Eikö olekin ihanaa, miten me muutumme ihmisinä niin pitkän kuin lyhyenkin ajan kuluessa? Välillä pienin askelin, välillä suurin harppauksin, toisinaan huomaamatta ja toisinaan ihan tarkoituksella. Ja vaikka blogini onkin keskittynyt ulkoisiin muutoksiin, puhun tällä kertaa ihan henkisestä puolesta.
Minä en ole sama ihminen, joka olin viisi vuotta sitten. En ole myöskään sama ihminen, joka olin eilen. Tänään olen yhtä mieltä, huomenna saatan olla taas toista – elämä opettaa, valinnat vievät eri suuntiin ja välillä tullaan lähtöruudun kautta taas uudelle polulle. Se lohduttaa, ainakin itseäni. Muuttuminen on ihana asia, kuka nyt haluaisi olla ikuisesti sama ihminen?
Aloin miettiä koko ihmismielen muutosprosessia tajutessani, että siinä missä yhtenä päivänä olen maailman itsenäisin ihminen, joka viihtyy yksin eikä halua ketään kaksilahkeista rinnalle sotkemaan, vannon taas seuraavana päivänä ihmissuhteiden tärkeyteen elämässä. Tällä hetkellä mennään ensiksi mainitulla, mutta kuka tietää, koska tämä tuuliviiri kääntää taas suuntaansa. Ja tämä on vain yksi esimerkki, lisää löytyisi vaikka millä mitalla. Se on kiva juttu se, kun ei lähde sitomaan itseään tiettyihin päätöksiin ja ajatuksiin, vaan antaa itselleen vapauden muuttaa mieltään juuri niin usein, kun mieli tekee.
Tärkeintä on kai tehdä sitä, mistä tulee itselle hyvä mieli. Elää elämä juuri sillä tavalla kuin haluaa. Olla perustelematta valintojaan muille ja sulkea korvansa ulkopuolisilta. Poiketa normeista jos siltä tuntuu, olla oma itsensä, uskaltaa tehdä virheitä ja osata myös arvostaa niitä pelkän oppimisen sijaan. Antaa elämälle sisältöä niin hyvässä kuin pahassa, tuntea täysin rinnoin niin ylämäet kuin alamäetkin.
Ennen kaikkea tärkeintä on elää – ei vain kuluttaa aikaa.
Haloo Helsinki – Vihaan kyllästynyt
Oon lukenu sun blogia ainakin vuoden verran. Muutaman kerran oon halunnu kirjoittaa sulle, mutta bloggeri on takkuillut puhelimella ja on jääny tekemättä :/ mut nyt päätin taas yrittää! Jaat ihanan samanlaisia ajatuksia mun kanssa. Treenien osalta mutta myös elämästä yleensä, vapaudesta!♥ olen tässä joskus miettinyt, tapaatko blogiasi lukevia ihmisiä joskus? Olisi nimittäin mielenkiintoista päästä ihan juttusillekin joskus :)! Mutta siis ymmärrän kyllä yksityisyyden ja näin :)Hieno asenne ja blogi sulla, jatka samaan malliin! ^^
VastaaPoistaT. Ansku
No kuule, tosi tosi mielelläni näkisin lukijoita jos ikinä kukaan tulisi nykäisemään hihasta tai moikkaamaan tai ehdottaisi näkemistä! :) Enemmän tuntuu siltä, että joko a) kukaan ei koskaan missään tunnista tai b) vaikka tunnistaisi, niin ei joko halua tai uskalla sanoa mitään ja se tuntuu vähän jopa kurjalta. Musta olisi kivaa tavata lukijoita ja tutustua ja ystävystyäkin jos se vain olisi mahdollista, mutta lukijoitani en valitettavasti pysty kaduilta tunnistamaan tai voi yhtäkkiä lähestyä yksittäisiä että hei, mitäs, tuutkos mun kanssa vaikka kahville tai lenksulle :D
PoistaBloggaaminen on aika yksinäistä elämää loppujen lopuksi ja lukijat – etenkin te, jotka vaivaudutte jättämään kommenttia ja tukemaan ja esim tykkäämään facessa tai instassa, mitä tahansa mistä jäätte mieleen – ovat mulle oikeasti todella tärkeitä voimavaroja. :) Täytyykin varmaan kirjoitella jälleen kerran pientä kiitosta teille kaikille. <3 Mutta joo Ansku, jos asustelet vaikka Turun lähistöllä niin täällä mä olen! :D
Ääh yritin vastata tähän iPadilla pariinkin kertaan, mutten tiedä tuliko ne perille :o :D No mutta siis, asustelen tosiaan Turun lähellä ja meitinkin tässä ettei lenkkiseuraa turhan paljon ole :) Et jos joskus haluat lähteä niin olis mukavaa tavata! :) Jätän tähän sähköpostini mistä tavoittaa eli ansskuu@suomi24.fi. Ainiin ja piti kysyä, että ootko joskus käynyt Turun suunnalla jossain joogaamassa?
PoistaT. Ansku