Koukussa kipuun

Miten selittäisit henkilölle, joka ei harrasta lihaksiin kohdistuvaa treenaamista, että treeninjälkeinen lihaskipu on koukuttava ja miellyttävä tunne? 

Oikeasti, tunnen itseni toisinaan aivan naurettavaksi klenkatessani kunnon treenin jälkeen portaita tai laskeutuessani hitaasti, mutta varmasti penkille istumaan "au, au, au"-voivottelujen kera. Sivullisten silmiin näyttää ehkä siltä, että aiheutan itselleni vapaaehtoisesti kipua, sitten kehtaan vielä valittaa siitä ja kohta menen uudelleen hankkimaan uudet kivut. Omassa päässä asia ei kuitenkaan mene noin, vaan päinvastoin – hymy huulilla nautin jokaisesta jälkipoltteesta ja tuskankiljahduksesta. Kun oikein miettii, niin onhan se hieman sairasta. :-D

Viikon ensimmäinen treeni tehty, toinen kohta edessä ja jalat huutavat pitkästä aikaa sopivasti hoosiannaa, ah! Viikkoja kestäneen tasaisen tappavan kävelylenkkeilyn jälkeen on ihanaa tuntea omistavansa jotain konkreettisia lihaksiakin siellä jaloissa pelkän rasvakerr... siis luiden lisäksi. Toleranssihan tähän kasvaa aivan pian ja kohta ei enää nautita samanlaisesta mukavasta poltteesta (ainakaan näin helposti), joten täytyy ottaa kaikki ilo irti tästä hetkestä. Auttaa sentään vähän tähän pohjalta nousemiseen, kun nämä pienet lihakset ilmoittelevat olemassaolostaan. :)

Eilinen meni täällä kotona treenaten, tämäkin päivä taitaa mennä ja huomenna tarkoituksena olisi kickstartata jouluaatto ja buustata päivän aineenvaihdunta suuntaamalla paikalliselle varasalilleni vetämään juoksu-HIIT. Vaikka treeni onnistuu kotona varsin hyvin ja koska tahansa voin tosiaan mennä myös Salon Gym & Fitness Centeriin, niin kyllä sitä aina vain kaipaa sinne omalle kotisalilleen eli omalla kohdallani Elixia Centrumiin Turkuun. Joululomailuni tuleekin varmasti loppumaan lyhyeen, sillä kaipuu kunnon treenitahtiin 200m salimatkan kera alkaa olla jo suurensuuri. Täältä tullaan ihan kohta, rakas Turkunen.