maanantai 25. elokuuta 2014

Nollaukset nollattu

The Good Morning -blogin Kaisa kirjoitti taannoin blogissaan eräästä hyvinkin osuvasta aiheesta, jonka suosittelisin ehdottomasti lukaisemaan. Live A Little oli hänen otsikointivalintansa mitä herättelevimmälle tekstille, johon itse törmäsin puolessavälissä omaa nollausviikkoani – tiedostamatta, että ylipäätään olin sellaisella.

Kaikki alkoi herkkupäivästä, joka muuttui herkkuviikonlopuksi. Tässäkään ei ollut edes kyse minkäänlaisesta överi-herkuttelusta, vaan aivan tavallisesta ravinnosta, jota moni vetää arkena päivittäin sen suuremmin morkkistelematta tai stressaamatta. Normaalista elämästä, normaalista ravinnosta.

Sama jatkui muutaman päivän ajan aina ajatuksella "huomenna palaan ruotuun", kunnes Kaisan kirjoitus pysäytti. Ei näin. Ei motivaatio, asenne ja henkinen lataus voi olla sitä, että koet (kärjistettynä) palaavasi takaisin vankilaan koettuasi vapauden tuulahduksen. Älkääkä käsittäkö väärin – rakastan kyllä täysin sydämin terveellistä ruokavaliotani, saan aidosti suurta nautintoa treenaamisesta ja voin kaikin puolin parhaiten näiden kahden yhdistämisestä. En vain muistanut sitä enää, olin kadottanut sen tunteen. Kaikki alkoi tuntua vain sääntöjen noudattamista, kun todellisuudessa taustalla olisi paljon kaikkea muutakin, kaikkea syvällisempää.

Oli aika pitää tauko.
Tauko kaikesta – niin treenistä, ruokavaliosta kuin kaikesta mahdollisesta muustakin, mikä saattaisi aiheuttaa minkäänlaista stressiä elämääni. Halusin viikostani rauhan tyyssijan, jossa voin keskittyä täysin kiireettömyyteen ja itseni kuuntelemiseen.

Kaikki ohjeet nurkkaan ja nauttimaan elämästä sellaisena kuin se on. Ruisleipä, kävelylenkit, täysjyväspaghetti, sohvalla löhöäminen, extempore-sushilounas... Elämän pieniä yksityiskohtia, joista nyt osasin nauttia täysin rinnoin. En edes käyttänyt tätä pt:ni hyväksynnässä, vaan synninpäästö tapahtui ilmoitusluontoisesti ilman katumusta. Loppupeleissä olen iloinen ja ylpeä siitä, että tajusin itse kuunnella itseäni ja tehdä päätöksiä sen pohjalta, mikä saa juuri minut voimaan tällä hetkellä hyvin. Ihminen kun ei ole kone ja kaikkea ei voi suunnitella loputtomiin – poikkeuksia tulee ja hyvä niin.

Akut on nyt ladattu ja pääkopassa on tehty jälleen täyskäännös parempaan. Life is good ja normaali arki ruokavaliorunkoineen ja treeneineen astuu taas voimaan, tällä kertaa positiivisella tunnelatauksella säväytettynä. Herkkuruuat, hyvä olo, hyvinvoiva ja energinen kroppa sekä ihana polte lihaksissa... Ikävähän tässä ehti jo tulla! Ihana syysarki, täältä tulee yksi toiveikas ja positiivinen minä.

7 kommenttia:

  1. Mä just viikonloppuna mietein miten koko kesä on ollut yhtä ruotuun palaamista ja siinä epäonnistumista. Paskaa fiilistä sen osalta. Mutta toisaalta takapäin ajateltuna oon eläny sitä ihan normaalia elämää just leipineen ja herkkuineen. Paino on pomppinut n.3kg sisässä suuntaan ja toiseen. Ei paha. Ylläpitoa sanoisin. Kun oma tavoite kuitenki on pudottaa vielä parikymmentä kiloo, niin dieettiruokavaliolle pääsyyn on kyllä tilaus tehtynä.. ovat kai kuitenki hukanneet sen matkalla. Toivottavasti se saapuu pian ilahduttaan munki syksyä ja pääsen taas lähtee painon kanssa alaspäin :)

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Sepä se, itse en halunnut koko ajan märehtiä tätä "ruotuun palaamista" vaan nimenomaan sitten mieluummin syödä viikon verran vapaammin ja palata sitten kertaheitolla, kun motivaatiokin on kohdillaan ja muistaa, miksi tätä tekeekään. :) Tsemppiä, eiköhän ne kuitenkin kohta sieltä saavu ja sitten oletkin varmaan jo into piukassa kaiken tämän odotuksen jälkeen aloittamassa niitä! :))

      Poista
  2. Mua kyllä vähän hirvittää suoraan sanottuna ajatus "normaalista arjesta" ja "vapaasta arjesta". Kun sen noin nyt ilmaisit. Eikö joka paikassa nykyään hoeta niistä pienistä muutoksista jotka tuo parhaat ja pisimmän tähtäimen tulokset?

