nämä seurannat ovat oikeasti itseäni varten, mutta tässä vaiheessa ulkopuolinen "tarkkailija" estäisi sen, etten välttele vaakaa tai pistä sitä päätä puskaan, vaan kohtaan realiteetit säännöllisin väliajoin ja myös avaan sen sanaisen arkkuni, jotta tarvittavaa buustausta tai muutosta voidaan tehdä eikä vain jatkaa alamäkeä. Ei saa tehdä karhunpalveluksia itselleen.

Kaipaan myös muutamia ihan konkreettisia tsekkauksia liikeratojen puhtauteen seuraavissa: maastaveto ykkösprioriteettina, askelkyykyt (myös bulgarialainen), kyykky jaaaaa juoksutekniikka sen verran mitä taitoa riittää.

Kalorit pienelle sen puitteissa, miten pitkän tähtäimen suunnitelmaan mahtuu – tykkään vähäkalorisesta ruokavaliosta, se haastaa positiivisesti ja pitää pirteänä ja iloisena, joten tätä ominaisuutta itsestäni saa ilomielin hyödyntää jos mahdollista! Cheattiateriat olisivat myös tervetulleita takaisin, sillä mieluummin sitten harvoin ja harkitusti hyvää kuin kesken kaiken lipsumista. Tämä vain oma, harras toive – teet kuten parhaimmaksi näet. :)

Läähpuuh, se taisi olla siinä tällä kertaa.