perjantai 9. tammikuuta 2015

Oman elämäni supertähti!

Kuvittele, että oma elämäsi on elokuva. Kuka on tämän elokuvan päähenkilö? Niinpä, sinä tietysti! Sinun johdollasi elokuvaan tulee erilaisia käänteitä ja sinä määrittelet, onko se mollivoittoinen vai naurua täynnä. Elokuvia mahtuu maailmaan monia ja monenlaisia, mutta tämä kyseinen elokuva on sinun ja vain sinun. Elokuvaasi mahtuu myös sivuhenkilöitä, jotka ovat rinnallasi lyhyitä tai pitkiä ajanjaksoja, mutta siinä on tilaa vain yhdelle päähenkilölle – ja se olet siis sinä, olethan? Ethän anna asemaasi pois, kun koko elokuva on tehty tarkoituksella vain ja ainoastaan sinun seikkailtavaksesi.

Saan toisinaan kysymyksiä itsevarmuudesta ja asioista, joilla siihen voisi vaikuttaa tai jotka ovat auttaneet itseäni eteenpäin. Tähän aiheeseen on jokseenkin hankalaa ottaa kantaa vertaistukimielessä, sillä taidan kuulua siihen kategoriaan ihmisiä, joilla perusvankka itsetunto on rakennettu ihan lapsuudesta asti ja se kantaa pienten kolhujenkin myötä aina vahvana eteenpäin päivästä toiseen. Haluaisinkin lähinnä herätellä mahdollisesti itsestään epävarmoja ihmisiä miettimään, että mitä oikein pelkäät?

"Morkkis" on monelle tuttu käsite, oli kyseessä sitten perinteinen "krapula-morkkis" tai minkä tahansa elämäntilanteen katuminen tai kohtaaminen. Olen monesti ollut mukana parantamassa ystävieni morkkis-olotiloja ja samalla pohtinut myös, miksi ihmeessä sellaisesta viitsiikään kukaan meistä kantaa huolta. Mitä väliä, mitä sitä luulee toisten ajattelevan tai edes kuulee puhuvan itsestään, kun itse tuntee oman nahkansa kuitenkin parhaiten? Ja oliko tämä elämä tarkoitettu elettäväksi vai missasinko muka jotain? Pää pystyssä eteenpäin joka päivä, ei anneta turhanpäiväisten murheiden painaa fiilistä alas.

Kuka tuntee sinut paremmin kuin sinä itse? Kuka on elänyt joka ikisen vuoden, elämänkäänteen, ajatuksen ja arvomaailman rinnallasi pidempään kuin sinä itse? Ja kuka tietää 24/7, mitä pääsi sisällä tapahtuu paremmin kuin sinä itse? Niinpä, loppupeleissä ei kukaan. Siispä kun puhutaan juuri sinusta – ainutlaatuisesta yksilöstä, joka elät täysin omaa elämääsi tällä maapallolla – voidaan vain yksiselitteisesti todeta, että oma mielipiteesi itsestäsi on 100% se ainoa oikea ja loput vain arvailevat, yrittäen hakuammunnalla päästä edes jotakuinkin lähelle tietämättä koskaan, osuiko.

Kaikki me olemme jatkuvan arvioinnin kohteena ja kaikki meistä myös enemmän tai vähemmän syyllistyvät siihen, se on inhimillistä ja väistämätöntä. Kahteen asiaan uskon kuitenkin jokaisen voivan helposti vaikuttaa: 1) omaamalla peruskäytöstavat muita ihmisiä kohtaan sekä 2) oppimalla sata lasissa arvostamaan itse itseään.

Toisten ihmisten tuomitsemista tässä kai eniten pelätään. Suurin osa tuomitsemisesta tai juoruilusta ei kuitenkaan kantaudu omiin korviin ja jos niin käy, se kannattaa ottaa vahvistavana tekijänä, nostaa leuka ylös, naurahtaa ja olla vajoamatta samalle tasolle. What Susie says of Sally tells more about Susie than Sally, remember that. Siksi ei ole koskaan tarvetta lähteä kostamaan tai antamaan samalla mitalla takaisin, tietyt ihmiset kun kaivavat ihan itse oman kuoppansa ilman apuakin.
Mistä sitten ammentaa sitä itsevarmuutta? Itse ainakin olen ylpeästi ihminen, joka rakastaa itseään. :-) Olen ihminen, joka uskaltaa elää. Elää, ei pelkästään ole olemassa. Jollekin elän liikaa tai väärällä tavalla, joku elää vielä enemmän kuin minä ja jotakuta ei voisi vähempää kiinnostaa. Tärkeintä on kuitenkin, että uskallan elää elämääni juuri sillä tavalla kuin haluan, sillä pieni itsekkyys on loppujen lopuksi aina tarpeen.

