Huido tyhjää ja hauku ulkonäköä. :)

Mä mietin pitkään, etten aio antaa tämän aiheen vallata mua näin tai päästää sitä ihon alle, mutta koska se velloo kuitenkin aalloittain päässä, niin ehkä asiasta kirjoittaminen auttaisi käsittelemään sitä. Tämä on nimittäin sellainen aihealue, jota en vain kerrassaan koskaan ole päästänyt piinaamaan mua ja tälläkään kertaa en aio antaa sen tehdä niin. Toisen ihmisen ulkonäön arvosteleminen.

Mun korviin kantautui tänään, että mun ulkonäköä työpaikan pikkujouluissa on oikein isommalla porukalla kritisoitu. Mihin sävyyn ja missä mielessä ovat vielä epätarkkoja, mutta ilmeisesti kaikki on kulminoitunut punaiseen pitsimekkooni, joka on kai muutamien miespuolisten henkilöiden mielestä ollut liian tiukka. Liian pieni kooltaan vai liian ihonmyötäinen (tyrkky?) heidän makuunsa, sitä en tiedä, mutta sen verran huomiotaherättävä kuitenkin, että sitä ja mua on pitänyt porukalla selän takana naureskella ja ilmeisesti jälkipyykkiäkin on riittänyt.

Kyllä, kyseessä on tämä viininpunainen mekko, jonka olin yhdistänyt kuvasta huolimatta oikein mustiin sukkahousuihin turhan vilauttelun tai tyrkkymäisyyden välttämiseksi.

Huvittavinta tässä on se, että naureskelijoista suurinta osaa en itse tunne edes nimeltä ja aivan varmasti yhtä harva ellei harvempikin heistä tuntee mua nimeltä. Arvosteluun, etenkin ulkoiseen sellaiseen, on silti ollut ilmeisen helppo lähteä. Niinhän se kai maailmassa aina tulee olemaan, vaikka sen kuinka meinaa toisinaan unohtaa. Itseäni hämmästytti se, että tämän hetken tiedon mukaan kyseessä ovat kuitenkin miehet eivätkä perinteiset selkäänpuukottajat eli me naiset sekä se, että kaikista maailman kohteista pitää valita näin älyttömän helppo ja itsestäänselvä aihepiiri kuin ulkonäkö. :) Siksi se ei kai loukkaakaan niin paljoa kuin voisi luulla, mutta kyllä se silti hämmentää. Uskomatonta, että aikuiset ihmiset voivat vielä olla niin lapsen tasolla, että vajoavat näin alas naureskellakseen porukalla toisen ulkoista olemusta. Olen tehnyt paljon töitä tämänhetkisen kroppani eteen ja käyttänyt ihan kyllä tyköistuvia vaatteita silloin 20 kiloakin sitten, mutta koskaan korviini ei ole kantautunut mitään näin naurettavaa.

On vaikeaa uskoa, että samat analyysit oltaisiin annettu kenellekään sellaiselle henkilölle (minkä kokoiselle tahansa), jonka tämä kyseinen porukka jo ennalta tuntisi paremmin. Uutta, kaikille suhteellisen tuntematonta ja nuorehkoa tyttöä kun ei suinkaan kannata lähestyä tutustumismielessä, vaan teilataan kaikki hänet etukäteen ennen kuin tiedetään edes nimeä, saati sitten tarinaa. Jatkossa ei kyseisten ihmisten tarvitse kyllä lähestyäkään, enköhän tämän myötä saa rakennettua aikamoiset muurit taas ympärilleni, kiitosta vain.

Ja joo, toki tähän arvosteluun saattaa liittyä muutakin kuin pelkkään ulkonäköön kohdistuvaa kritiikkiä ja luulenpa hyvinkin, että liittyykin. Ulkonäöstä on vain saatu hyvä ponnahduslauta muulle arvostelulle joka puolestaan ei sitten kuulu enää sen enempää tähän postaukseen. Mutta oli se alkuperäinen naureskelun syy sitten painoon, tyylitajuun, yleiseen juoruilemiseen tai vain mollaamiseen kohdistuvaa, niin ulkonäön arvosteleminen on omasta mielestäni vain se kaikkein alhaisin aihepiiri ikinä ja kertoo enemmän haukkujasta itsestään kuin kenestäkään muusta. Ja jos laumassa tyhmyys tiivistyy, niin koko lauma saa katsoa ihan yhteiseen peiliin eikä kukaan yksilö ole siellä peilikuvassa sitten kyllä turvassa.

Jokainen meistä on varmasti aikoinaan syyllistynyt jonkinlaiseen ulkonäkökritiikkiin muiden ihmisten suhteen, mutta se ei tarkoita sitä, etteikö siitä voisi kirjoittaa ahaa-elämyksen merkeissä. Jos ihmistä halutaan loukata, niin ulkonäkö voi tuntua äkkiseltään helpoimmalta kohteelta, vaikka se nimenomaan on oikeasti se kaikkein vähäpätöisin asia. Sisimpään sitä kannattaisi iskeä, jos oikein halutaan satuttaa. :) Sääli, että tässä ei nyt ihan onnistuttu, koska mua ei tunneta tuolla selkeästi lainkaan. Voi pojat, kun tietäisitte minkä matkan olen tehnyt tähän pisteeseen niin varmasti olisitte hiljaa. Ja vaikkette olisikaan, niin kukaan ei voi viedä multa pois tätä uudelleen löydettyä ylpeyttä siitä, että olen riittävän hyvässä kunnossa jo nyt, saati sitten vielä tulevaisuudessa! Jos mekko ei kelvannut teille, niin se on teidän ongelmanne, ei mun.

Tästä kirjoituksesta saisi vaikka miten pitkän aikaiseksi, mutta ehkä lopettelen tämän jo nyt ennen kuin tarina lähtee vielä pahemmin rönsyilemään. Ja korostan vielä tähän loppuun, että mulla ei edelleenkään ole hajuakaan, onko arvostelussa ollut kyse mekon koon vai tyylin arvostelua vai kenties sitä, että jostain on vain pitänyt repiä negatiivista huomiota ja se mekko on sitten valittu osuvaksi kohteeksi. En myöskään hae tällä kirjoituksella mitään sympatiaa, mun itseluottamus on edelleen melko korkealla ja kyseisten ihmisten henkilökohtainen mielipide mulle täysin irrelevantti. Halusin kuitenkin nostaa asian esille, sillä eipä voisi taas osuvammin upota tämän blogin aihepiiriin.

Onneksi, ONNEKSI mun itseluottamus on aina ollut suuri ja ulkonäön merkitys pieni, oikein pelottaa ajatella, miten joku toinen olisi saattanut tällaisiin uutisiin suhtautua. Henkisten ominaisuuksien arvostelemisessa tiedän, että mun täytyy kasvattaa paksumpi nahka, mutta tällaiset fyysiset eivät onneksi tunnu juuri missään. Päinvastoin, sainpahan blogipostauksen tästäkin aiheesta. :)

Pitsimekolta terkkuja! :)