Paino alimmillaan (kiitos, hyvää kuuluu)

Jollain tapaa, ilman mitään tarkkaa suunnitelmaa niin ravinnon kuin liikunnankaan suhteen, se kuuluisa tasapaino on löytynyt. Itsestään.

Heippa vaan kaikki te, jotka olette vielä kuulolla. :) Tämän vuoden alussa tein suurehkon elämänmuutoksen muuttamalla Suomen Turusta Pohjois-Irlannin Belfastiin ja heitin samalla puolihuolimattomasti hyvästit jatkuvalle on-off -dieettaamiselle ja on-off -salitreenaamiselle. Elämä oli tarpeeksi kiireistä ja uutta jo valmiiksi, joten arki sai luvan muuttua mahdollisimman stressaamattomaksi ja luonnolliseksi.

Parin kuukauden chillailun jälkeen mukaan kainaloon otettiin etänä ystävä rapakon toiselta puolen, toisin sanoen USA:sta asti, ja siirryttiin sääntöön, jossa jokainen ruoka-annos tulisi olla terveellinen. Ei tarkkoja sääntöjä kaloreista, rasvoista tai hiilihydraateista – vain maalaisjärjellä mennen, sillä kyllähän meistä jokainen osaa valita täysjyvää vaalean viljan sijaan, vähä- tai hyvärasvaista transrasvojen sijaan ja pysyttäytyä niissä yleisesti paremmissa valinnoissa. Jälkiruokina marjoja tai hedelmiä, annoskoko sen kokoinen, että masu täyttyy varmasti kunnolla.

Lähti viisi kiloa. Otettiin mukaan säännöllinen liikunta – salille tai lenkille neljä kertaa viikossa, ja jokaisella kerralla todistevideo 10 sekunnin ajan toisen keksimä random-sana mainiten, ettei vahingossakaan tule huijattua. Ei tarkkoja sääntöjä salitreenistä, omantunnon mukaan treenaten.

Lähti toiset viisi kiloa. Ja sitten vielä pari kiloa lisää. Ja nyt ollaankin sitten kuin varkain alimmassa painossa kuin missä ollaan koskaan oltu – juuri ja juuri, mutta alempana silti. Vaatekoko pienenee huomaamatta ja olo on kaiken kaikkiaan yleisesti hyvä, itsevarma ja ns. "ongelmaton, normaali". Ei ole makkaroita, joista tarttua kiinni ja voivotella. Toki sitä aina voi parantaa, mutta pitkästä aikaa tuntuu siltä, ettei enää ole pakottavaa tarvetta. Nyt on hyvä.

Latasin juuri koneelle yli 30 ruokakuvaa, jotka laittelen hieman myöhemmin kertarysäyksellä postauksen ja selitysten muodossa tulemaan. Niistä paljastunee hieman, kuinka tavallisesta ruuasta tämä kaikki on muodostunut. Tai no – tavallisesta, mutta omalla tavallaan myös kekseliäästä. :) Siihen asti; palataan taas!

Kesä ja kärpäset

Kesä lähestyy ja vaikka kuinka tässä yrittää toitottaa, ettei se kesäkunto vaan ympäri-vuoden-kunto, niin kyllä sitä nyt vain kesällä vähissä vaatteissa on mieluummin vähän vähemmässä rasvassakin kuin talvella. Talvella bulkkia, kesällä dieettiä ja ympäri vuoden sitten sitä samaa hyvää ruokaa, onnistunutta treeniä sekä liikunnan iloa - niinhän se karkeasti menee.

Ja koska päätin olla käyttämättä muiden ihmisten (usein mediassa käsiteltyjä) kroppakuvia kauneusihanteenani tai tavoitteenani, niin ainut vaihtoehtoni on kaivaa viime kesän kesäkuvat esiin, tuijotella niitä hetkisen verran ja sen jälkeen päättää vetää täksi kesäksi parempi kunto.

Siitä on tämä postaus rakennettu: viime vuoden kesäkuvat, also known as minimitaso. Tästä lähtee.

