Blogin vuosipäivä!

Hihhiih, hauskaa vuosipäivää mulle ja mun blogille! <:)

Linkkaanpa suoraan blogini ihan ensimmäisen postauksen tähän ja ensimmäisen dieettipäivän postauksen tähän, tättärää. Voi että, miten kaukaiselta ne ajat nyt tuntuvatkaan, kun kahlasimme ystäväni Tiinan kanssa pitkin kaupan hyllyjä vihanneksia, rahkoja, raejuustoja ja vähärasvaisia lihoja ihmetellen. Miten paljon sitä ihminen onkaan vuodessa oppinut ja kasvanut (henkisesti, ei fyysisesti, heh)!

Nykyään siitä "dieetistä" on tullut ihan aikuisten oikeasti elämäntapa ja liikkumisesta sekä lihaskunnosta elinehto. Painoa on lähtenyt ympäripyöreästi noin 20 kiloa ja elämäniloa tullut vähintäänkin saman verran tilalle. Tunnen vihdoin olevani itseni niin sisäisesti kuin ulkoisesti ja vaikka alati kiristyvät tavoitteet jatkuvat vielä pitkälle tulevaisuuteen, niin olen ilman muuta tyytyväinen jo tähänastisiin saavutuksiini. HYVÄ MINÄ! :) Niin se vain tuppaa olemaan, että nälkä kasvaa syödessä (… siis tavoitteiden osalta! Voi luoja, kuka näitä sanontoja oikein keksii?) eikä sitä varmaan koskaan tule olemaan 'valmis' niin kauan kuin motivaatiota riittää.

Ehdottomasti paras motivaattori koko projektissani on ollut tämä blogi ja te lukijat! Tämähän aloitti tiensä ensin täysin listaamattomana blogina, kunnes jossain hetken mielenhäiriössä sain päähäni iskeä tämän myös Blogilistalle ja Bloglovin'iin. Ja mikä tuuri, että tein niin – boosti teistä kaikista lukijoista on ollut ihan mieletön! Toinen erittäin tärkeä motivaation lähde on sitten omat rakkaat ystävät – niin ne, joiden kanssa tulee juteltua lähes päivittäin, kuin myös ne, jotka pitkänkin tauon jälkeen jaksavat silti tsempata mua eteenpäin. Luulenpa, että jokainen näistä henkilöistä tunnistaa kyllä oman panostuksensa tähän – teitä on niin monia ja monenlaisia, mutta kaikki todella arvokkaita. :)

Paras vinkkini samanlaista projektia aloittavalle olisi seuraava: perusta blogi! :) Oikeasti, toimii. Toinen vinkki: ota kuvia, paljon kuvia, kaunistelemattomia kuvia. Kuvia kuvia kuvia. Ja kolmas sekä yksi oleellisin vinkki: älä käy vaa'alla. Tarvitseeko näitä edes avata sen enempää? Toivon todella, että jokainen alkaisi pikkuhiljaa sisäistää päivittäisen vaa'alla hyppelyn vaarat sekä myöskin turhuuden. Itse kävin vaa'alla alkuaikoina ehkä korkeintaan kerran kuukaudessa, todellisuudessa varmaan vieläkin harvemmin. Tulokset olivat paljon konkreettisemmat ja keskittyminen painonpudotukseen paljon suurempaa, kun en päässyt iloitsemaan tai murehtimaan pienistä ja täysin merkityksettömistä painomuutoksista. Ne ovat nimenomaan ne pidemmän aikavälin tulokset, jotka ratkaisevat. Pienet kehityksen askeleet tulevat ilmi riittävän hyvin vaatteista ja peilistä. :)

Siispä loppuun vielä iso KIITOS kaikille, jotka ovat tähän blogiin eksyneet ja vielä suurempi KIITOS teille kaikille, jotka olette jaksaneet jättää tsemppausviestejänne kommenttiboksiin! Olen aina ihan puulla päähän lyöty siitä vilpittömyydestä ja positiivisuudesta sekä ylipäätään siitä, että kuka tahansa näkee vaivan jättää kommenttia. Moni varmasti vain lukaisee läpi ja siirtyy seuraavaan, mikä on tottakai kivaa sekin (itse kuulun usein tähän kategoriaan :D), mutta sitten olette te, jotka jätätte vielä sitä mustaa valkoiselle piristämään päiviäni. <3 Nyt ei muuta kuin seuraavaa vuosipäivää odotellessa, aika näyttäkööt miltä sitä silloin sitten näyttääkään! :)