Enemmän iloa irti arjesta

Olen viime päivinä löytänyt varsinaisen euforian ihan pienistä jutuista ja nyt haluankin heti jakaa näitä omalla kohdallani toimivia juttuja teillekin. Arki kun muuttuu niin helposti värittömäksi, hajuttomaksi ja mauttomaksi, jolloin päivät tuntuvat menevän melkeinpä hukkaan ja elämästä tulee helposti vain ajan tappamista. Varsinkin, kun illat alkavat pimentyä ja sää on jo valmiiksi harmaa ja kolea. Vähänkö tylsää, mutta onneksi niin ei tarvitse olla!

Ensimmäinen, jolla nostatan fiilistä, on hyvä ja leppoisa musiikki. Kiitän sydämestäni kaikkia artisteja, joilla on palo sisällään tehdä musiikkia (sekä tietysti kaikkia luovuuttaan ammentavia henkilöitä, kiitos kirjoista ja taiteesta ja kaikesta muusta, mihin itsestäni ei olisi) – musiikilla on niin uskomaton voima niin ilojen, surujen kuin tylsyydenkin keskellä. Laitan tähän parit tämän hetken suosikkini, joilla saan välittömästi rauhallisen, tyytyväisen ja/tai iloisen fiiliksen aikaan. Lisääkin olisi ja jokaisella on varmasti voimabiisinsä, mutta jos nyt vaikka etsii uutta ja kivaa kuunneltavaa, niin tässäpä vinkkejä.

(Ja biisit ovat siis Ed Sheeran – One, Ed Sheeran – Tenerife Sea, Fuse ODG – T.I.N.A, The Vamps – Oh Cecilia, George Ezra – Budapest ja Pharrel Williams – Happy)

Seuraava pysäkki harmaan arjen torjunnassa on kuntosali. On ehkä totta, ettei siellä salilla rehkiessä tule välittömästi sitä euforista elämä-on-ihanaa -tunnetta hien valuessa, lihasten poltellessa (puntti) tai hengityksen lähes pysähtyessä (cardio), mutta pää ainakin tyhjenee mahdollisista työpäivän, koulutehtävien tai muiden elämän stressinpoikasten lähteistä. Ja kun treeni on vedetty läpi parhaansa antaen, niin takaan, että se fiilis seuraa perässä! Oikeasti, lupaan. Tule kertomaan, jos näin ei käynytkään ja tarjoan lohtukahvit.

Huomaako hissikuvista muuten, että jollakin on hieman kuitenkin ikävä niitä saliselfieitä? Hehhehe. Jollain tavalla sitä on yritettävä pitää naamansa edes etäisellä tasolla mukana postauksissa ja kun en mitään hovikuvaajaa omista (tai halua), niin peiliselfieillä mennään. Täällä siis ollaan, me myself and I, konkreettisesti elossa ja suhteellisen hyvinvoivana, kuten kuvista huomaatte. :D

Ja kun nämä kaksi keinoa ovat jo kickstartanneet päivälle hyvän fiiliksen, niin voikin keskittyä loppupäivän (tai loppuviikon, loppuvuoden, loppuelämän) ammentamaan sitä fiilistä ihan kaikesta. Huomaa ne pienet asiat elämässä, jotka moni sivuuttaa. Hymyile niille. Ajattele nyt, miten sympaattista on, että meidänkin taloyhtiön Turkuversio Ulla Taalasmaasta jaksaa joka vuosi heti kalenterin vaihduttua marraskuun puolelle koristella rappukäytävän ainoan (muovi?)kasvin jouluvaloilla ja luoda asukkaille pientä joulunodotustunnelmaa. Pieni teko, jolla on suuri ja mieltälämmittävä merkitys – jos sen pysähtyy huomaamaan.

Elämä on oikeasti ihanaa, kun sen oikein ymmärtää. Kaikki hyvin, kaikki järjestyy, kaikki sen arvoista, kaikessa hyvät puolensa. Satasella samaa teille kaikille mitä mä oon vetänyt, heh, mutta tulkaa tekin tänne positiivisuuskuplaan vain rohkeasti – täällä on todella hyvä olla!