Kesä ja kärpäset

Ajattelin vähän vetää yhteenvetoa siitä, missä mennään ruokavalion ja treenailujen suhteen tällä hetkellä, sillä jos jossain on lyhyestä virsi kaunis niin tässä, valitettavasti. :D Nyrjähtänyt nilkka estää yhä kaiken mahdollisen liikkumisen vähäisen arjen tallustelun lisäksi eli kylmä-koho-kompressiolla mennään edelleen.

Ruokavaliossa noudatan samaa linjaa kuin Saksan reissun aikana eli n. kolme ateriaa päivässä, joilla pyrin toki syömään kohtuudella ja semi-terveellisesti, mutten laske kaloreita tai määrittele ruoka-aineita sen tarkemmin.

Ainakin pari viime viikkoa tämä linjaus on toiminut, sillä paino oli tullut juhannuksen aikana ja jälkeen viikossa noin kilon verran alaspäin. En aio nyt tarkemmin ihmetellä sitä, onko kyseinen kilo lähtenyt kaikkialta muualta paitsi rasvakerroksesta, heh, mutta jos jotain, niin suunta on ainakin hyvä. Vielä on toisinaan "syöttöporsas"-olo etenkin rannalle suunnatessa, mutta silloin muistuttelen itseäni, että ollaan kaikki kauniita juuri sen kokoisina kuin olemme ja fiilis hälvenee nopeahkosti. Kyllä se tästä, hiljalleen. :))

...mutta perhana -10kg silti kiitos. Ja se suunnitelma tulevaisuudelle, pian. Harkitsen ihan tosissani jopa kuuden viikon Superdieettiin siirtymistä, sillä sen kanssa on edelleen syntynyt parhaimmat painonpudotus-tulokset ja nyt kyseiseen ruokavalioon olisi muutenkin niin kiitettävästi etäisyyttä, että se saattaisi tuntua taas uudelta ja ihmeelliseltä. Ja miten piristävää olisikaan vetää kunnon Fitfarm-ruokakuuri pitkästä aikaa blogin puolella! Onko kuulolla muita Superilaisia ja onko teillä blogit pystyssä, jotta voisin kurkkia fitspiraatiota ja foodspiraatiota jo valmiiksi sieltä?

Liikunnan puutteeseen alkaa sen sijaan pikkuhiljaa hajota pää. Nyt, kun kerrankin olisi kesä ja kärpäset ja hyvät ilmat ja vapaus tehdä juuri sitä mitä huvittaa, en pääse sinne minne haluan eli pururadalle juoksemaan linnunlaulun tahtiin. Voi itku sentään... :-( Vammojen ja sairastamisen myötä sitä aina muistaa, miksi liikkuminen on niin ihanaa ja miten hyvältä se tuntuu – eli jos jotain, niin sitä kokee jopa olevansa urheilullisimmillaan silloin, kun ei pääse liikkumaan, ha. Salille ei olisi vielä kovin hurjaa ikävää, mutta tässä tilanteessa yläkroppatreeni näyttäisi olevan ainoa, mihin meikätyttö pystyy eli sitä sitten huomenissa!