Sain onnekseni kasvaa kodissa, jossa naurettiin paljon. Jonkun mittapuilla en ole koskaan nauttinut rikkauksista, jollekin elämäni on aina ollut luksusta. Sen sijaan se, mitä itselleni on jäänyt käteen lapsuudesta on itsevarmuus, elämänilo ja onnellisuuden etsintä ei-materiaalisista asioista. Voisin siis sanoa, että aika hyvin on mennyt. Omat arvot ovat jokaisella yksilölliset, mutta edellämainitut edustavat keskeisesti omiani ja kun lisätään joukkoon vielä koko elämää varjostanut kyky nauraa - etenkin itselleen - ollaan melkolailla täydellisyydessä! Sanoisin siis, että olen saanut elämän rikkauksista tärkeimmät eivätkä ne ole niitä, mitä voi rahalla ostaa.

Muista, että olet todennäköisesti oman itsesi pahin kriitikko eikä muita ihmisiä kiinnosta elämäsi samassa mittakaavassa kuin itseäsi. Vain elämää, ei sen enempää, ei elämästä selviä hengissä äläkä ota sitä liian vakavasti. :-) Meillä on tämä yksi, ainutlaatuinen elämä, jonka kestosta ei ole kellään takuuta, joten miksi himmailla? Revittely on kivaa ja nauraminen sitä vasta onkin, elämästä ja sen pienistä yksityiskohdista nauttiminen ja positiivisiin puoliin keskittyminen puolestaan ilmaista ja sieluaruokkivaa. Eihän eletä tätä päätösten virtaa sen mukaan, miten luulemme muiden suhtautuvan niihin – sitäkään kun emme voi koskaan varmaksi tietää eikä sillä ole toisaalta väliäkään.

Huh, Evellä on asiaa. :-D Mitä yritän kai sanoa on se, että vaikka on viisautta antaa arvoa muiden mielipiteille, täytyy sitä samaan hengenvetoon ehdottomasti antaa myös omilleen. Ole ylpeä itsestäsi sellaisena kuin olet, sillä me emme ole toistemme klooneja tai robotteja, vaan aivan omia itsejämme ja meitä mahtuu tänne maailmaan kyllä monen monta erilaista.

Loppuun vielä nopea raapaisu ulkonäköön liittyvistä epävarmuustekijöistä: kauneusihanteet ovat ihmiskunnan määrittelemiä standardeja, jotka muuttuvat jatkuvasti kuin muoti. Ole itsevarmasti juuri sellainen kuin olet ja anna sisäisen kauneutesi loistaa kaikkein kirkkaimmin – se on se, minkä ihmiset sinusta kuitenkin päällimmäisenä tulevat muistamaan. :)

Happiness is a state of mind, not a destination.

torstai 8. tammikuuta 2015

Arjen ihanuus

Oman sohvan nurkkaukseen käpertyminen läppäri sylissä, iso tuopillinen vettä oikealla puolella ja neuropsykologian muistiinpanot vasemmalla – tässä on koti, juuri tässä. Elän nyt jonkinlaista harmaan arjen kulta-aikaa, kun menojalka ei vipata mihinkään suuntaan ja vietän mieluusti koko torstaipäiväni juuri tässä pisteessä istumalihaksia treenaten ja aivonystyröitä haastaen. Ihana, rauhallinen arki. :)

Tämän päivän ohjelmassa neuropsykologian pyörteisiin sukeltamista, lihasten hellimistä putkirullauksella ja yleisellä tasolla tätä arjen ja elämän fiilistelyä. Käväisin esimerkiksi eilen vanhemmillani lapsuudenkodissani ja silmäni osuivat puolivahingossa siihen epävireiseen, itseänikin vanhempaan pianovanhukseen, johon solmin aikoinaan viha-rakkaussuhteen 12 vuoden ajaksi. Lähestyn häntä varovaisen päättäväisesti noin kerran vuoteen ja nyt oli jälleen se hetki enkä oikein tiedä, miten sitä tunnetilaa kuvailisi, kun istuu pianon edessä vapaaehtoisesti _tuntitolkulla_ ajantajun menettäen. Tämä on kai sitä sielunterapiaa, joka täytyisi jokaisen itse kokea sen täysin ymmärtääkseen.
Spot the dog (vinkki: nenä alareunassa)

Ripsulit kunnossa ja muuta meikkiä tämä neiti harvoin tarvitseekaan :)