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Nyt en oikein ymmärtänyt mitä tarkoitit? Oma normaali arkeni rakentuu mm. terveellisestä ruuasta, jossa tiedän, paljonko saan jokaisesta annoksesta (karkeasti arvioituna) proteiinia, rasvaa ja hiilareita ja se sopii minulle varsin hyvin, kun pohjaa löytyy jo periaatteessa melkein kahden vuoden ajan. Vapaa arki tarkoittaa sitten sitä, etten kiinnitä huomiota siihen, miten ravintoarvot jakautuvat tai ylipäätään mitä syön, kunhan syön jotain. Avasiko yhtään vai mitä siis hait takaa?

      Poista
    2. Joo avaan toki:) Siis tarkoitin ihan sitä, että normaali arki = vapaa arki. Eli normaaliin arkeen voi kuulua vapauksia ilman että siitä tulee morkkis tai pitää erikseen päättää että nyt mä syön eri tavalla kun normaalisti. Munkin normaaliin arkeen (ja vapaaseen arkeen) kuuluu just samat ravintoaineet ja varmaan aika samassa suhteessa. Suuri tähtäin onkin siinä, että siitä tulee niin normaalia että myös vapaana arkena syön samalla tavalla. Että uudet tavat muuttuu normaaliksi arjeksi ilman ruoka-aineiden punnitsemista.

      Mutta ymmärrän pointtisi ihan hyvin, monta kertaa käynyt itsellekin ihan samalla tavalla:)

      Laihduttajilla varmaan on vuosia vielä tulokset saavutettuaan peikko joka kuiskii korvaan, että jos syöt näin ja näin niin lihot ja siten ortoreksinen suhde ruokaan. Nyt näyttäis tulleen jonkun verran tutkimuksia just siitä, että pieniä muutoksia kun tekee kerrallaan niin tulokset on parhaimmat ja pysyvimmät. Ja ihan loogista tietysti. Enkä nyt siis millään tavalla kritisoi sua, ihan vaan pohdiskelen tätä teemaa:) Sulla on mielettömän hieno tarina, ilo seurata tätä blogia!

      Poista
    3. Aivan joo, nyt aukeni vähän paremmin. Mäkin ymmärrän pointtisi, se ei vaan tällä hetkellä mene yhteen oman elämäntyylini kanssa. :) Jos olisin painon ylläpitovaiheessa ilman sen suurempia tavoitteita, niin toki perusterveellinen syöminen satunnaisten herkkujen kanssa riittäisi – ja olen toki sen myös sisäistänyt.

      Tällä hetkellä pyrin kuitenkin edelleen pudottamaan painoa ja toisaalta kohta myöskin kasvattamaan lihasmassaa, jonka tukemiseksi olisi tärkeää, että ruokavalio on kunnossa ja sitä myös noudatetaan. Kutsun tämänhetkistä elämääni projektiksi, joten tavoitteita riittää ja vähän väliä lisää. Kaikille sellainen ei tietenkään sovi ja olenkin sitä mieltä, että jos selkeitä tavoitteita ei ole, niin elämästä kannattaa ehdottomasti nauttia edellämainitulla terveellisellä tavalla (niin ruokavaliollisesti kuin henkisenkin tason kautta ajateltuna). Ja se ei tietenkään tarkoita sitä, ettenkö nauttisi omasta tilanteestani – nautin kyllä, kuten blogista toivottavasti välittyy! :) Jokainen tyylillään ja siten, mikä itsestä tuntuu parhaimmalta!

      Poista
  3. Mä oon yrittänyt alottaa mutta se tuntuu koko ajan vaan mahdottomalta. Sanon koko ajan vaan ittelleni että nyt se alkaa - kunnon treenaus ja terveellinen ruokavalio, mutta sitten se vaan jää ja mä ajattelen että "huomenna sitten". Tunnen itseni niin tyhmäksi kun senhän ois voinu alottaa jo monta vuotta sitten ja nyt olisin saanut jo näyttäviä tuloksia... :(

    VastaaPoista