Kuinka monelle muulle tuli juuri ikävä kesää? Ääh... <3

En sano, ettäkö näissä kuvissa olisi todellakaan mikään fit chick enkä myöskään sitä, ettäkö viime kesän kunnossa olisi mitään vikaa - aika lailla normaali ihminen noissa pyörii, vähän lihaa luiden ympärillä. Lähtötaso on tällä hetkellä näihin verrattuna about 5-7 kiloa lisää elopainoa (sanoinhan, etten huijannut niistä talven turvotuksista hähää, ei helv...), mutta se nyt pudotetaan heittämällä ja sen jälkeen lähdetään paukuttamaan lisää pois. Ja jos nyt tuijottaisin pelkkää vaa'an lukemaa, niin sanoisin haluavani pudottaa vielä extra-kympin näistä kuvista pois, mutta noup.

Paino on vain yksi mittari eikä vaaka valitettavasti näytä pelkästään rasvakudoksen määrää, vaan kiloihin lukeutuu myös lihasmassa, nesteet, luut, sisäelimet jne ja jopa näin fiksuilla kuin minä ja sinä niin aivot hei. :D Myös painoon perustuva BMI on onneksi nykypäivänä väistyvä mittari ja yli- ja alipainon suhteita lähdetään määrittelemään muillakin tavoilla. Siksi en tähtää tiettyyn kilomäärään, mutta se näennäinen "miinus kymmenen kiloa" saa silti toimia takaraivossa motivaattorina siinä mielessä, että sitä rasvakudosta olisi oikeasti tänä vuonna kiva saada reilusti pois - sillä tehdään jo bulkkivaiheestakin jatkoa ajatellen helpompaa (tai ylipäätään mahdollista ilman, että allekirjoittanut vetää överit ja paniikit ja sen jälkeen dieettaillaan jo tammikuusta, köh).

Sellaisia kesäsuunnitelmia siis. Tänä vuonna ei jäädä jossittelemaan, tänä vuonna toteutetaan - ja motivaatiota tullaan hakemaan vaikka viikoittain tästä kesäkuva-postauksesta, kyllä jep. Tähän liittyvästä tahdonvoimasta sitten seuraavassa postauksessa lisää, palaillaan.

Ps. Siellä viime kesän kuvien joukossa oli myös bikinikuvia, jotka LUPAAN julkaista ensi kesänä before-kuvan muodossa, iiks... After-kuvan kroppa, täältä tullaan!

Pps. Joo en rusketu jos ei vielä käynyt selväksi, t. kalkkilaivan kapteeni :-D

Kehonkuva

Onko kenenkään muun usein vaikea hahmottaa, miltä sitä todellisuudessa näyttää muiden silmissä? Enkä tarkoita nyt esimerkiksi kasvonpiirteitä (vaikka niistäkin saisi kyllä materiaalia vaikka omaan postaukseensa :D), vaan ihan kehonkuvaa ja kokonaisuutta – käsitystä siitä, minkä kokoinen on.

Koska mun on.

Kuvat onnistuvat hämäämään todella paljon – on sammakkoperspektiiviä, lintuperspektiiviä, hyvää asentoa, huonoa asentoa, ryhdikästä, ryhditöntä, kyyryssä, seisaalteen, istualteen, selfiet peilin kautta, mutkalle väännettyä kroppaa... Hyviä ja huonoja päiviä, hyviä ja huonoja kuvia. Hyvä ja huono Eve.

En ihan oikeasti, rehellisesti ja mitenkään huomiota hakematta tiedä, minkä kokoinen olen enkä varmaankaan tällä hetkellä edes uskoisi, jos joku sen konkreettisesti onnistuisi demonstroimaan. Jos arvioin itseäni brutaalin rehellisesti, heitän arvioni ilmeisesti yläkanttiin (ainakin kavereiden turhautuneita mielipiteitä kuunnellessa, anteeksi jos olette jo kurkkua myöten täynnä sitä :-() ja joskus taas tuudittaudun itsekseni illuusioon siitä, että kaikki on hyvin eikä mitään muutoksia tarvitse tehdä. 

Nykyään otan itsestäni jopa videokuvaa, sillä liikkuva kuva tuntuu antavan heti paljon paremman käsityksen ja sitä jopa katsookin ihan myönteisellä asenteella, kun ne omat pienet virheet eivät tartu silmiin niin herkästi. Mutta auta armias, kun painat paussia. Sen jälkeen kaikki pysähtyy taas kaksiulotteiseksi ja huono kuvakulma saa näyttämään pieneltä possulta, hyvä taas joltain ihan muulta.

