Usein mietin tänne blogiin kirjoittaessa, että mitä te mahdollisesti haluaisitte lukea tai mitkä aihepiirit teitä kiinnostaa, mutta nyt aion pitkästä aikaa vain kirjoitella fiiliksiä tänne auki päiväkirjan muotoon (ye be warned :D). Maanantaifiilis on hyvä fiilis - aurinko paistaa, ulkona on pirteä pakkanen, ulkona kuuluu jo linnunlaulua ja uusi viikko on taas kerran polkaistu käyntiin. :))
Jos joku vielä muistaa, niin mullahan on tänä vuonna aika harvassa nämä bailuillat ja nyt ystävänpäivänä oli yksi niistä kerroista, kun ei tarvinnut sen kummemmin laskea alkoholiannoksia ja oli lupa vetää vaikka tillintallin, jos siltä tuntuu. No vedin tietty. :D Ei vaan, hyvin meni ystävänpäivä ja kun mukaan ympätään vielä ex-työnantajani superbailut samana päivänä samassa kaupungissa, niin onnistuin vieläpä erittäin hyvin välttelemään vanhoja tuttujakin lukuunottamatta niitä muutamia, joihin tietoisesti halusinkin törmätä edes sen pienen hetken verran.
Sen sijaan käteen ei oikeastaan jäänyt juuri mitään erikoista ja jälleen kerran löysin itseni pohtimasta, että mikähän järki tässä alkoholissa oikein on. Vanhuus ei tule yksin, kun teiniaikojen rellestys ei enää onnistu tai maistu samalla tavalla kuin nykyään, sniif. Viimeinen asia, mikä tällä hetkellä jaksaa kiinnostaa, on sekoilla yöelämässä millään mittakaavalla ja sen jälkeen tuhlata kaunista päivää krapuloimiseen ja onnekseni voin nyt muutaman kuukauden pureskeltuani todeta ylittäneeni sen elämänvaiheen vieläpä melkoisen vähillä virhearvioinneilla, score.
Muutama vuosi siihen meni ja hauskaa oli, mutta aikansa kutakin ja tämä tyttö alkaa olla jo melkoisen valmista kauraa johonkin vähän merkityksellisempään. Jokainen elää nämä elämänvaiheet omassa järjestyksessään ja volyymissaan, toiset vakiintuvat aikaisin ja elävät rellestysvaiheen myöhemmin, toiset taas tällä tavalla kuin minä ja joillain eri vaiheet pysyvät samanaikaisesti koko ajan päällä - kukin tyylillään, ei ole oikeata eikä väärää. :) Ja välillä on hyvä vähän repäistä joka tapauksessa!
Mitäs muuta tässä päässä liikkuisi... No, yksi asia, mitä olen myös pyöritellyt yhtäkkiä päässäni on tämä biisi ja olen itseironisesti nauranut sen olevan juuri tätä "pientä prinsessaa" kuvaava tarina, heh:
Monen monta kuukautta sitten kuulin ystävältäni, miten vanha työkaverini sanoi minun vaikuttavan siltä, että olen aina saanut elämässäni kaiken, mitä haluan ja ikään kuin syntynyt kultalusikka suussa ja siitä syystä hän ei suoraan sanottuna pidä minusta. Vähän ällikällä löi kuulla vastaavaa vieläpä ihmiseltä, jota itse pidin kaverinani ja ajattelin hyvällä, mutta näitähän nyt riittää eikä niille mitään mahda, jokainen oikeutettu mielipiteeseensä toki. :) Sen sijaan ihmettelen, miten herkästi ihmiset ovat valmiita tekemään johtopäätöksiä ja unohtavat, että jokaisella meistä on omat murheemme elämässä ja olivatpa ne sitten muiden mielestä isoja tai pieniä, niin mittakaavan määrittelee vain ja ainoastaan hän, joka sitä kyseistä elämää elää.
Totta on se, että mielestäni elän aika hyvää elämää, kuten moni muukin varmasti tässä maassa, mutta se ei johdu mistään ulkoisista tekijöistä (kunpa vain tietäisittekin), vaan ihan pään sisällä olevasta asenteesta - happiest people don't have the best of everything, they make the best of everything they have. Asenne ratkaisee, aina.
"Vuoden 2015 kivat jutut" -purkki täyttyy hyvää vauhtia värikkäistä muistilapuistaIhan kuin ilmassa olisi jotain kevään mukanaan tuomaa ilokaasua, kun mikään ei tunnu silti harmittavan, itselleen ja toilailuilleen jaksaa nauraa vaikka loputtomiin ja elämässä nauttia kaikesta siitä, mistä iloa pystyy vain irti puristamaan. Tällä viikolla ajattelin mm. raahata ihanaa ystävääni juoksulenkille, tänne porukoiden autotalliin "kuntosalille" tai vaikkapa keittiön puolelle tekemään protskupannaria (mikäli hän vain antaa, eikä karkaa tätä kauhulla lukiessaan :D) sekä nauttia niin aurinkoisista päivistä kuin niistä vähän pilvisemmistäkin. Toiveikkaasti viikkoon kiinni siis näin maanantaina, viikon parhaana päivänä. :) Plus olen viime aikoina tajunnut, että mun päässä taitaa liikkua ainakin viiden ihmisen edestä ajatuksia ja analyyseja eikä tämä blogikirjoitus tunnu poikkeavan myöskään siitä linjasta, huh ja heh. Kymmenen pistettä ja papukaijamerkki jos joku jaksoi loppuun asti lukea, mutta onneksi näissä blogeissa on se hyvä puoli, että valikoida saa ja halutessaan keskittyä vain niihin treeni- tai ruokajuttuihinkin!
