THE päätös

Pitää takoa, kun motivaatio on kuumaa! Sitten, kun tämä fiilis alkaa mahdollisesti tästä laskemaan ja alkaa tuntua siltä, että tuli tehtyä ihan hullu päätös, niin ei ole enää perumista. :D Oh mmmama, mitenhän tämän nyt lyhyesti selittäisi…

Ensinnäkin mulla on aivan ihana pt. Sen nyt olen tietysti tiennyt koko ajan, luonnollisesti. Mutta että… No… Äh. :) Mun täytyy selittää tästä vähän tarkemmin lisää, kun saan ajatuksia kasaan paremmin, mutta long story short: halusin kiristää tavoitteita oikein kunnolla ja niitähän sitten kiristettiin, voi pojat. 

Next up: rasvaprosenttimittaus ja sen jälkeen projekti "lavakunto tai sen lähelle pääseminen".

Kuulostaa ihan hullulta lähtötaso huomioiden, mutta kaikki on mahdollista. En ikinä lakkaa uskomasta tähän haaveeseen, en ikinä ikinä! Tämä tavoite on pinttynyt nyt päähäni niin pahasti, että haluan saavuttaa sen edes kerran elämässäni, mieluiten vielä näin nuorena. :) Yhtään en vielä tiedä, kauanko koko projektiin menee (...kauan!), paljonko on pudotettavaa, mitkä ovat välietapit ja mitä kaikkea hullua tämä tulee vaatimaan, mutta sen tiedän, että se on oikeasti nyt tai ei koskaan. Mulla ei voisi olla parempaa hetkeä tälle projektille kuin juuri nyt.

Itse kisalavalle – siis fyysisesti sinne lavalle muiden fitness-ihmisten kanssa kisailemaan – en henkilökohtaisesti hingu tällä hetkellä yhtään (ja siksi tavoittena onkin vain lavakunto), mutta voihan se mieli muuttua matkan varrella nopeastikin. Nälkä saattaa kasvaa syödessä, niinhän se on tehnyt tähänkin asti. Toistaiseksi ei kuitenkaan tarvitse oikeasti pelätä, että mua näkisi missään kisalavoilla ja varsinkaan puolikuntoisena, vaan se on ennemminkin sellainen pitkän tähtäimen haave, jota kohti pyrkiessä tulee useita lyhyemmän aikavälin rajapyykkejä vastaan.

Eikä tässä ole taustalla pelkästään (jos oikeastaan lähes ollenkaan) pinnalliset syyt, vaan halu saavuttaa jotain itselle suurta ja merkittävää – se taso, josta ei ole aiemmin edes uskaltanut haaveilla. Mitata omaa tahdonvoimaa viemällä koko kroppa juuri sinne, minne itse päättää. Todistaa itselleen, että kaikki on ihan oikeasti mahdollista. Ja jokseenkin huvittavaa tässä on se, että nimenomaan rasvanpoltto on se helpompi osuus, kun taas lihasten kehittäminen viekin sitten enemmän aikaa. Kiire ei ole, mutta liian löysälläkään aikataululla en voi lähteä liikkeelle. Tarvitsen itselleni selkeät tavoitteet ja aikarajat, jotta keskittyminen pysyy jatkuvana päällä. Ja se välitavoitteiden pieni, kolkuttava paine tekee todellakin vain ja ainoastaan hyvää. :)

Sen tiedän jo nyt, että koko projekti tulee vaatimaan todella, todella, todella paljon niin fyysisesti kuin henkisestikin – sekä tietysti myös ajallisesti. Minkäänlaisesta sosiaalisesta elämästä kuntoilun ulkopuolella en uskalla edes haaveilla, mutta onhan tässä aika tuli hännän alla menty jo nyt työpaikan, salin ja ruokavalion suunnittelun välillä. Kaikessa siinä pyörteessä mieltä luulisi lohduttavan kuitenkin ajatus konkreettisesta päämäärästä, sillä oli se sitten miten kaukana tahansa, niin se on silti lähempänä kuin "sitten joskus". Näin ainakin uskon. 

Ne todelliset tavoitteet, aikataulut ym. tarkentuvat vielä myöhemmin tässä kuukauden aikana, mutta se tärkein – päätös ja ennen kaikkea siihen sitoutuminen – on nyt tehty. Näillä mennään, sillä jostain se on vain aloitettava ja päätettävä! :) Parastahan tässä innostuksessa on sitten vielä se kaikki tuki ja usko, minkä sieltä pt:n suunnasta kaikelle tälle saa. Korvaamatonta. ♡ Moni tuttu varmasti pyörittelisi näille haaveille silmiään ja nauraisi selän takana, mutta itse en ainakaan keksi ainuttakaan oikeaa syytä sille, miksi juuri musta ei muka tähän projektiin olisi, kun mulle vain antaa riittävästi aikaa ja oikeat eväät.

Jotta voisi jonain päivänä saavuttaa unelmansa, on siihen ensin uskottava itse. Täysillä.