No morjesta! Ei, en ole unohtanut blogia vaikka välillä siltä vaikuttaakin, heh. Ajattelin taas laittaa vähän kuvapläjäystä ja päivitystä vähän summanmutikassa, koittakaa pysyä perässä.
Ensinnäkin täällä on nyt kutakuinkin -5kg kasassa ja edelleen pelkästään tasapainoisen terveellisesti syöden. Ei mitenkään tarkoituksellisen kevyesti, vaan pelkällä "terveellistä tai edes sinnepäin" linjalla. Mitähän tässä nyt on takana, kuukauden verran päiviä ja muutamia lipsahduksiakin on mahtunut matkaan, mutta sehän ei mitään kaada ja tarkoitus olisi jatkaa edelleen normaaliin tapaan, joskin olla hieman armollisempi itselleen silloin tällöin. :)
Ravintolamenun terveellisempi valinta: meriahventa, bataattia, vihreitä papuja ja katkarapuja kapriksen ja muun höysteen kera.
Itsetehdyt burgerit ja vähän nachoja, tässä siis sitä pientä mutta vaaratonta lipsumista, heh.
Kämppiksen tekemää pasta bolognesea ja salaattia, normaalia kotiruokaa ilman sen kummempaa hössötystä.
Sushia... <3
... ja vähän lisää sushia. <3
Mansikka-kookossmoothieta, jonka resepti löytyypi blogista.
Simpukoita koska #balanssi ja #einiinvakavaa.
Niille, jotka haluavat nähdä vähän maisemaa tällä puolen jokea, laitan mukaan vähän räpsyjä niin Belfastista kuin lähellä olevasta Londonderry-kaupungista. Toivottavasti piakkoin päästään tekemään pieni get-away itse Lontooseenkin, mutta sitä odotellessa Britannia ja Pohjois-Irkku tarjoaa kyllä paljon nähtävää myös muissa kaupungeissa. Itsehän tulin tänne pääosin ja täysin valehtelematta Emmerdale-sarjan johdattelemana. Siihen fiktionaaliseen pikkukylään kun pääsisi muuttamaan, niin en muuta tarvitsisi... <3
Voi että, miten sitä pieni ihminen viihtyy uudessa maisemassa niin älyttömän hyvin. Olen sanonut monen monta kertaa, että arkihan se täällä menee ihan samalla tavalla kuin missä tahansa muuallakin, mutta jollain tapaa ilmapiiri on silti aivan erilainen ja nimenomaan hyvällä tavalla. Ihmiset ovat sosiaalisia, avoimia, iloisia, nauravaisia. Täällä on aidosti lupa olla sosiaalinen ja harrastaa small talkia, sitä ikään kuin puolivahingossa on joka päivä hyvällä tuulella höpöteltyään ihmisten kanssa niitä näitä. Ja nauru – sitä riittää.
Töissä viihtyy, sinne menee melkeinpä mieluummin kuin viettää vapaapäivää ilman suunnitelmia, työporukasta on tullut enemmän kaveriporukka ja nähtävää ja koettavaa riittää työpaikan ulkopuolella niin hirmuisesti, ettei lista tule varmaan koskaan valmiiksi.
En kaipaa kotiin, niin karulta kuin se kuulostaakin. Tiedän, että perhe ja ystävät ovat vain puhelinsoiton päässä ja heinäkuussa olisi tarkoitus lomailla hetkinen Suomen puolella, mutta juuri nyt täällä on erittäin hyvä olla ja niin sen pitääkin olla. :) Maailmasta on muutenkin tullut nyt niin pieni, että kuka tietää, minne tässä päätyy seuraavaksi. Lopullista kotikoloa en usko Belfastin tarjoavan itselleni – mitään vikaahan tässä ei ole, on vain sellainen tunne – mutta kiire ei ole lähteä valloittamaan maailmaan muualle vielä tässä vaiheessa. Nyt vielä nautitaan ja hengähdetään ja myöhemmin sitten katsotaan lisää.
Ja tosiaan, sitä pubikulttuuria on harjoiteltu kiitettävästi. Mieluummin bisse tai pari englantilaisessa (/irlantilaisessa) pubissa kuin bailut clubilla. Tykkään.
Näihin kuviin, näihin tunnelmiin. :) Iloista pääsiäistä sinne Suomeen, palataan taas toivottavasti pian! Kaikenlaista olisi mielessä mitä höpöttää auki blogiin, mutta tietokoneelle istahtaminen tunniksi tai pidemmäksi sen kaiken purkamista varten ei tunnu tällä hetkellä vieläkään mitenkään houkuttelevalta. Kuten todettu, mieluummin sitä vain eläisi hetkessä kuin kirjoittaisi siitä. Mutta yritän – sillä tiedän, että moni ihminen, tuttu tai tuntematon, odottaa jo kuulumisia ja ikävöi. Yritän parhaani rakkaat, yritän parhaani. <3
(No tätä herraa on vähän ehkä ikävä... <3 :))
