tiistai 28. lokakuuta 2014

Tappavin treeni

Yhden treenin aikana kyseenalaistan kaiken liikunnan mielekkyyden ja olisin valmis vaihtokauppaamaan itseni ihan mihin tahansa muuhun tilanteeseen. Minuutit tuntuvat tunneilta ja luovuttaminen käy mielessä noin tuhat ja yksi kertaa. Vannon, etten ikinä enää tee tätä ja silti seuraavalla viikolla pitäisi taas. Puren hammasta, tekisi mieli kiukutella, kiroilen ja kiroan mielessäni pt:ni alimpaan helvettiin (sori <3) ja vaivun totaaliseen epätoivoon. Pakko silti jatkaa vaikka mikä olisi, mutten silti osaa sanoa, miten ihmeessä meinaan psyykata itseni tämän yli taas ensi kerralla.

Sitä se on – 40 erittäin pitkää minuuttia crosstrainerilla. Kevyen sykkeen tappavan tylsä cardio.

Ohi on, mutta kuvaus oli vähintäänkin osuva tai ehkä jopa vähättelevä. Ihan sama mitä musiikkia ohessa kuuntelee tai mitä salin tv-ruudussa pyörii, kun se aika ei meinaa mennä eteenpäin millään. Laskin sekunteja moneen otteeseen ja toisinaan yritin olla kiinnittämättä huomiota kelloon lainkaan (vain huomatakseni, ettei se silti liiku käytännössä yhtään eteenpäin). Mitä tahansa muuta kuin tätä, kiitosnam... Ei muuta.

Nyt ei ollut muutakaan kuvitusta eikä oikeastaan edes hymyilyttänyt tämänpäiväisen salikerran jälkeen, yök.

maanantai 27. lokakuuta 2014

Maanantai, viikon paras päivä

Oli aika, jolloin en ymmärtänyt maanantaivitsejä. En ymmärtänyt, kuinka joku voi tuntea niin vahvasti yhtä viikonpäivää kohtaan, kun itselleni se oli samanlainen päivä kuin mikä tahansa muu. Selkeästi tässä päivässä on silti oltava jotain, sillä niin monella tuntuu olevan siitä mielipide. Pikkuhiljaa aloin sortua samaan ja maanantai alkoi omassakin päässä olla sitä samaa, tunkkaista tylsyyttä: hyvästi ihana viikonloppu, tervetuloa tylsä arki ja tj 5, kunnes vapaus koittaa jälleen.

Höpö höpö. :) Maanantaissa ei ole mitään vikaa, vaan päinvastoin se on ehkä nimenomaan se viikon paras päivä. Maanantai kickstarttaa viikon, tee siitä paras mahdollinen. Maanantai antaa mahdollisuuden vetää syvään henkeä, nollata ja aloittaa kaiken alusta. Raikas, piristävä, puhdistava maanantai, joka pyyhkii pois viime viikon murheet ja tähtää aina vain parempaan uuteen viikkoon. Maanantai on toivoa ja optimismia täynnä. Maanantaina kaikki on mahdollista, silloin elämässä ei ole esteitä. Viikko on vasta alussa ja boy oh boy, mitä kaikkea sen aikana vielä saavutetaankaan.

Maanantai ei ole mikä tahansa päivä – maanantaissa on voimaa.

Usein ongelmat eivät johdu viikonpäivästä, vaan siitä, mihin arkeenpaluu viittaa. Jos ei pidä arjen elämänvalinnoistaan, niin se ei ole maanantain vika, vaan syy on jossain muualla. Jotta voi olla onnellinen, on muutettava joko asennetta tai uskallettava tehdä niitä konkreettisia muutoksia. Viime viikkoina olen itse odottanut maanantaita kuin pikkulapsi jouluaattoa ja toivon, että muutkin olisivat näin energiaa ja intoa täynnä pelkästä viikonpäivästä! :)

perjantai 24. lokakuuta 2014

Lokakuun kuvasaldo

Lokakuun arjen pyörteissä kameraan on tarttunut vähän sitä sun tätä ja tässä tulee nyt yritys purkaa sitä hieman tännekin. Hyvää ruokaa, sitäkin parempaa seuraa, onnistuneita treenejä ja sitä elämää itsessään kaikissa muodoissaan.

Tämän aamun aamupala: kaksi paistettua kananmunaa & kaksi broilerin sisäfilettä.

Karhunpoika sairastaa. Nallukan kennelyskää parannellessa.

Talvivaatteet luonnollisesti jo käytössä, me likey!

The mighty sotku, also known as broileria, kevytkermaa, sipulia ja riisinuudelia.

Elämän pieniä yksityiskohtia




Tätä. Tätä 160 sivua. Kolme päivää aikaa. Paniikki.

Miu :)

Post-workout: broileria, bataattia ja parsakaalia, tuttu juttu

#inspirational, ei voi muuta sanoa. Huippua katsoa näitä jaksoja uudelleen ja uudelleen, joka kerta löytää uusia näkökulmia ja osaa arvostaa asioita eri näkökulmista.

Hehe #icanrelate

The punkku effect

Pieni kainalokaveri :)

Treeninjälkeinen sohvautuminen endorfiinien kera, kyllä kiitos!

#peilie #hissie #teinixie #getalifie

Smooth smoothie nam :) Tähän upposi maitorahkaa, mustikka-mehukeittoa, banaania, Pirkan smoothie-mix (banaani, ananas, papaija, mango) ja Smoothie Mix -jauhetta, jossa mm. macaa ja lucumaa.

Elän illuusiossa, jossa kynttilät tekevät broileri-fetasalaatista fancypancyn.

Nämä!! Pannulle paistumaan kera kookosöljyn, testatkaa. Kaalia ja porkkanaa, slurps.

Hetken mielijohteen tulos :D oh mama... Valitettavasti totean, että kuvan piparit ovat jo kadonneet parempiin suihin.

Testismoothie pahaa aavistamattomalle ystävälle. Maitorahkaa, Pirkka smoothie-mix (banaani, ananas, papaija, mango), mantelimaitoa, macaa ja lucumaa sisältävää Smoothie Mix -jauhetta ja ripaus sokeria. Vaikka näky ei ole kovin hurmaava (kynttilöistä ja kukista huolimatta), niin todennäköisesti näyttää silti paremmalta kuin maistui. Heh, sori Ruttu.

Juon yleensä kahvini mustana, mutta nyt voin sanoa testanneeni edes kerran elämässäni myös mantelimaitoa. Hyvvee oli.

Arjen pienet yksityiskohdat kuten sauna ja kynttilät... <3

Nau-dan si-sä-fi-let-tä me-di-um, hallelujah praise the lord ahh slurps grrr...

Babes <3

Turkulaiset, tehkää itsellenne palvelus: ravintola Maneerat & paistetut nuudelit. You're welcome. 
(Annoksesta jäi yli puolet syömättä eli varmasti ainakin nälkä lähtee!)

Nam nam nam, herbz-jauhetta sitruunaveteen sekoitettuna. Ei se maku vain parane millään ja näky vastaa kyllä makuelämystä ihan täysin, yöh... :D

... ja postaus on hyvä päättää vanhaan kunnon belfieen, eikö? Tässä karvainen sellainen, olkaapa hyvät. :)

tiistai 21. lokakuuta 2014

Yhden päivän arkea

Täällä ollaan taas, pysyvästi kera toimivan laturin. Ihanaa! <3 Ja sen kunniaksi tuleekin varsinainen kuvapommi, sillä joku teistä pyysi vähän aikaa sitten tekemään postausta yhden päivän arjestani ruokineen ja muine yksityiskohtineen. Nyt sen sitten toteutan, joten täältä pesee.

Maanantai, toivoa täynnä. Viikon ensimmäinen päivä, jolla on hyvä polkaista loppuviikkoon hyvä ja energinen suunta. Aamupalaksi kahden kananmunan munakas murennetulla fetajuustolla (10%), sitruunavettä, kahvia mustana ja erilaisia vitamiininappeja. Nautitaan lokoisasti sohvalta käsin treenivaatteet valmiina päällä odottaen.


