Tappavin treeni

Yhden treenin aikana kyseenalaistan kaiken liikunnan mielekkyyden ja olisin valmis vaihtokauppaamaan itseni ihan mihin tahansa muuhun tilanteeseen. Minuutit tuntuvat tunneilta ja luovuttaminen käy mielessä noin tuhat ja yksi kertaa. Vannon, etten ikinä enää tee tätä ja silti seuraavalla viikolla pitäisi taas. Puren hammasta, tekisi mieli kiukutella, kiroilen ja kiroan mielessäni pt:ni alimpaan helvettiin (sori <3) ja vaivun totaaliseen epätoivoon. Pakko silti jatkaa vaikka mikä olisi, mutten silti osaa sanoa, miten ihmeessä meinaan psyykata itseni tämän yli taas ensi kerralla.

Sitä se on – 40 erittäin pitkää minuuttia crosstrainerilla. Kevyen sykkeen tappavan tylsä cardio.

Ohi on, mutta kuvaus oli vähintäänkin osuva tai ehkä jopa vähättelevä. Ihan sama mitä musiikkia ohessa kuuntelee tai mitä salin tv-ruudussa pyörii, kun se aika ei meinaa mennä eteenpäin millään. Laskin sekunteja moneen otteeseen ja toisinaan yritin olla kiinnittämättä huomiota kelloon lainkaan (vain huomatakseni, ettei se silti liiku käytännössä yhtään eteenpäin). Mitä tahansa muuta kuin tätä, kiitosnam... Ei muuta.

Nyt ei ollut muutakaan kuvitusta eikä oikeastaan edes hymyilyttänyt tämänpäiväisen salikerran jälkeen, yök.