Miten menee, noin niinku omasta mielestä?

No aika hitsin hyvin, täytyy myöntää! Ei mitään kovin uutta ja ihmeellistä, mutta tasapaksusta puurtamisestahan se arki koostuukin – eikä stressin vähentyminen upean auringonpaisteen ja lämpenevien ilmojen kera ole ainakaan viemässä venettä huonompaan suuntaan.

Olen tällä hetkellä vielä(kin) vanhempieni luona, yllätys yllätys, kun täältä poistuminen on aina niin raskas ajatus. :D Alan pikkuhiljaa erakoitumaan – siis omasta mielestäni hyvällä tavalla – kun "työt" pystyy hoitamaan 100% kotoa läppäriltä, kotisalille pääsee koska tahansa ja saa olla täysin ylhäisessä yksinäisyydessään, ruuat tulevat kaupasta tilauksesta kotiinkuljetuksella (kiitti äiti!) ja upeista lenkkimaastoista pääsee nauttimaan koska tahansa.

Vanhempani eivät asu maalla jos siltä kuulostaa, vaan normaalilla omakotitalo-asuinalueella, mutta meidän tontilta pääsee suoraan 20 vuotta tallustetuille poluille suojeltuun metsään ja sen keskellä kiertäville pururadoille, joten halutessani voin jopa ulkoistaa vuffen kanssa tehdyt lenkit suoraan luonnon keskelle, kauas ihmisistä ja astumatta jalallanikaan "kaupunkimaastoon". Voiko siis syyttää, jos sitä haluaa välillä ottaa näistä olosuhteista kaiken irti? :) Voin vain nöyrästi todeta, että sielu lepää ja akut latautuvat. Ja ton karvapallon kanssa ei kyllä tule koskaan tylsää!

Siitä huolimatta olen onnistunut räätälöimään kaiken toimivaksi myös täällä ollessa – läppäri-rakas on mukana, jotta koulu- ja blogihommia pystyy tekemään tutun ja turvallisen kaverin kera, salitreenit onnistuvat lähes soveltamatta autotallin kattavien laitteiden ja levytangon avulla ja ruokavalio pysyy kurissa, vähän jopa liiaksikin.

Olen nimittäin innostunut jälleen kerran protskuleivonnasta ja siitä syystä onkin tullut ihan jo mielenkiinnosta reseptejä kohtaan laskettua ravintoarvoja kalorilaskuriin, jonka myötä olen myös lähtenyt laskemaan pitkästä aikaa pilkkutarkkaan omia päivän ravintoarvoja. Pitkään tuli mentyä mututuntumalla ja siinä missä aiemmin osasin ruokavalioni makrot ulkoa, en nytkään tähän päivään mennessä pysty sanomaan niitä lunttaamatta – mutulla on siis menty tosi vahvasti, jos nyt vähän sinnepäin.

Vaikka sitä kuinka luulisi osaavan arvioida ruokien sisältöä päässään, ei tee yhtään huonoa tsekkailla niitä vähän väliä ihan virallistenkin mittapuiden mukaan; yhtenä päivänä olin mielestäni syönyt jo kaikki päivän viisi ateriaa kunnialla, kunnes huomasin loppulaskelmien näyttävän alle 900kcal ja makrot kaikkien kohdalla about puolet siitä mitä pitäisi. Syytän tästä protskuleivonnaisia – niissä on niin älyttömän vähän kaloreita, että vaikka vetäisee kolme palasta kerralla ja tuntee syöneensä paljon, on todellisuus silti toinen. :D

Even keittiössä on syntynyt tällä viikolla mm. vadelmabrownieita (50kcal per pala) sekä marjapiirasta, joista molemmista avaan kyllä reseptit blogiin asti kunhan saan aikaiseksi. :) Ajattelin myös ympätä erilliselle sivulle linkit tähän kasvavaan reseptikokoelmaan, sillä nyt on sellainen draivi päällä, ettei loppua ehkä ihan hetkeen näy! =) Kaikesta on saatava terveellisempi ja/tai proteiiniversio...

Tälle viikolle luvassa vielä: 2 salitreeniä, 1 mäkijuoksu-hiit (pururadan pehmoisessa maastossa nams <3) ja 1 kehonpainotreeni sekä satamiljoonaa aamulenkkiä koiruuden kanssa auringon paistaessa.

Tänään on soinut päässä Anna Järvisen (ft. Olavi Uusivirta) Nuori ja kaunis. Jotenkin ihanan keväinen (tai oikeastaan kesäinen) biisi, kuunnelkaa jos maittaa.