Uunilohta, keep it clean babes

Arkeen voi suhtautua niin monella eri tavalla eikä sitä yleensä tee tietoisesti. Jos kuitenkin huomaat päivien lipuvan ohi mitäänsanomattomalla energialla etkä tiedä, mitä teet väärin tai mistä saisit siihen lisää eloa, niin pysähdypä aivan pieneksi hetkeksi ja mieti, miten moni asia on elämässäsi hyvin tai jopa loistavasti. Asiaa auttaa toki taivaalta paistava aurinko tai rento musiikki taustalla soiden, mutta loppupeleissä riittää vain ja ainoastaan se, että antaa itselleen luvan olla onnellinen niistä maailman pienimmistäkin asioista – niistä tämä elämä kun loppupeleissä rakentuu. :) Happiest people don't have the best of everything, they just make the best of what they have. I rest my case with that – niin kauan kun on katto pään päällä, riittävästi ruokaa pitämään masu kylläisenä ja itselleen tärkeät ihmiset ympärillä, ovat asiat jo melkoisen hyvin.

tiistai 6. tammikuuta 2015

Proteiinikahvia


Mmmmyeah, this is the life. <3 Rauhallinen, aurinkoinen loppiaisaamu kera kahvikupposen, joka maistuu tänään aivan erityisen maukkaalta. Vaniljaiselta, makealta ja mustaan kahviin tottuneena (mutta maitokahvista pitävänä) myös pehmeämmältä. Tästä saisi myös helposti suklaisemman, minttuun taittuvan tai jopa mansikkaisen, vaihtoehtoja nimittäin riittää.

Ainesosat proteiinikahviini ovat kupillinen mustaa kahvia sekä ½ desilitraa proteiinijauhetta. Monessa reseptissä puhutaan scoopeista tai puolikkaista sellaisista, mutta jos olette koskaan testanneet eri valmistajien proteiinipulvereita, niin olette varmasti huomanneet scoopin koon vaihtelevan valmistajan mukaan ja siitä syystä puhun itse mieluummin desilitroista.

Älä yritä sekoittaa kahvia ja proteiinijauhetta keskenään sauvasekoittimella suoraan kahvikupissa ellet halua kahvintuoksuista pöytää, lattiaa ja valkoista pörrömattoa. Epic katastrofi, allekirjoittanut pääseekin täällä matonpesuhommiin.

Sekoita sen sijaan ainekset suosiolla sauvasekoittimen mukana tulleessa sekoitusastiassa ja siirrä sen jälkeen kauniisti kahvikuppiin ja nauti paitsi karkkimaisen herkullisesta kahvista, niin myös puhtaasta keittiöstä.

Slurps! Proteiinipitoisuutensa vuoksi tämä ottaa vähän paineita pois aamupalalta ja antaa vähän enemmän mahdollisuuksia vaihteluun. Itse vetäisen esimerkiksi tähän päälle vielä kahden kananmunan munakkaan, ei siis mitään extra-proteiineja lihasta tai juustosta tällä kertaa sekä iiison tuopillisen vettä. Tällä kombolla jaksaakin sitten seuraavaksi lähteä heiluttelemaan rautaa.


Käytin tähän tällä kertaa Star Nutritionin Whey-100 maussa vanilla-pear, mikä on ehdoton lempparimakuni kaikkien valmistajien proteiinijauheissa, mutta voisin kuvitella myös esimerkiksi double rich chocolaten toimivan äärimmäisen hyvin proteiinikahvin joukossa. Wheyssähän ei ole lähes lainkaan rasvaa tai hiilihydraatteja eli siitä saa helposti proteiinia puristetussa muodossa, jonka voi vetäistä sellaisenaan veden tai maidon joukossa välipalana/palautusjuomana tai yhdistää leivontaan tai ruokailuun.

Jos olet aloittelija proteiinivalmisteiden suhteen, niin suosittelen ehdottomasti tsekkaamaan Star Nutritionin tarjonnan. Merkki taitaa olla yksi markkinoiden edullisimpia ja laajan sekä herkullisen makuvalikoimansa myötä myös suosituimpia. Siinä, missä Fastin herat maksavat päälle 20e 800g:n pussista, saa Star Nutritionia halvimmillaan 16,90e/kg (Whey-80) sekä myöskin Stevia-versioisena.

On ihan ymmärrettävää, että esimerkiksi Fastin sponsoroima Fitfarm edellyttää Superdieetissään hankkimaan nimenomaan Fastin omat proteiinivalmisteet, mutta itse olisin ainakin aikoinaan pieniä pennosiani Fastin tuotteisiin laittaessani toivonut, että joku olisi kertonut näistä vaihtoehtoisista, halvemmista ja paremmanmakuisista tuotteista jo aiemmin. Laitetaan siis hyvä kiertämään edes tässä ja nyt, toivottavasti auttaa jotakuta. :)

Ps. Jos kaipaat piristystä soittolistoihisi, niin itse kuuntelen tällä hetkellä tätä soittolistaa Spotifyssa, toimii. :)

Postauksen linkit (paitsi viimeisin, heh) toteutettu affiliate-linkkeinä TradeDoublerin kautta.