Yritän nyt lähteä avaamaan tämän hetken treenitahtia ja -kehitystä, vaikka totta puhuen leijun edelleenkin sellaisessa aavistuksen vaaleanpunaiseen taittuvassa sumupilvessä enkä tunnu itsekään saavan tolkkua siitä, mistä sitä oikein ottaisi kiinni ja lähtisi ensimmäisenä raportoimaan.
Tuntuu hyvältä, ehdottomasti. Terapeuttiselta. Kehityksestä tällä hetkellä viis, kunhan pääkoppa on täydellä tunteella mukana – ja sitä se on, vihdoinkin! Keskittyminen on nyt a) putipuhtaassa tekniikassa, b) säännöllisyydessä ja viimeisimpänä, muttei vähäisimpänä c) erinomaisessa treenifiiliksessä.
Koko alkuvuoden taistelin motivaatiopulaa vastaan tunnistamatta, missä mättää tai miten se korjattaisiin. Räpelsin epätoivoisesti vastatuuleen ja yritin hammasta purren päästä väkisin eteenpäin ihmetellen samalla, missä se aiempi myötätuuli oikein luuraa. Ei vain ollut fiilistä, kaikki tuntui pakkopullalta ja jokaisella askeleella otettiin ne kuuluisat kaksi askelta taaksepäin. Homma ei vain toiminut ja turhautti, kun ei itsekään ymmärtänyt miksi.
Sitten vaihdettiin hetkeksi pt:tä (aiempi edelleen taustalla mukana <3) ja rytmiä ja kaiveltiin sieltä todella syvää itsestä niitä perimmäisiä tunteita, joita ei oltu uskallettu miettiä saati sanoa ääneen. Tästä avauduinkin aiemmin blogin puolelle pt-palautteen muodossa täällä. Ja sittenhän me nollattiin – nollattiin oikein kunnolla, ikään kuin nostamalla ensin kisuliinin sotkuiselle pöydälle ja sen jälkeen puhdistamalla kaikki sitä kissaa myöten siltä samaiselta pöydältä. Uusin tuulin liikkeelle.
Nyt maistuu, kaikki. <3 Ainoa, mikä ei ihan niin paljoa maistuisi, on koko kropan kovalla sykkeellä tehtävä rasvanpoltto-treeni, mutta niitäkin on onneksi vain se yksi viikossa (HIIT:in, kevyen aerobisen, jalkatreenin ja kahden yläkroppatreenin lisäksi) eli yhden kerran viikkoon raaskii kyllä vähän kärsiäkin, ei tunnu missään (paljoa). :D
Voimatasot ovat hurjan alhaalla esimerkiksi viime kesään ja syksyyn verrattuna, mutta se on asia, joka on täytynyt vain hyväksyä, oma moka. Lähinnä keskityn tällä hetkellä tekniikan puhtaaksihiomiseen, uusiin erilaisiin liikkeisiin ja liikesarjoihin sekä ylipäätään siihen, että jokainen viikon treeni tulee satavarmasti tehtyä eikä jää välistä. Mutta ne voimatasot, ääh...
Ihan lievästi sanottuna nimittäin hävettää ottaa neljän liikkeen olkapää-batteryyn kolmosen ja kakkosen (koska loppuun asti en jaksa edes kolmosilla) käsipainot, helv... :D Nolottaa ottaa niin pienet painot ja toisaalta nolottaa myös se, että nolottaa – mikä Schwarzenegger luulen edes olevani, senkus tartut vain nöyrästi niihin pieniin käsipainoihin kiinni.
PT:n puolelta yritettiin lohdutella sillä, että kyseinen neljän liikkeen sarja on melkoisen rankka yhteen putkeen vedettäväksi, mutten taida luottaa kommentin faktapohjaan, heh. Tekisi mieli huudella kaikille läsnäolijoille ettei saa katsoa ja jos katsoo, niin on hyvä ja tekee saman perässä isommilla painoilla, antaa tulla! Parastahan tässä on toki se, että todennäköisesti kukaan ei katso yhtään mitään muuta kuin omaa suoritustaan. Toivottavasti.
Missä painoissa siis liikutaan? Kyykyissä max 20 kg, hauiksessa max 5 kg käsipainot tai 10 kg tanko, pystypunnerrus niillä 3 kg käsipainoilla (en kestä :---D), takareisissä 35-45 kg jne. Mutta! Miksi nämä eivät ole suoraan vertailukelpoisia?
Koska minun ohjelmani, toistomääräni, liikejärjestykseni, lähtötasoni ja tavoitteeni ovat erilaisia kuin sinun. Tämä on asia, jonka harva ihan oikeasti tiedostaa ja sen olen joutunut huomaamaan myös ihan käytännössäkin. Vinkkejä kieltämättä satelee varsinkin miespuolisilta jos erehdyt mitään mainitsemaan ja on tottakai melko inhimillistä lähteä ensisijaisesti kyseenalaistamaan kaikki, mikä poikkeaa omasta treenityylistä.
Salilla voi treenata moneenkin eri tarkoitukseen, monilla eri tavoitteilla, monesta eri lähtötasosta ja monessa eri kokoluokassa, mitkä puolestaan vaikuttavat siihen, millä keinoilla kokonaisuutta lähdetään toteuttamaan pienien välietappien kera. Nääs. Se mikä sopii yhdelle, ei välttämättä ihan oikeasti ole optimaalinen ratkaisu toiselle.
Meikätyttö vetää siis tuttuun tyyliin pt:n ohjeiden mukaan, kuten on tähän asti aina tehnytkin. Ja sekös joskus neuvojia harmittaa – niin harmittaa minuakin joutua perustelemaan tekemistäni ilman apteekin hyllyltä tulevaa faktatietoa, kun en ole itse pt-tutkintoa tai mitään muuta taustatyötä treenieni tueksi joutunut tekemään. Monesti tekisi mieli sanoa besserwissereille, että odota kun soitan pt:lleni, niin hän saa luetella syyt sille, miksi me teemme juuri tällä tavalla. You just wait my friend, you just wait.
</avautuminen> joo, hupsan. Postaus alkaa muutenkin olla pituudeltaan sitä luokkaa, että tämän voisi kohta nivoa kovakantisten väliin, iiks ja sori. Siispä päätämme tämänhetkisen tarinatuokiomme tähän ja palaamme astialle ensi viikolla uuden treenikatsauksen kera! :)
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti