torstai 5. kesäkuuta 2014

Notkea kuin norsunpoikanen


Jooga. Jotain syötävää? Venyttelyä vai tasapainottelua, liikuntaa vai kehonhuoltoa? Turhaa vai tarpeellista, rentouttavaa vai tylsää? Rauhoittavaa vai piristävää, terapiaa mielelle vai keholle?

Ensikertalaisena ennakkoluuloni joogaa kohtaan olivat olemattomat – en todellakaan tiennyt, mitä odottaa ensimmäiseltä joogatunniltani enkä tietoisesti halunnut edes tehdä mitään sen suurempaa taustatutkimusta. Jotkut sitä ovat kai harrastaneet, näkeehän sitä kaikenlaisissa elokuvissa ja taitaapa se olla jonkinlainen maailmanlaajuinen trendikin. Eipä siinä muu auttanut kuin suunnata kokeilemaan avoimin mielin! :)

Mitä, missä, minne?

Pääsin siis testailemaan joogaa ensimmäistä kertaa elämässäni Turussa Kärsämäessä sijaitsevan Kuntokeskus Tempon tunnille. Tarkoituksena oli jopa joogailla ihan ulkoilmassa Kärsämäen kentällä, mutta sateen iskiessä tunti pidettiinkin tällä kertaa sisätiloissa – ja ihan hyvä niin, sillä allekirjoittaneella ei olisi ollut sitä omaa joogamattoa mukana, vaan olisin joutunut tekemään pt:täni lainaten "attitude joogamatot on so yesterday, vedän luomuna lähellä ruohoa". :D

Kieltämättä vaikka kuinka yritin suhtautua avoimesti tähän tutustumiskertaan, niin kyllä vain silti jännitti. Uusi paikka, uudet ihmiset ja ennen kaikkea ihan uusi laji, jossa täytyisi tehdä joitain täysin tuntemattomia liikkeitäkin. Näin jo mielessäni, miten nökötän paikoillani kärryiltä pudonneena muiden vääntyessä solmuun ja kaadun joka toisessa liikkeessä ryminällä lattiaa kohti... On se mukavuusalueelta poistuminen – vaikka kuinka pienistä asioista olisikin kyse – aina vain jotenkin hankalaa.

No millaista se sitten oli?

Ensinnäkin turhaan jännitin! :) Ympärillä olleet ihmiset olivat todella mukavia (tottakai, hassu minä), liikkeet selitettiin tunnin ohessa selkeästi ja vieruskavereilta oli helppo katsoa mallia, keho taipui annettuihin liikkeisiin odotuksia helpommin enkä edes kaatunut, jes! Ei ollut kyllä millään tasolla noloa olla ensikertalaisena menossa mukana – ja sitähän me kaikki varmaan eniten näissä uusissa jutuissa jännitämme. Lämminhenkinen, iloinen ja tervetullut ilmapiiri tekee kyllä paljon!

Mietin myös kovasti etukäteen, mitä ylipäätään tarvitsen mukaan ja päälle, jotta voisin joogailla oikeaoppisesti enkä heti erottuisi joukosta. No ensinnäkin se oma joogamatto sinne Puistojoogaan olisi ihan hyvä lähtökohta... :D Muutoin puin päälleni vain normaalit treenivaatteet (kuvitelkaa, joogahousuni ovat nyt jopa ihkaoikeasti käyneet joogassa!) ja otin varoiksi mukaan vesipullon ja pienen pyyhkeen, joista kumpaakaan en kuitenkaan käyttänyt. Treenitossuja joogassa ei tarvitse, vaan söpöt sukat tai varmaankin mieluiten paljasjaloin tassutteleminen ovat avainasemassa. Itse valitsin jälkimmäisen ja totesin samalla tunnin ohessa, että nätit kynsilakat varpaissa ovat kyllä yksi elämän pienistä piristysruiskeista.

Se, mitä joogasta sitten sain irti, on vielä hakusessa. En edelleenkään aio googlettaa, mitä siitä yleisesti kuuluisi ajatella, mutta sen voin jo nyt todeta, että kyllä siinä sai ihan oikeasti töitäkin tehdä. Huomasin jopa ajattelevani kesken kaiken, että jokohan nyt tulisi jokin helppo liike, jossa saisi vain löhöillä ja rentoutua tekemättä sen kummemmin mitään. :D Eipä pahemmin sellaisia näkynyt. Kehonhallintaa, venyttelyä (jos sitä siksi raaskii kutsua), tasapainon hakemista ja lopuksi rentoutumista. Ja ainakin itseni yllättänyt havainto: ei mitään musiikkia taustalla. Sitä ei kyllä todellakaan kaivannut, vaan pelkistetty hiljaisuus yhdistettynä vetäjän puheääneen oli itsessään jo jollain tapaa ns. syvärauhoittava kokemus – kaikkien muiden tunnetilojen lisäksi.

Muistan kyllä joskus naurahtaneeni, kun ystäväni kertoi joogan jälkeen lihaksiensa olleen aivan hellinä – siis joogastako muka lihakset kipeiksi, kun kunnon salitreenissäkin saa huhkia sen eteen, whutta? No, tänään vuorokausi joogailun jälkeen voin todeta valehtelematta, että kylläpä tuntuu allekirjoittaneen vatsalihaksissa ja selässä ihan uudet tuntemukset. Mulla on viime aikoina ollut ongelmia saada vatsalihaksiin yhtään tuntumaa treenistä huolimatta, mutta tänään ne pienet vatsalihakset polttelivat treeniä tehdessä niin, etten ihan heti muista, milloin olisin vastaavaa kipua siellä suunnassa tuntenut. Sopii tällaiselle masokistille, joka rakastaa lihassärkyä! Heh. Ja kertonee myös jotain siitä, että jooga aktivoi lihaksia aivan eri tavalla kuin normaali treeni.

Ja mitäs sitten jatkossa?

Seuraavaksi olisi tarkoitus sitten kokeilla sitä Puistojoogaa, kunhan kelit antavat myöden! :) Tempossa Puistojooga pidetään kesän ajan tiistai-iltaisin klo 18 - 19:30 eli jos asustatte Turun seudulla, niin nähdään siellä! Ja jos siellä ruudun toisella puolella on sellaisia, joita joogakärpänen on puraissut tai edes meinannut puraista, niin fiiliksiä laittaa tulemaan kommenttiboksiin tuutin täydeltä – täällä ainakin kiinnostaisi tietää etenkin niistä pitkäaikaisista vaikutteista, mitä joogasta voi saada irti. Tein hieman taustatutkimusta ja ainakin Temposta löytyy erilaisia joogamahdollisuuksia aina lämpöjoogaankin asti ja vaikeusasteetkin taitavat vaihdella, joten ilmeisesti näissä riittää variaatioita vaikka muille jakaa.

Still alive! Normaalia postaustahtia palautellessa taas :)

2 kommenttia:

  1. Mä en ole koskaan joogasta innostunut. Muutaman kerran olen sitä kokeillut eri vaiheissa elämää, joka kerta olen tylsistynyt kuoliaaksi...

    VastaaPoista
  2. No joo, jollain tapaa sitä kai täytyy osata rauhoittua ja oppia keskittymään vain itseensä. Mulla ei ollut tällä ensimmäisellä kerralla vielä tylsää onneksi. :)

    VastaaPoista