Älkääkä käsittäkö väärin – pääosan ajasta kehonkuva on täysin irrelevantti aihe, kunhan omassa nahassaan viihtyy ja voi hyvin, mutta heikoilla hetkillä epävarmuudet iskevät pahempana kuin olettaisi tai toivoisi. Voi pojat, miten pitkä matka tässä oman kehonsa tiedostamisessa onkaan vielä edessä, tarvitsisin itsestäni vähintään reaalikokoisen vahanuken... Mutta ehkä ongelman myöntäminen ja tiedostaminen on jo askel parempaan. :-)

Lukaisin tässä muuten erään osuvan blogipostauksen itsekritiikistä ja epävarmuuksista, jonka suosittelen tsekkaamaan: Varma vartalostani. Totta puhuen tämä oma kirjoitukseni oli tulilla luonnoksissa jo viime viikolla varsin kärkkäin sanavalinnoin, mutta tuon postauksen luettuani päätin antaa itselleni roimasti lisää armoa ja heittää sen kuuluisan ruoskan nurkkaan. 

Itsestään löytää varmasti loputtomiin parannettavaa, jos siihen vain antaa luvan. Toisaalta sen sopivan balanssin hakeminen on kuin nuorallatanssia – ei ole tarkoitus antaa itselleen "lupaa epäonnistua" ja löhötä sohvalla loppuelämää, muttei myöskään piiskata itseään äärirajoille verenmaku suussa. Kokeilemalla ja kokemalla oppii, virheidenkin kautta ja jos jotain olen oppinut (tiedostamaan, jos en vielä viemään käytäntöön), niin sen, että itselleen ei pidä olla liian ankara.

Jotta muistetaan vielä omat ajatukseni esimerkiksi laihuuden tavoittelemisesta, niin voit lukaista oman, edelleen validin mielipiteeni kauneusihanteista tästä ja lisätä siihen sen faktan, että nykyään ihannoin ylipäätään jokaista kropassaan sinut olevaa ihmistä, kunhan vain liikutaan siellä terveellisissä 'normaalipainon' rajoissa.

Lisäksi tiedostan yhä paremmin sen, että meillä kaikilla on eri malliset vartalot ja että omaa kroppaansa voi muokata vain sen puitteissa, minkälaiset rakennusaineet "äiti ja isi" ovat aikoinaan tarjonneet. Leveälanteinen tai pitkäselkäinen ei tule koskaan saamaan lyhytselkäisen tai kapealanteisen kroppaa, vaikka kuinka vääntäisi rautaa tai juoksumattoa ja siksi toisten henkilöiden vartaloiden käyttäminen kauneusihanteena on usein kinkkistä ja lannistavaa.

Parasta olisikin, kun oppisikin kaiken fyysisen treenin ohella treenaamaan sitä pääkoppaa kaikkein eniten ja näkemään itsensä kauniina juuri sellaisena kuin on – ja ennen kaikkea tekemään itse itsestään oma kauneusihanteensa. :)

Throwback ja oma kroppa motivaattorina

Selasinpa tässä instagramiani viikko kerrallaan ties kuinka kauas ja katselin tietoisesti juuri niitä koko kropan kuvia nähdäkseni, miten tämä tyttö on vuosien saatossa muuttunut. Puolitoista vuotta pääsin taaksepäin ja kieltämättä sain itseni motivoituneeksi ihan ikiomista kuvistani! Nyt Eve ryhtiä, ei olla kaukana näistäkään kuvista ja samaa draivia löytyy varmasti, kun sitä on löytynyt niin monet kerrat aiemminkin. Go girrrrl, you can do this. <3

Mitä kauemmas ajassa mennään taaksepäin, sitä paremmin mielestäni huomaa kropan muuttuvan enemmän ns. laihduttajan kropaksi. Villi veikkaukseni on, että rasvaprosenttikin pyörisi kaikissa kuvissa kutakuinkin samoissa lukemissa, mutta tuoreemmissa (eli ylemmissä) kuvissa kroppa näyttää omaan silmääni vähän rotevammalta, toivottavasti pienten pikkuriikkisten lihasten vuoksi, jotka olisivat pitkään jatkuneen dieetin aikanakin keränneet silti massaa. :))

Joka tapauksessa faktahan on se niin peiliin katsellessa kuin vaatteitakin sovitellessa, että tällä hetkellä rasvaa on ympärillä enemmän kuin missään ylläolevista kuvista, mutta mikäs tässä kuulkaas. Täällä sitä vain sitkeästi sulatellaan, kyllä se siitä ajan kanssa väkisinkin lähtee ja sen jälkeen tähdätään taas vielä korkeammalle kuin mihin aiemmin on päästy! Jospa näiden kuvien nojalla vain jaksaisi tätä puuduttavaa odottelua, kun aika tuntuu kulkevan niin hitaasti eteenpäin, söin sitten mitä tahansa ja liikuinpa miten päin siinä ohessa. Time will pass regardless – make it worth it eli aikahan kuluu eteenpäin joka tapauksessa, joten parempi vain ottaa siitä kaikki hyöty irti.

