En muuten valittaisi, mutta kun aamutreeneistä on jo jouduttu vaihtamaan punnerrukset pois ja salitreeneistä punnerrusten lisäksi myöskään penkkipunnerrus tai hauiskääntö eivät onnistu (testattu on hampaat irvessä, ei irronnut ainuttakaan toistoa). Jos joku tietää saman syndrooman mikä mun kyynärpäällä on, niin kokemuksia saa ja pitää jakaa. :/ Tuntuu, kuin joku hermo olisi mennyt siellä solmuun ja vihloo tietyissä asennoissa jo ihan vain kättä liikuttelemalla.
Kivaa oli, mutta kivempaa olisi ollu ilman vammoja. :)
Mitähän mulle seuraavaksi tapahtuu, varmaan sitten jotain jalkoihin liittyvää kun pää ja kädet on jo käyty läpi... :D Korvakin on edelleen toipumistilassa siitä kuukausi sitten poksahtaneesta tärykalvosta, mutta se nyt ei sentään estä treeniä millään tavalla.
Jotenkin olen myös alkanut huomaamaan sen, että valitsen ympärilleni mieluiten sellaisia ihmisiä, jotka tukevat ja ymmärtävät tämänhetkistä projektiani. Ei muissakaan ihmisissä mitään vikaa ole, mutta koska tällä hetkellä elämä pyörii aika lailla kuntoilun ja siihen räätälöidyn ruokailun ympärillä, niin ehkä sitä joutuu vähäksi aikaa pistämään toisenlaisen elämän tauolle. Hell, mä jopa heräsin tänään seiskalta ja juttelin isoveljen kanssa tunnin käytännössä vain treeneistä ja lisäravinteista. Mä en oo varma puhutaanko me edes mistään muusta nykyään. :D Samoin vaahtoan proteiinileivonnaisista varmaan enemmän kuin laki sallii enkä malttaisi pitää ajatuksiani pään sisällä, jos joku vähänkään ilmaisee olevansa myös kiinnostunut samoista asioista... :D Jonkun mielestä oon varmaan jo täysin seonnut, mutta tämä nyt vain sattuu olemaan aika iso osa mun elämää tällä hetkellä. Täytyy olla tietynlainen tukiverkosto, joka ei näistä jutuista kyllästy puhumaan, niin voi sitten keskittyä niiden toisenlaisten ("normaalien" :D) ihmisten kanssa johonkin heille ei-niin-tylsään aiheeseen. :)
Loppuun vielä muutama fiiliskuva weheartit:ista just for fun, jotka tukevat ainakin omalla kohdallani sitä henkistä hyvinvointia! <3
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti