torstai 13. maaliskuuta 2014

What goes around, comes around

Tästä taitaa tulla nyt vähän erilainen postaus, sellainen henkisempi. Olen miettinyt jo pidemmän aikaa, miten oma suhtautuminen asioihin ja ihmisiin vaikuttaa elämään ja alkanut pikkuhiljaa saada siitä kuuluisasta punaisesta langasta kiinni. Mielenrauha ja hyvät teot, niistä on onnellinen elämä tehty.

Myönnettäköön, että negatiivisuuteen on helppo sortua enkä vieläkään koe, että olen täysin päästänyt irti kaikesta, mikä tällä hetkellä mieltä painaa. On monia asioita, joissa koen ihan periaatteen vuoksi vääryyttä enkä haluaisi millään painaa villaisella sellaista, jota oma moraali ei hyväksy. Silloin tekisi mieli kapinoida, valittaa loputtomiin ja mennä peiton alle loppupäiväksi mököttämään. Tuttu juttu varmasti jokaiselle meistä. Loppupeleissä – ja erityisesti silloin, jos olen jo mennyt päästämään pienen ärripurrin valloilleen – muistan tai havaitsen kuitenkin, että kolikollahan on kaksi puolta eivätkä asiat ole aina niin mustavalkoisia. Murehtiminen ei auta mitään ja negatiivisuus vain ruokkii negatiivisuutta.

Siinä vaiheessa on parasta ottaa syvään henkeä, antaa negatiivisuuden mennä, hyväksyä se, mihin ei voi vaikuttaa sekä myöskin se, mihin voi – oma asenne, oma käytös, oma mielenrauha. Voin aina vaikuttaa siihen, että pidän mieleni positiivisena ja yrittää hakea jokaisesta asiasta ne positiiviset puolet. Toistaiseksi tämä on onnistunut, kun sitä tietoisesti alkaa miettimään. Harjoitus tekee mestarin ja ehkä kohta se tulee luonnostaan. :)

Toinen asia, joka sivuaa tätä aihetta, on asenne toisiin ihmisiin. Ai että, miten helppo muiden tekemisiä, persoonaa ja pelkkää olemassaoloakin on helppo arvostella pienten yksityiskohtien kautta, yleensä ihmistä sen helpommin tuntematta. Jokainen meistä on varmasti sortunut siihen, mutta miksi? Vastata saa, jos oma ajatus vie riittävän syville vesille, itse en edes lähde miettimään sillä en halua enää ajatella negatiivisia asioita. Sen sijaan haluan uskoa kaikista ihmisistä hyvää. ♡ Kaikki meistä kantavat omia näkymättömiä taakkoja harteillaan eikä kukaan ole parempi kuin toinen.

Olisi kiva sanoa uskovansa karmaan, mutta loppupeleissä en kuitenkaan voi sanoa tekeväni niin. En usko, että elämässä on jokin tietty tasapaino, joka ennen pitkää tasoittaa hyvät ja huonot teot kunkin ihmisen kohdalla, niin romantisoitu ja lohduttava ajatus kuin se olisikin. Sen sijaan uskon, että ne hyvät teot – saa niistä sitten sitä ns. konkreettista palkintoa tai ei – parantavat jokaisen omaa sielua ja tuovat onnellisuutta. Ja mikä voisikaan olla sen parempi palkka? :) Paha ei välttämättä koskaan saa palkkaansa, mutta näiden henkilöiden on lopulta vain elettävä itsensä ja tekojensa kanssa. Hyvääkään ei välttämättä koskaan erityisesti huomioida, mutta samalla tavalla sitä silloinkin saa ilon ja kunnian elää itsensä ja tekojensa kanssa. Elämänlaatu, mielenrauha, positiivisuus. Anna hyvän kiertää, se ei ole itseltä mitenkään pois vaan ennemminkin panostus omaan henkiseen terveyteen. Siinä niitä ajatuksia, joita mun päässä pyörii. :)

6 kommenttia:

  1. Osu ja uppos. Tuli mielee tää leffa: http://www.imdb.com/title/tt0223897/?ref_=fn_al_tt_1 kantsii kattoo, jos ei oo nähny.

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Oii, en ole nähnyt, mutta pakko katsoa! Kiitos vinkkauksesta :)

      Poista
  2. Upeeta Evi! Mieletön blogi ja mieletön mimmi! :) -Hensi

    VastaaPoista
  3. Nää mielenasiat tulee monessa projektissa edellä, joten niitä on syytä kyllä pohtia tosissaan. Positiivinen ajattelutapa ja usko hyvään, asiassa kun asiassa, vie varmaasti enempi eteenpäin kuin se, että epäilee jo alussa epäonnistuvansa, taikka löytää ne kuuluisat tekosyyt. Kaikkien ei tarvitse kaikessa yltää samalle tasolle, mutta omaa rimaa voi kurkotella, ja siihen voi riittää pienikin ponnistus. Tää nyt meni tän proggiksen puolelle, mutta varmasti pätee muihinkin asioihin ja projekteihin elämässä. Joten keep on going! :)

    VastaaPoista