Rauhallisen aamiaishetken jälkeen telkun puolelle Spotify päälle ja treenilista soimaan fiilistä nostattamaan. Alkaa purkitus – pinkkiin shakeriin sisälle Jack3d Advanced -preworkoutia, pienempään lokeroon Octanea ja kreatiinia ja isompaan sitten vihdoin käyttöön saatua Gaineria banaanin makuisena. Gainerista totean heti tähän väliin, että se on todellakin slurps ja ravintoarvot osuvat tällä hetkellä erinomaisesti post-workout-makroihini. 90g tänne treenin jälkeen kiitosnam. <3

Sitten pakkaamaan vielä treenilaukkuun kaikki tarpeellinen, preworkout naamariin ja matkaan. Elixia, täältä tullaan täydessä valmiudessa pumppaamaan olkapäitä ja vähän ohessa vatsoja! Ja täältä tosiaan tullaan täydessä valmiudessa eli treenivaatteet aina valmiiksi päällä, näytti se sitten saappaiden ja talvitakin kanssa kuinka hassulta tahansa.

Nykyään voisin jo melkein sanoa, että myös Elixialla se sielu vihdoin ja viimein lepää. Vaikkei treeni kulkenut ihan normaaliin tapaan, niin hammasta purren läpi silti vaikka sen kuuluisan harmaan kiven. Kirsikkana kakun päällä tämä neiti innostui tekemään myös juoksu-HIITin matolla olkapäiden kaveriksi. 

Jos joku on varmaa niin se, että tämä täysillä vedetty intervallitreeni juoksumatolla aiheuttaa paitsi hikeä, hengästymistä, heikotusta ja huonoa oloa, niin samalla myös aivan tajutonta huippufiilistä. Just did it! Juoksuvauhti oli tällä kertaa 11,5 + 13 + 14 + 15. Hissikielto edelleenkin kärsii laiskasta toteuttajastaan, mutta jospa kohta saisin hommaan vähän ruotua.
Koti! <3 Enkä edes valehtele todetessani, että tämä on todella usein ensimmäinen osoite, johon päädyn heti kotiin päästyäni – oma sänky. Makuuasento on ainoa oikea tapa toipua treenin aiheuttamasta totaalisesta uupumuksesta, hehe. Kun kroppa on antanut kaikkensa, on kotona sängyllä loikoillessa pienen (tai suuren) ihmisen hyvä olla.

Treeninjälkeiseksi ateriaksi ei ole myöskään kertaakaan aiemmin päätynyt puuroa raejuustolla ja mustikoilla, mutta tänään ne olivat ainoat jääkaapin ainekset ennen kauppareissua, jonne en puolestaan ilman tankkausta jaksanut suunnata. Siispä normaalia hieman reilumpi annos puuroa kasaan ja kohti napaa, hyvin maistui silti. 

Pieniä arkisia havaintoja: kypsymässä olleet banaanit ovat todellakin mustuneet todella tummiksi eli ne ovat nyt täydellisessä kypsyysasteessa banaanijäätelöä ajatellen. Kaverit pakkaseen odottamaan herkutteluhetkiä. :) Taustalla soi nykyään jostain hetken mielenjohteesta suomalaisia biisejä, vaikken aiemmin elämäni aikana ole näistä mitään kicksejä erityisemmin saanut. Nyt kuitenkin uppoaa kaikenlainen suomalainen ihan Apulannasta alkaen.


Masu tyytyväisesti täynnä ja kauppalista valmiiksi laadittuna kohti K-Supermarketia, josta tarttui mukaan about kaikki listalta lukuunottamatta lohta ja salaattia, jotka ajattelin hakea sittenkin joku toinen päivä toisesta kaupasta.

Tiesittekö, että Flora kevyt ja paksu 4% ruokakermassa ei ole käytännössä mitään kaloreita tai rasvaa/hiilaria? Itse en ollut tätäkään osannut havainnoida ennen kuin nyt ja olen innostunut sen käytöstä kastikkeiden valmistukseen, hehee. Totta puhuen en ole kyllä kaivannut kermaisia kastikkeita sen kummemmin eivätkä ne nytkään ole mitään taivaanlahjoja maailmalle, vaan ihan normaalia arkista ruokaa siinä missä mikä tahansa muu. Oikeastaan ilman kastiketta saisin tehtyä vähintäänkin ihan yhtä herkullisia ruokia – kvinoa-salaatit näin alkuun mainiten – mutta kivaa vaihtelua joka tapauksessa. :)

Hunajamarinoitua broileria, kevytkermaa ja täysjyväriisiä sohvan rakastavasta syleilystä nauttien ja Emmerdalea (:D) katsoen, check!

Myös psykologian tentti lähestyy ja välttelemistaktiikka alkaa menettää vaikutustaan – pakko vain alkaa lukemaan, ei mahda minkään. Nyt aloitettiin vielä kevyesti luentomateriaaleilla,  mutta seuraavaksi olisi vain pakko iskeä tenttikirjan kimppuun ja lukea kuin hullu. Ääh. Vaikka aihe on kiinnostava, niin vaivannäkö on aina vaivannäköä... No mutta, jos joku on kaiken työmäärän arvoista niin juurikin tämä – ahmin tietoa joka tapauksessa innoissani kuin pesusieni. <3

Kaveriksi pari Reissumiestä kera paistetun kananmunan ja puolikkaan avokadon sekä aterian hiilareita täydentämään 100g viinirypäleitä. Ruisleipä ei oikein sovi omalle vatsalleni ja yritän muutenkin vältellä gluteenia ruokavaliossani, mutta silloin tällöin sitä raaskii silti herkutella, sillä hyväähän se on! Sinne menivät nyt viimeiset ruisleivän viipaleet pakkasesta, mutta hetkeen sitä ei ole kyllä tulossa lisää tähän talouteen.



Olen myös tehnyt syntiä. Kaksi yötä meikit naamassa nukkumista, sniifs. :( Siitä syystä yritän nyt ennaltaehkäistä pahempia seurauksia iskemällä naamaani läpinäkyvän, epäpuhtauksia poistavan kuorintanaamion. Naamio kuivuu ja kiristyy siis kasvoille, jonka jälkeen näytät suunnilleen samalta kuin jos olisit ottanut botoxia koko nassun täyteen – et siis voi näyttää tunteitasi, liikuttaa naamasi lihaksia tai puhua selvästi. Hehhe. 20 minuuttia ja kuoritaan pois, det var det.

Viimeisenä ateriana eli myöhäisenä iltapalana en enää jaksanut syödä mitään tukevaa ja olin melko varma, että olin käyttänyt päivän rasvasaldonikin aiempien aterioiden reilummissa määrissä. Tällaisissa tilanteissa on niiiiin helppoa turvautua proteiinijuomaan – omalla kohdallani whey-80, jossa ei proteiinin kaverina juurikaan hiilaria tai rasvaa ole.

Sitten ei muuta kuin hyvät yöunet kasvaville lihaksille näiden kahden pehmopallon seurassa (jotka päätyivät tosin nopeasti lattialle – my bed, my rules).

Sellainen maanantaipäivä siis täällä suunnassa, ei mitään sen kummempaa. :) Vitsit miten mahtavaa, kun läppärissä on taas virtaa vaikka muille jakaa – olen jo kehitellyt päässäni vaikka mitä teidänkin päänne menoksi. Nytkö muka pitäisi malttaa keskittyä tenttimateriaaleihin, kun vihdoin ja viimein saa tämän puolen elämästä takaisin? En halua, en malta enkä tiedä kykenenkö edes. Täällä olen, täällä pysyn!! :)

lauantai 11. lokakuuta 2014

Damn you, salijännitys

Olen jo hetken ollut täysin valmiina lähtemään salille, mutta päätin silti – läppärin akun vähäisyydestäkin huolimatta – tulla tänne vielä psyykkaamaan itseäni ennen lähtöä. Psyykkaamaan, koska jännittää. Jep – vajaan vuoden kuntosalilla 3-5 kertaa viikossa säännöllisesti käyneenä, ohjelmat jo semi-tuttuina ja liikeratoihin luottavana, mielestäni jopa yleisellä tavalla itsevarmana ihmisenä osaan silti kerätä jännitystä tästä aiheesta, kelatkaapa sitä.