Uudet ohjelmat, tutut kujeet

Uusi kiristelyohjelma kohti kevättä lähtee tästä päivästä eteenpäin, kyllä. Vaihdoin viimeksi ruoka- ja treeniohjelmiani marraskuun alussa, joten vaihtelu tulee taas tarpeeseen ja suunta on selkeä: miinuskalorit, korkean sykkeen salitreenit x 2, kehonpainotreeni, parit HIIT-treenit ja tietysti se yksi tappavan tylsä kevyen sykkeen cardio per viikko. Tämä liikuntamäärä yhdistettynä päälle 1800 kaloriin per päivä (sekä halutessani ei-salitreenipäivinä hiilareista karsien – vaihtoehto, mihin todennäköisesti tartun kaksin käsin) viisi kertaa päivässä pieniä aterioita tankaten ja luulisi, että kickstart painonpudotukselle lähtisi taas eteenpäin.

Nyt sitten vain hyödyntämään tätä epätoivon ja motivaation yhdistelmää, joka toivon mukaan potkii allekirjoittanutta juuri sopivasti persuksille ja eteenpäin. Olenkin jo valinnut itselleni kaapista uudet, joustamattomat tavoitehousut sekä tavoitemekon, joiden toivoisin menevän edes vähän paremmin päälle ystävänpäivään mennessä. :-) Ihmeitä en odota vielä reilussa kuukaudessa tapahtuvan, mutta josp nyt edes joitain muutoksia. Ajattelin testailla näitä parin viikon välein ja toivottavasti saada motivaatiopiikkiä huomatessani niitä pieniä muutoksia istuvuudessa, kun kerran vaakaakaan en omista enkä ajatellut sellaista myöskään hankkia. Vaatteet kertovat loppupeleissä totuuden parhaiten.

Lämminsavulohisalaatti Tiirikkalassa, kannattaa käydä testaamassa :)

Tammikuun dieettaajat ry :-D

Tästä tulee nyt melkoisen sekalainen ja kuvapainotteinen postaus, sillä päässä ei kulje juuri nyt mitään järkevää. Tein hyvää aamupalaa, munakasta sipulin ja broilerin sisäfileen kera, kannattaa suositella. Aamuisin – aivan kuten Katjushkakin – välttelen siis perinteiseen tyyliini hiilareita ja säästän ne iltaan treeninjälkeiselle ajalle (jos sinnekään, riippuen ohjelmasta ja tavoitteista). Munakasta uppoaa siis lähes joka aamu – tai vaihtoehtoisesti kiireessä wheytä ja jotain hyvien rasvojen lähteistä. Oheen vielä kaveriksi sitruunavettä sekä joko kahvia mustana tai vihreää teetä ja avot, herkkuaamupalani on koossa!

Kanat, lihat ja ylipäätään kaiken kypsennyksen pyrin nykyään tekemään pääosin uunissa, jolloin saan karsittua paistamiseen käytettävistä rasvoista, esimerkkinä oheisessa kuvassa näkyvät broilerin (poikkeuksellisesti marinoidut) sisäfileet. Rasvoja tarvitaan kyllä, mutta koska niitä tulee niin helposti ja huomaamatta monissa ruoka-aineissa, karsin mielelläni edes ripauksen niistä tällä tavalla. Paistamisessa täällä suunnassa kuluu sitten kookosrasvaa, jonka eräiden tutkimusten mukaan pitäisi edesauttaa rasvanpolttoa, mutta kukin tyylillään ja itselleen sopivalla tavalla tietysti, vaihtoehtoja ja mielipiteitä riittää. :)

Sitten näihin kroppakuviin. Huokaisen kyllä syvään näitä suurennuslasilla tiiraillen, sillä vaikka pahin suola- ja hiilariturvotus on nyt saatu laskemaan runsaalla vedenjuonnilla, niin alta paljastuu silti paljon sellaista ylimääräistä, jota siellä ei aiemmin ollut. Vielä ei olla katastrofin puolella, mutta kyllä se vain piru vie harmittaa, kun huomaa ihan selkeästi ottaneensa takapakkia kesään verraten.

