Lähden rannalle

Body confidencesta on puhuttu monissa blogeissa vaikka kuinka ja täälläkin olen sitä toitottanut oman mukavuusalueeni rajoissa. Nyt kyllä pomppaan kertaheitolla hetken mielijohteesta rajojen yli ja iskeä täräytän tähän parit kaunistelemattomat bikinikuvat – asia, jota en ole koskaan eläissäni julkisesti tehnyt.

Siinä.

Voisin alkaa selittää kaikenlaista fitness-vartaloiden ihannoimisesta ja siitä, miten olen kaukana fitneksestä, mutta myös kaukana siitä missä joskus olin ja diipadaapaduu, mutta ihan vilpittömästi ja suoraan sanottuna paskat! :D Jokainen selitys, mitä kropalleen keksii, vähättelee sitä. Siispä en selittele mitään.

Minätyttö lähden näissä samoissa bikineissä nyt rannalle enkä ota murhetta mistään. Aiheeseen liittyen suosittelen tsekkaamaan artikkelin "Bikinit päälle ja rannalle! XL-Vloggaaja kertoo, miksi kenenkään ei tarvitse hävetä bikinikroppaansa", aivan ihania kommentteja saanut sekä Ilta-Sanomien sivulla että heidän Facebook-julkaisussaan.

Jokainen kroppa on hyvä juuri sellaisena kuin on, oli kyseessä sitten iso tai pieni, lihaksikas tai siro tai mitä tahansa siltä väliltä. Ihan hurjan moni meistä – itseni mukaanlukien – on epävarma, ahdistunut ja häpeilevä omasta vartalostaan, kun sille ei todellisuudessa olisi minkäänlaista tarvetta.  Tästä syndroomasta ei myöskään tulla parantumaan (pelkästään) niiden fyysisten muutosten kautta, vaan epävarmuuksiin ja itsetuntoon keskittyvää treeniä vaaditaan nimenomaan siellä pään sisällä.

Siksipä aion parhaani mukaan olla tämän ajatusmaailman mukainen ja arvoinen sekä toimia niin hyvin roolimallina kuin vain suinkin osaan! Jokaisen epävarmuus-hetken (joita todellakin tulee vähän väliä) myötä muistuttelen itseäni, että höpönpöpönpöppö ja jatkan tällä asenteella eteenpäin, toivottavasti tekin. :)