Kuntosali – tuo paikka, jossa sielu lepää. Toinen koti, itsevarmuuden tyyssija, rakkauspakkaus. Näin mielsin itsekin asian vielä kuukausi sitten käydessäni vain ja ainoastaan työpaikan kuntosalilla, jonka jokainen nurkka ja laite oli tutumpi kuin omat taskuni. Tilanne on kuitenkin melkoisen päälaellaan tällä hetkellä, sillä olen selkeästi siirtymävaiheessa eikä mikään saa tällä hetkellä vastaavaa reaktiota aikaiseksi.

Blendaan tällä hetkellä kolmella eri salilla – yksi on vanhan työpaikan kuntosali, jonne voin vielä mennä pt:ni kanssa vetämään yhteistreenejä, toinen Salossa oleva just-in-case-kuntosali, jotta treenit eivät kärsisi siellä vieraillessa ja kolmas sitten oma pikku Elixia täällä Turussa.

Mikään näistä kolmesta ei tunnu tällä hetkellä siltä "oikealta". Vanhaan ei tee mieli palata, uuteen ei ole vielä kiintynyt ja väliaikaisratkaisu Salossa aiheutti lähinnä huvittuneen tunnetilan. Kaikkihan ne ovat tottakai todellisuudessa hyviä ja siinä missä pidän edelleen Elixiaa parhaimpana puitteiltaan, niin fiilikset ovat silti ristiriitaisen jännittyneet. Tilannetta ei edesauta se, etten vieläkään ole vetänyt jokaista saliohjelmaani kokonaisuudessaan Elixialla – eli ei mitään hahmotusta, missä tietyt sarjat tai liikkeet ylipäätään vedetään. Uusi vain yksinkertaisesti jännittää edelleen, ei mahda mitään. 

Sitten menin ja törmäsin tähän loistavaan blogitekstiin:


Aivan varmasti meitä kaikkia on jossain tilanteessa jännittänyt mennä kuntosalille, voisin lyödä pääni pantiksi. Tunnetila on siis todennäköisesti sellainen, johon jokainen meistä voi jossain määrin samaistua ja siksi suosittelen kaikkia lukaisemaan edellämainitun postauksen faktoineen päivineen. Ah, helpottaa. Itse olen sen jo pariin otteeseen lukenut ja taidanpa lukaista vielä kerran, ennen kuin nousen tästä sohvalta ja suuntaan reippaana tyttönä tekemään olkapää-vatsatreeniä juurikin sinne muka-niin-pelottavalle Elixialle.

 Jännitys ei missään nimessä saa olla syy, miksi en menisi silti tekemään sitä, mistä nautin täysin rinnoin. Ja totta puhuen ei se Elixiakaan niin pelottava ole nyt kun sain puettua ajatukset sanoiksi. Mitä ihmettä oikein edes höpöttelen tässä – kuntoilemaan ja kehittymäänhän sinne mennään eikä vertailemaan itseään muihin, näyttäytymään tai arvostelemaan. Ja jos joku näin sattuisikin luulemaan tai tekemään, niin ongelma löytyy silloin jostain aivan muualta kuin tästä suunnasta. Onneksi kaikki tämä kumpuaa todennäköisesti vain omasta päästäni. :)

Nyt siis pyyhin mielestäni kaiken täysin turhan jännityksen ja epävarmuuden, opettelen nauramaan itselleni ja uusille tilanteille, etsin ja tutkin kaikki paikat mieluiten hymyssäsuin kuin murehtiva ilme kasvoillani ja nautin menosta täysin rinnoin. Siinä tämän päivän suunnitelma. :) Ennen pitkää saan vielä sen oman rakkaan kotisalini takaisin sydämeeni, siihen tähdätään. <3

En edes liioitellut sanoessani, että istun tässä täydessä valmiudessa kirjoittelemassa – jopa takki päällä. :D 
Nyt mennään eikä meinata, no excuses!