Takapakki on tullut pikkuhiljaa pitkin syksyä. Pitkään jatkunut dieettivaihe alkoi junnaamaan paikoillaan ja vaihtui mini-massakauteen, jonka jälkeen tuli what-the-heck -vaihe pikkujouluineen, sairasteluineen ja jouluineen. Luulin osaavani arvostaa lihaskasvua ja henkistä hyvinvointia sekä rentoa asennetta vähän enemmän, mutta enpä osaakaan. Tässä vaiheessa alkaa olla aivan sama, missä ne lihakset ovat tai onko niitä edes, kunhan rasvakerrosta saadaan taas tirisemään kiitoshei.

Ikävöin ihan tajuttomasti sitä tunnetta, kun huomaa ihan itse sekä peilissä että tunnusteltaessa kropan muuttuneen, kiinteytyneen ja vahvistuneen. Kun treeni ja hengästyminen tuntuu mielettömän mahtavalta, ei pelkästään uuvuttavalta. Kehitys – se on koukuttava tunne. Jos tämä nyt lohduttaa jotakuta dieettiä aloittelevaa, niin voin luvata, että se tunne on mitä mahtavin ja se vie paljon pidemmälle kuin mikään herkkuruoka IKINÄ. Perhana, 2-3 kuukauden päästä on paras olla toinen tilanne täälläkin.

Kyllä me sinne vielä päästään ja onneksi ei olla yksin, vaan meitä tammikuun dieettaajia onneksi riittää – mutta erona siinä tietysti se, että minä ja mun blogin lukijat emme luovuta, vaan teemme tätä elämäntapana emmekä dieettinä, eikös vain? Let's do this peeps ja muistetaanhan tsempata aktiivisesti kaveria mäessä! Pieninkin tsemppaus, positiivinen mietelause, kehu ja kannustus vievät yllättävän pitkälle. Mäkin tarvitsen sitä tsemppiä tähän ylämäkeä pitkin nousemiseen, mutta onneksi jokainen mäki loppuu joskus ja huipulla tuulee. Miettikää, mikä fiilis jää käteen, kun se oman elämän mäki on vihdoin kivuttu ylös asti aivan omin voimin – paremmasta kunnosta puhumattakaan, heh. :-D Hitaasti, mutta ennen kaikkea varmasti eteenpäin.

Epävarmuustekijöitä (video)

Aargh... Tätä videota tehdessä materiaalia tuli kymmenen kertaa enemmän kuin mitä päätyi julkaistavaan versioon ja suurin osa siitä materiaalista oli epävarmuuksiin takertumista, joita jätin heti alkupätkäänkin oikein reilusti. Ei ollut todellakaan tarkoitus julkaista noitakaan pätkiä, mutta tätä se valehtelematta oli melkein koko videon ajan, joten rehti ja rehellinen minä päätti sittenkin tuoda totuuden ilmi. :-D Inhottavaa, miten epämukavaksi sitä voikaan itsensä tuntea.

Videon pointti? Pienen hetken mietiskelyn jälkeen ilmeisesti todistaa, että täällä todellakin kärsitään paitsi ulkonäköön liittyvästä epävarmuudesta, niin myös joulukuun mokailujen fyysisistä seurauksista. Huoh.

Tietenkään ulkonäön ei saisi antaa vaikuttaa näin paljoa omaan fiilikseen, mutta rehellisyyden nimissä myönnän ihan avoimesti, että olo on huono ja suoraan verrannollinen mahdolliseen (aka todennäköiseen) painonnousuun ja pyöristyneeseen olomuotoon.

Mitään ratkaisua en videolla keksinyt, mutta ehkäpä se kuuluisa ahaa-elämys ja hehkulamppu pään yläpuolelle syttyy vielä tammikuun aikana. Joka tapauksessa vuosi 2015 alkaa täälläkin suunnassa dieetillä, perhana!

