Tavoitteena laihuus? Ei kiitos.

Vaikka olen jo aiemmin sivunnut tätä aihealuetta blogissa, niin silti se tulee aina aika ajoin takaisin mieleen. Viimeisimpänä siksi, että huomasin yhden puolituttuni laihduttaneen aiemmasta ylipainoisesta kropastaan nykyiseen melkoisenkin hoikkaan kuntoon. Lähtökohtaisesti todella hyvä juttu enkä haluaisi lainkaan väheksyä hänen suoritustaan, mutta siinä kun vain sattuu olemaan se varjopuolensa, jota en itse omassa päässäni allekirjoita.

Tavoitteena laihuus. Tästä tytöstä voisin sanoa 100-varmasti, että hän on pudottanut painoa vähentämällä syömistä minimiin (jättämällä aterioita syömättä ja laskemalla kaloreita?) sekä käymällä erilaisissa jumpissa joka päivä, joskus useammassakin jumpassa per päivä. Tällaisen liikunnan tavoitteena olettaisin olevan kuluttaa mahdollisimman paljon kaloreita, ei kehittää kroppaa. Lepopäivillä tai laadukkaalla ruokavaliolla ei ole merkitystä, kunhan kalorinkulutus saadaan suureksi ja syödyt kalorit minimiin. Valitettavasti – ja todellakin valitettavasti, sillä kenenkään hyvässä mielessä yritettyä suoritusta ei haluaisi näin väheksyä – tämä myöskin näkyy nyt siinä kropassa. Jep, monelle muulle hoikistunut olemus riittää, mutta itse katselen rimpulakäsiä ja -jalkoja kauhistuneena. Kroppa näyttää ihan yhtä heikolta kuin aiemmin, vain rasvakerrosta on kadonnut huomattavasti ja tilalla on nyt superohuet kädet ja jalat. Missä ne lihakset on?

Jokaisella meistä on omat kauneusihanteemme ja kuntoilutavoitteemme ja siksi kirjoitankin vain omasta näkemyksestäni. Tyttö on varmasti tyytyväinen itseensä ja näin sen pitääkin toki olla, mutta saanhan itsekin samalla olla eri mieltä hänen tavoitteistaan. :) Kuten olen jo aiemmin joskus blogin muinaishistoriassa todennut, niin mikään ei saa itseäni näkemään punaista kuin se, että joku ei syö. Vahtaa jokaista kaloria ja suupalaa, yrittäen tinkiä kaikesta ja syödä (mielestään) mahdollisimman "terveellisesti". Pahinta on sitten se, kun tullaan hehkuttamaan ääneen, miten on syönyt koko päivän aikana vain pari riisikakkua tai pelkästään kaksi lautasellista tomaattikeittoa sekä pari näkkäriä. Näillä esimerkeillä en myöskään halua mollata ketään, jotka ovat minun korvieni kuullen näin sanonut, mutta kyllä siinä on tehnyt mieli moneen otteeseen tarttua toista harteista kiinni ja ravistella, että mikä sinua vaivaa?

Jos jotain olen tässä reilun vuoden aikana oppinut on se, että nimenomaan syödäkseen terveellisesti ja tehdäkseen keholleen oikeasti palveluksen kuntoilun ja laihduttamisen kanssa, tulee syödä mahdollisimman oikein ja ennen kaikkea säännöllisesti, eikä missään nimessä mahdollisimman vähän. Itsehän syön kuin hevonen. :D Neljä tai viisi kunnon ateriaa päivässä, mutta oikeita valintoja noudattaen. Ja allekirjoitan edelleen sen saman tavoitteen, josta olen puhunut suu vaahdossa koko tämän ajan: en halua olla mahdollisimman hoikka, laiha ja pieni. Nämä eivät ole minulle kohteliaisuuksia enkä pyri niitä kohti. That's just me.

kuvat: weheartit.com