Pinnallisuus, yök

"Olisinpa kiinteämpi, saisinpa toisen nenän ja tuon ihmisen silmät. Hiuksetkin voisivat olla paksummat, kasvojenmuodosta en tykkää ja oh my god, nämä jalat eivät kelpaa. Oikeastaan korvatkin voisin vaihtaa ja varpaat ovat vääränlaiset ja nyt kun katson tarkemmin, niin mikä näitä käsiä oikein vaivaa... Jos saisin x-henkilön kropan, olisin oikeasti onnellinen enkä valittaisi mistään. Aladdin ja kolme toivomusta mulle tänne heti, nyt lähdetäänkin vähän muokkaamaan..."

Jos voisin valita yhden asian tässä pinnallisessa ja median kauneusihanteiden muokkaamassa maailmassa, jonka puolesta puhuisin, olisi se ehdottomasti sisäinen kauneus. Olen suoraan sanottuna kurkkuani myöten täynnä sitä, miten ulkonäkökeskeistä elämä on. Saattaa kuulostaa alkuun jopa ristiriitaiselta, sillä en itsekään ole täysin mörrimöykyn näköisenä tässä kirjoittelemassa ja huonot hetket on minullakin ulkonäöstäni aika ajoin, mutta se ei estä tai auta itseäni tuntemasta niin vahvasti tästä asiasta.

Kun hetken pistää ajatusta peliin, niin mitä ulkonäkö oikein merkitsee? Mitä väliä on sillä, onko ihminen – nainen tai mies – standardien mukaan kaunis, komea, lihaksikas, pyöreä, hoikka, pitkä, lyhyt, huoliteltu, siisti, räsyinen, meikattu, meikkaamaton, feikki, luonnollinen, muodokas, muodoton, fyysisesti vahva, fyysisesti heikko, kalju, karvainen, ruskettunut, kalpea, tummahiuksinen, vaaleahiuksinen, punapää tai mitä muuta pinnallista tahansa maan ja taivaan välillä? Ja kuka määrittelee standardit sille, mikä on kaunista ja komeaa milläkin aikakaudella? Haluaisin todella tavata kyseisen ihmisen ja kysyä, millä hän perustelee valintansa.

Mitä jos koko maailma olisi sokea? Mitäpä jos meiltä puuttuisi kokonaan kyky määritellä kauneusstandardeja? Millä erottelisit ihmiset toisistaan? 

Hyväsydämisyys, huumorintaju, nauru, hyväntuulisuus, kärsivällisyys, spontaanius, syvällisyys, leikkisyys, henkinen kypsyys, toisista ihmisistä välittäminen, avunanto, toisten huomioonotto, henkinen vahvuus, herkkyys, jopa särkyneisyys ja suru. Ne ovat niitä, jotka tekevät meistä ihmisiä – niitä, jotka tekevät meistä ainutlaatuisia yksilöitä ja kauniita juuri sellaisina kuin olemme. Jokainen meistä on eri tavalla kaunis.

Olen vienyt tämän mielessäni jo niin pitkälle, että särähdän, jos kuulen kehuiksi tarkoitettuja sanoja kuten "olet kaunis" tai "olet hyvännäköinen". Noilla sanoilla tarkoitetaan hyvää, tiedän sen, mutta päällimmäiseksi ajatukseksi jää yleensä se, että siinäkö se? Ne ovat geenejä, kauneusihanteita, pelkkää tyhjää kuorta, johon en ole voinut vaikuttaa. Entäpä minä – minä, joka olen kaiken sen pinnallisuuden alla, täällä syvällä sisällä – mitä mieltä olet minusta? Se merkitsee sata kertaa enemmän.

Ehkä lohduttavinta on kuitenkin se, että ensivaikutelman ja tutustumisen jälkeen ulkonäköasiat lentävät ennen pitkää ikkunasta. On niin totta, että ulkoisesti kaunis ihminen voi muuttua ruman luonteen myötä myös ulkoisesti rumaksi. Sisäisesti kaunis ihminen puolestaan on kaunis päästä varpaisiin.

Ehkäpä loppuun vielä muutama sananen itserakkaudesta. Tiivistäisin sen vain seuraavaan lauseeseen: tulet olemaan omissa nahoissasi koko loppuelämäsi ja joudut elämään juuri sen nassun ja kropan kanssa, joka sinulle on jaettu – parempi siis oppia rakastamaan jokaista yksityiskohtaa, joka siitä löytyy. Tottakai kehonmuokkaus- ja laihdutusmielessä kroppaansa voi parantaa, en kiellä tai väheksy sitä, mutta sen ei kuulu vaikuttaa itseluottamukseesi ja -varmuuteesi. Älä koskaan jää odottamaan sitä päivää, kun olet mielestäsi fyysisesti valmis rakastaaksesi itseäsi. Sitä päivää ei tule, fakta. Sen sijaan tämä päivä on tässä ja nyt, joten ota ilo irti siitä, HETI. :)

Seuraavan kerran siis, kun katsot peiliin, niin avaapa ne silmät ja ihaile – kukas se sieltä kurkistaa? No sinä! Ainutlaatuinen, täydellinen jo nyt juuri sellaisena kuin olet, maailman ihanin sinä. :)) Toista sinua ei ole, ei vaikka omaisit tuhat identtistä kaksossisarusta, sillä sinä olet yhdistelmä ulkoista ja sisäistä – ja loppupeleissä eniten sitä sisäistä. Älä ole turhan ankara itsellesi, se ei auta mitään. Ole onnellinen, että olet olemassa ja saat elää tätä elämää niin kauan kuin kohtalo suo. Nauti täysin rinnoin, rakasta itseäsi ja ole lempeä itsellesi – anna itsellesi lupa elää tässä hetkessä, uskalla olla onnellinen. :) <3

"On kaksi tapaa elää: joko niin, että mikään ei ole ihmeellistä, tai niin, että kaikki on ihmeellistä." 

–Albert Einstein