Jouluni possuna

Jouluna saa ja kuuluukin ottaa vähän rennommin ruokavalion ja miksei treenailujenkin suhteen, sillä ei tämän elämän niin vakavaa kuulu olla, etteikö välillä voisi heittää täysin vapaalle. Sitten eräät meistä vetävät aivan ranttaliksi eivätkä suunnitelmista huolimatta menekään salille, syövät kinkkua ja lohta niin paljon kuin napa vetää ja siihen päälle vielä vähän lisää sekä kolmen päivän tonttuilun jälkeen katsovat peiliin ja ähisevät, kun vastassa onkin turvonnut pieni possu. Näin kärjistettynä yritän siis todeta, että täällä vedettiin ainakin joulunpyhät juurikin niin rennosti kuin pystyttiin eli akut on todellakin ladattu sekä herkuttelun että laiskottelun suhteen.

Olen ollut kuitenkin sen verran kiltti, että ainakin se treenipainotteinen joulupukki muistaa varmasti minua ensi vuonnakin – olenhan sentään toteuttanut osittain treenisuunnitelmaani tälle viikolle ja korvannut loput salitreenit sitten reippailla ja pitkillä koiranulkoilutuslenkeillä.

Parit salitreenit ja muutama kilo kinkkua sinne tai tänne, mutta nyt voisi pikkuhiljaa palailla ruotuun. Ja sen verran sanon jo nyt, että vaikka tarkoituksenani oli vetää massakausipainotteisempaa treeniä ja ruokavaliota pitkälle kevääseen asti, niin henkilökohtaisesti en tällä hetkellä edes halua ajatella massailua sekuntiakaan enkä tiedä, pystyisinkö siihen henkisesti (tai fyysisesti). Sen sijaan odotukset ja toiveet ovat nyt vahvasti jälleen painonpudotuksen puolella ja luulen, että se tulee olemaan monien muiden tavoin oman alkuvuoteni missio. Kun olo ei ole hyvä nykykropassa, on tehtävä muutoksia matkaan – huonolla fiiliksellä ei voi jatkaa onnistuneesti etukäteen päätettyä tietä. Niin ne vain suunnitelmat muuttuvat, kun täytyy kuunnella itseään ja kroppaansa – sekä erityisesti pääkoppaansa.

Ps. Koska siirtyminen kinkku- ja lohiähkyistä suoraan salaatteihin olisi aivan liian äkkinäinen elämäntapamuutos (:--D), otti tämä tyttö ensiaskeleensa kohti näiden kahden välimuotoa: Splizzaa. Splizzeria löytyy nykyään Salon lisäksi myös Helsingistä ja Turusta ja ideana on ottaa joko kaksi (erilaista) pitsapuolikasta tai toisen tilalle salaattiversio samoista täytteistä. Sopivan täyttävää ja edes hieman terveellisempää sekä todella herkullista – niin ohutpohjainen pitsa kuin maukas salaattikin. Kannattaa testata, jos mahdollisuus osuu kohdalle!

Loppuun vielä fiilikset tiivistävä kuva:

Kaikenkattava opas painonpudotukseen

Tähän blogiin eksytään pääsääntöisesti laihdutusvinkkien sekä niiden kanssa yhteensopivien ruoka- ja treenivinkkien perässä, joten ajattelin vetää yhteen nippuun kaikki kootut vinkkini aiheeseen liittyen.

Vaikka elämäni ei enää pyöri samalla tavalla painonpudotuksen parissa kuin muutama vuosi sitten, niin materiaaliahan täältä pitäisi kyllä löytyä pilvin pimein – ikävä vain,  että postaukset ovat hujan hajan siellä täällä ja enimmäkseen niitä etsiäkseen joutuu selaamaan ajassa reilummin taaksepäin. Sen sijaan, että teidän täytyisi itseksenne nuuskia koko blogi läpi, niin tässä tulee nyt pääpiirteissään kaikki, mitä keksin aiheesta äkkiseltään nostaa esille. Var så goda! :)

Omat kokemukseni painonpudotuksesta.

Olen pudottanut painoa vuoden 2012 marraskuusta vuoden 2013 toukokuuhun mennessä eli puolessa vuodessa arviolta 20-25 kiloa. Se oli saavutus, joka ei näin jälkikäteen ajateltuna tuntunut missään. Laihdutusprojekti oli kaikin puolin mukava kokemus ja lopputulos kaiken sen arvoinen ja sen jälkeen jopa suurempi projekti on paitsi pitää ylipaino poissa, niin myös oppia suhtautumaan vartaloonsa eri tavalla ja kehittää niitä kuuluisia lihaksia.

- Muistellaanko hetki menneitä?, elokuu 2014
- #metoday, lokakuu 2013
- Before and after, elokuu 2013

Haluan laihtua, mistä aloitetaan?

Aivan ensimmäinen askel on päättäväisyys, motivaatio. Lue ensin nämä:

- Onnistuneen elämäntapamuutoksen ainekset
- Älä laihduta, tee elämäntapamuutos

... ja peilaa asioita sitten omalla kohdallasi – mikä onkaan se pohjimmainen syy, miksi haluat laihduttaa ja miksi ihmeessä se muka ei onnistuisi tällä kertaa loppuun saakka? Hae se suomalainen sisu, kerran se vain kirpaisee. Ja voin muuten luvata yhden asian: lopputulos maistuu juurikin niin hyvältä kuin voisit kuvitella. Se on sen arvoista. Ja sitten mennään!

Konkreettiset ohjeet: mitä pitää tehdä?

- Ilmainen GoFatGo -dieettirunko
- Fitfarmin Superdieetti 49e
... tai mikä tahansa dieettirunko, mitä uskot pystyväsi noudattamaan pääsääntöisesti vaikka loppuelämäsi joko sellaisenaan tai hieman muokkaillen.

- Ultimate-ruokavinkit Superdieettiin ja GoFatGo:lle
- Vihreät kasvikset Superdieetillä
- Köyhällä oli varaa dieetata, onnistu noudattamaan dieettiä pienellä budjetilla
- Miksi GFG / Superdieetti sopii minulle?
- Helppiä veden juontiin

Lisämotivaation tarpeessa?

- Mikä minua motivoi?
- Vinkit aamuaerobiseen
- Fitspiration

Älä syö samoja, tylsiä ja kuivia ruokia – ota reseptivinkkejä näistä!

- Ideoita kevyempään lounaaseen
- #lounas-tunniste
- #illallinen-tunniste
- Reseptivinkkejä protskuleivonnaisiin

Omia treenitavoitteitani

- Tavoitteena laihuus? Ei kiitos.
- Treenikatsaus: ennen, nyt, tulevaisuudessa

Samasta aihepiiristä videoilla höpöttäen

- Vastauksia lukijakysymyksiin osa 1 sekä osa 2
- Kokemukset paastosta
- Lisäravinteet treeniin
- Lisää lisäravinteita
- ... Ja vähän vielä lisää
- Ruokaostoksia Fitnesstukulta
- Jääkaappivideo nro 1
- Jääkaappivideo nro 2
- Jääkaappivideo nro 3
- Kauppakassivideo
- Resepti: jauhelihamössö
- Random-höpöttelyä osa 1 (maaliskuu 2013)
- Random-höpöttelyä osa 2 (toukokuu 2013)

Siinäpä se. :) Linkkaan tämän saman postauksen myös blogin kuvauskenttään oikealle yläreunaan ja täydentelen tarpeen vaatiessa. Vinkkejä ja toiveita saa jakaa kommenttibokseissa tuttuun tyyliin, mutta tämän postauksen kommenttiboksista ne löytävät todennäköisesti varmimmin perille.

Mini-paasto

Turvottaa, herkututtaa, ruokavalio lipsahtelee ja laiskotuttaa, väsyttää, ällötyttää eikä vesikään tunnu uppoavan entiseen tahtiin.

Siinä masentavia lähtöajatuksiani ennen kuin päätin repäistä hyvin minimittaisen vesi- ja teelinjasen paaston itselleni. Jo pelkkä ajatus paastosta sai piristymään, saati sitten itse toteutus. :) Tämä ei ollut mistään muusta lähtöisin kuin omasta päästäni ja halustani eikä sen pitämiseen tai pitämättömyyteen pystynyt vaikuttamaan kukaan ulkopuolinen, ei edes pt. Tarkoituksenani oli pistää itsekuri ja yleinen suhtautumisen ruokaan kuntoon vielä ennen joulua vetämällä kertaheitolla kunnon parin päivän nollaus. 

Olen kerran elämässäni vetäissyt vastaavan lyhyen jakson täyspaaston ja siitä kerroin myös mielipiteitäni blogissa, jotka voitte tihrustaa videomuodossa täältä. Paasto kannattaisi ihanteellisesti toteuttaa edellispäivänä cheat mealia tankaten, suolihuuhtelulla itsensä puhdistaen (:D en ole toteuttanut), paljon nesteitä ja tarvittaessa BCAA:ta sekä ruususuolavettä nauttien, ensimmäisenä paastopäivänä urheillen ja seuraavina sitten kevyellä sykkeellä kävelylenkkeillen.

