Arjen paremmat valinnat

Näitä oppikirjan mukaisia "älä tee noin, tee näin" -sääntöjä on maailma, netti ja blogit pullollaan ja tarvittaessa kuulet niitä myös viisaan pt:n/valmentajan/elämänohjaajan/kaverin suusta, se tiedetään. Informaation puutteesta elämänmuutokset ja niiden onnistuminen eivät koskaan ole kiinni, sillä me kaikki tiedämme kyllä jollain tasolla, miten pitäisi toimia – aina se vain ei mene ihan sinne syvimpään tajuntaan asti ja heikkoudet vievät voiton.

Joskus sitä tuntuu jopa siltä, että kirjaviisaus, ennaltaehkäisy ja ohjeiden huutelu on niin niiiin helppoa heiltä, jotka eivät ole koskaan joutuneet kantapään kautta esimerkiksi ylipainoa kokemaan ja osittain sen on oltava tottakin – miten voimme kirjojen, oppimisen tai omien elämäntapojemme kautta koskaan ymmärtää aidosti sellaista tietä, jota emme ole itse kulkeneet? Toista on niin helppo neuvoa etenkin, kun itse on kävellyt sen "helpomman tien".

Tiedän, minä tiedän.

Minä kävelin sen vaikeamman tien ja vaikka tie on edelleen kesken – tuskin tulee loppumaan koskaan – niin olen jo kävellyt pitkälle enkä aio kääntyä takaisin. Tiedän, minkälaisia naurettavan pieniltäkin näyttäviä kompastuskiviä tielle mahtuu ja ennen kaikkea ymmärrän, miltä ne tuntuvat.

Vertaistuki, sen merkitystä ei voi liiaksi korostaa. Siksi haluankin lempeästi herätellä itse kutakin ymmärtämään, että vaikka teoria ja käytäntö todella kohtaavat, niin sen tien kuljet sinä eikä kukaan muu. Jokainen meistä pystyy kävelemään, juoksemaan, hyppelehtimään tai vaikka konttaamaan oman tiensä, kunhan vain uskoo itseensä. :) Usko pois, pystyt siihen – jos et kuuntele itseäsi etkä niitä kirjaviisaita, niin kuuntele sitten allekirjoittanutta, joka on tämän kaiken oppinut sen kuuluisan kantapään kautta.

Arkea on valita kaupassa automaattisesti ne terveelliset valinnat. Arkea on olla ostamatta sipsiä, karkkia, pullaa tai mitään muita herkkuja. Arkea on ohittaa Hesburger, Subway ja pizzeriat harkitsemattakaan niihin poikkeamista. Arkea on hylätä kermaiset kastikkeet, salaatinkastikkeet, peruna ja leipä. Arkea on nauttia ruuan yksinkertaisimmistakin mauista. Arkea on arvostaa kasviksia.

Arkea on ottaa lautaselle runsaasti salaattia, vain yksi peruna ja pieni määrä kastiketta. Arkea on maistaa juhlissa vain pieni pala täytekakkua. Arkea on jättää kahvilassa leivonnainen tai sämpylä ostamatta. Arkea on valita ravintolassa salaatti. Arkea on olla ottamatta lisää. Arkea on olla antamatta ruualle elämää suurempaa merkitystä. Arkea on palkita itsensä muulla kuin herkuilla.

Arkea on juoda kolme litraa vettä päivässä. Arkea on syödä viisi pientä ateriaa päivässä. Arkea on käydä kuntoilemassa erilaisilla menetelmillä muutamaan kertaan viikossa, ei vuodessa. Arkea on valita portaat, ei hissi. Arkea on tiedostaa, mitä syö eikä vain sulkea silmiään siltä. Arkea on maistella ruokaa, ei ahmia. Arkea on jättää ruokaa, jos masu on jo täynnä. Arkea on jättää herkut herkuttelematta, jos ne eivät oikeasti maistu hyviltä – ja sallia itsensä myös huomata se.

Kuulostaako itsestäänselvältä? Ei todellakaan ole monelle ja siinäpä koko postauksen juju.

Arkea on se, että nämä kaikki tapahtuvat automaattisesti, ajattelematta ja niistä poikkeaminen tuntuu oudolta. Onnistunut elämänmuutos on ennen kaikkea rutiinia eikä jatkuvaa henkistä taistoa, mutta se rakentuu silti pienin askelin ja pitkän ajan kuluessa. Monta muutakin esimerkkiä olisi nostettavissa ja moni vaatii vielä itseltänikin lisäharjoitusta, mutta hiljalleen tajunta alkaa muuttua parempaan.

Kaikenlaisia poikkeustilanteita tulee vastaan enemmän tai vähemmän, väistämättä ja väkisin ja joskus omilla valinnoillamme jopa puolivahingossa oikein luomme niitä. Tällöinkään ei tarvitse heittäytyä kohtalon vietäväksi, vaan omat päätökset näissä poikkeustilanteissakin ovat ne, joista on myös otettava vastuu.

On monia tilanteita, joissa olisi mahdollista "poiketa ruodusta" ja "vähän herkutella", johtaen usein siihen klisheiseen "no kun kerran herkuttelen, niin herkuttelen sitten all-in". Riippuu tottakai jokaisen tavoitteista ja sen hetken elämäntavoista, kannattaako cheat meal vai ei – itsekin olen niitä vähäisillä kaloreilla viikkotolkulla eläneenä onnistuneesti ja ansaitusti pitänyt – mutta jokaiseen tilanteeseen ne eivät sovi ja arkisiin elämänpyörteisiin nyt eivät ainakaan. Siispä kaikella rakkaudella; pää pois pusikosta, jos se sinne välillä eksyy. Tämä muistutuksena itsellenikin.

Easy? No. Worth it? Hell yes.