Unirytmin korjausprojekti, osa 1

Hahhah, kuvittelin kirjoittavani tätä postausta aamuseiskalta pirteänä kuin pieni peipponen (ainakin kahvikupillisen jälkeen jos ei muuten) ja hihkuvani maanantaiaamun intoa blogin välityksellä jokaiseen, joka tätä eksyy lukemaan. No, kello tulee kohta kaksi iltapäivällä ja juon sitä kuuluisaa kahvikupillista vasta nyt.

Unirytmini on olematon, sillä teen tällä hetkellä kaikki koulutehtäväni etänä ja elämästäni puuttuu konkreettiset, pakottavat aikataulut – joita muuten kaipaan ja ikävöin kovasti, uskokaa pois. Olen viime aikoina saattanut saada unta vasta neljän jälkeen aamuyöllä (!!) ja nukkunut sitten vaahtokarkkisängyssäni (termi, jonka keksin kuvailemaan sitä, miten vaikeaa sieltä on aamulla kömpiä pois) jopa niinkin pitkään kuin 13:30 – henkilökohtainen ennätykseni eikä missään nimessä positiivisella tavalla.

Inhoan herätä myöhään ja etenkin näin vähävaloisena talviaikana noin myöhään herääminen johtaa jo parin tunnin jälkeen siihen, että ulkona alkaa taas hämärtää ja sen jälkeen koko loppupäivä tuntuu illalta. Masentavaa. Siksi olinkin päättänyt eilen seuraavaa:

Herätyskello soi klo 5:30 ja salille suuntaan heti sen avautuessa klo 6:30. Välissä ehdin vetäistä proteiini+rasva -kombon aamupalaksi sekä tuhdisti kahvia, jonka olin jo valmistellut kahvinkeittimeen pelkän napinpainalluksen päähän. Suunnitelma oli hyvä. 5:30 hereille tasan, piste.

Kello yksi aamuyöllä päätin siirtää herätyskelloa tunnilla eteenpäin, sillä 6:30 on vielä hyvä aika aloittaa aamu, vaikken ihan ensimmäisenä innokkaana salille ehtisikään. Kahdelta olin siirtänyt herätyskellon suosiolla aamukasiin, sillä unirytmiä ajatellen myös kahdeksalta olisi aivan riittävän hyvä herätä.

Monelta Eve sitten heräsi? Eve heräsi ylpeänä ennen herätyskelloa eli 7:58! ...ensimmäisen kerran. Sen jälkeen Eve kömpi takaisin peiton alle ja mietti, että ei kai se haittaa, jos tunnin tässä vielä torkkuisi, koska ei se nyt (yllättäen aamu-unisena pohtiessa) niin tarkkaa olekaan. Vaahtokarkkisänky, siellä hyvä olla – varsinkin, kun aamukasilta on näemmä vielä pimeääkin.

Yhdeksältä peiton alta kuului todennäköisesti onnellista tuhinaa ja kympiltä lähti kierrokseen uusi ajattelumalli "30 minuuttia vielä", joka johti lopulta siihen, että pääsin sängystä ylös vasta kellon viisareiden ylittäessä kahdentoista. Sillä lailla, hyvä tyttö.

Yritämme uudelleen huomenna. Herätyskello on jo asetettu valmiiksi ja se on tasan tarkkaan ylös, ulos ja lenkille klo 6:30. Lupaan tulla seiskaan mennessä raportoimaan jotain postauksen muodossa, jotta todistan kaikille, että olen päässyt ajoissa sängystä ylös. Odotan itsekin suurella mielenkiinnolla sitä, minkälaisia lauseita mahdan saada aikaiseksi tänne huomisaamuna. :D

Edit: No en onnistunut, ylläri. Keskiviikkona uusi yritys ja toivottavasti aamuraportti toimii tällä kertaa. :)