Paastoaminen on itselleni henkinen prosessi, jossa voin hetkeksi "unohtaa" syömisen ja näläntunteen ja keskittyä siitä seuranneeseen tasaisen energiseen olotilaan, kasvanutta itsekuria unohtamatta. Paaston myötä saan yleensä myös neutralisoitua suhtautumiseni ruokaan: siinä missä aiemmin houkutuksiin (ja sortumisiin...) on yleensä kuulunut epäterveellisiä herkkuja, voi paaston jälkeen jo pelkkä kaurapuurokin kuulostaa taivaalliselta – tai sitten ei, yksilöllisiähän nämä. Hetkittäisestä nollalinjasta saattaisi olla apua myös ahmimiseen tai vain herkutteluun sortuvalle, sillä heti ensimmäiseksi ei tule tosiaan mieleen vetäistä vatsaa täyteen mättöä pidettyään ensin itseään tyhjänä päivän tai parikin.

Pre-paastoateria eli cheat meal: ankkaa, riisiä ja pekonipapuja sekä jälkkäriksi vadelma-juustokakkua, noms.

Kenelle suosittelisin paastoa? <3

- kaikille, jotka sitä haluavat kokeilla

- perusterveille ihmisille niin fyysisesti kuin psyykkisestikin mitattuna

- herkutteluun sortuville

- ahmimisesta kärsiville

- itsekuria etsiskeleville

- henkistä pönkitystä itsestään hakeville

- kokeilunhaluisille terveysintoilijoille

- ylipainoisille

- normaalipainoisille

- kenelle tahansa, joka haluaa joko a) uudelleenstartata rutiininsa tai b) etsiä uusia rutiineja

Kenelle en suosittele paastoa? </3

- kenellekään, joka ei sitä halua kokeilla

- aktiivisesti lihaskuntoa kasvattaville (tosin parin päivän en uskoisi kallistavan projektia juurikaan?)

- syömishäiriöisille, siihen taipuvaisille tai sairaalloista laihuutta ihannoiville

- ihmisille, joilla sairaus, lääkitys tai muutoin ongelmia perusterveydessä

Nyt on kieltämättä hieman puhdistautuneempi olo, ainakin henkisesti jos nyt ei muuta vaikutusta. En päässyt toteuttamaan ensimmäisen paastopäivän salitreeniä, joten oma paastoni koostui pääosin syömättömyydestä ja veden sekä teen litkimisestä – sekä ennen kaikkea henkisen minäni vahvistamisesta. :)) 

Edelleen kyllä turvottaa, sillä viimeiset kaksi viikkoa ovat olleet suoraan sanottuna katastrofi suunnitelmiin nähden ja pelkään tosissani mennä vaa'alle, joten en sinne myöskään mene. Mutta antaa turvottaa, ei auta itku markkinoilla eikä tässä toisaalta tarvitse suurta stressiä ottaa, vaikkei sinne salille nyt olisi sitä huikeaa kuutta kertaa viikossa päässytkään (tai viime viikolla lainkaan). Hassusti sitä vain alkaa vaatia itseltään enemmän kuin pitäisi, vaikka toisia ohjeistaessa osaa pitää langat normaalisti käsissä ja olla armollinen.

Rakkaan pt:ni sanoin "Älä oo niin rankka itelles oikeesti, eri asia jos haluis olla lavalla pian mut sulla ei oo mihinkään kiire. Ups and downs. Joskus menee hirveällä draivilla ja joskus ei vaan jaksa, thats life my love." <3

Jos yhtään huvittaisi paastoilla edes testimielessä eikä esteitä näy lähitulevaisuudessa, niin kokeilkaapa ihmeessä. Pariin päivään ei ihminen kuole ja omaa kehoaan kuunnellen voi paaston lopettaa aikaisemminkin, jos siltä alkaa tuntua. Oma lähtötavoitteeni on aina 36 tuntia eli puolitoista päivää ennen nukkumaanmenoa aloittaen, jolloin suuri osa paastoajasta menee kätevästi nukkuen. Todellinen tavoitteeni on päästä 48 tunnin ylitse ja huonolla säkällä voisin kuvitella lopettavani jo 24 tunnin jälkeen. Rennolla ja positiivisella asenteella hyvä tulee. :)