tag:blogger.com,1999:blog-6962498811969152204.post4788934264125937902..comments2023-09-19T16:08:56.497+03:00Comments on Go Eve Go: Pinnallisuus, yökevellynhttp://www.blogger.com/profile/13790950856979401620noreply@blogger.comBlogger10125tag:blogger.com,1999:blog-6962498811969152204.post-5528071880562618922014-11-06T11:38:30.269+02:002014-11-06T11:38:30.269+02:00Kiitos itsellesi kommentista <3 Mä toivon samaa...Kiitos itsellesi kommentista <3 Mä toivon samaa, mutta vaikkei muihin voisikaan vaikuttaa, niin ainakin itse voi elää omien arvojensa ja ajattelumaailmansa mukaisesti pää pystyssä ylpeänä. :) Mun mielestä sisäisen kauneuden ja henkisen hyvinvoinnin arvostaminen ja ymmärtäminen on yksi tämän elämän tärkeimmistä onnellisuuteen johtavista asioista ja suuret pojot kaikille, jotka sen allekirjoittavat. <3evellynhttps://www.blogger.com/profile/13790950856979401620noreply@blogger.comtag:blogger.com,1999:blog-6962498811969152204.post-84309786792082260172014-11-06T11:34:41.175+02:002014-11-06T11:34:41.175+02:00Voi miten toisaalta surulliselta tuo tarinan alku ...Voi miten toisaalta surulliselta tuo tarinan alku kuulosti, mutta onneksi lamput menivät päälle ja nyt vain suunnaksi positiivisempi ja hyvinvoivampi sinä. <3 Olet jo ainakin pelkän kommentoinnin puolesta mitä sympaattisin ihminen – mä itse arvostan aina ihan älyttömästi, kuinka joku jaksaa tässä kiireisessä arjessa pysähtyä keskustelemaan edes kommenttiboksissa ja vieläpä noin ihanilla sanoilla! Älä missään nimessä väheksy itseäsi millään asteikolla, uskalla olla itserakas – hyvällä tavalla se on täysin tervettä. <br /><br />Mieti vakka, millainen olet ystäviesi kanssa, miten saat heidät nauramaan, miten lohduttaisit ystävää surun hetkellä, mitkä asiat saavat itsesi iloiseksi ja minkälainen on mielestäsi hyvinvoiva ihminen. Jospa noilla pääsisi edes vähän alkuun, vaikka uskon kyllä, että keksit itse varmasti paljon lisää, kun alat oikein kunnolla tutkiskelemaan itseäsi. Ja opi nauramaan itsellesi! Itse en kestäisi ilman sitä kykyä ja onpa tässä kyllä saanutkin pienen elämänsä aikana melkoisen paljon naureskellakin. :D Se auttaa kaiken yli! Ja tarpeen vaatiessa fake it till you make it on myös toimiva ratkaisu. Itse ainakin olen oppinut sen, että jos jokin uusi asia jännittää eikä olo ole niin itsevarma kuin toivoisi, niin sitten vähän roolia päälle – kuvittelen olevani se överi-itsevarma ihminen, jolle tämäkin tilanne on täysin arkipäivää. Se oikeasti helpottaa ja lopulta tulee sitten kyllä luonnostaan ajan myötä.<br /><br />Vielä tohon viimeiseen kysymykseen, niin uskoisin olleeni aina kutakuinkin itsevarma ihminen, vaikka heikkoja hetkiä tuleekin ihan jokaiselle meistä, se on inhimillistä. Parasta on ehkä kuitenkin nimenomaan se, ettei ota asoita lopulta liian vakavasti – hetken märehtimisen jälkeen parasta on, kun toteaa, että nääääääh vain elämää, ei sen enempää, tästä selviä kukaan hengissä ja parempi vain nauttia täysillä. Jos joku muu on kanssani eri mieltä, niin siinähän on – minä elän elämääni itseäni varten. :))evellynhttps://www.blogger.com/profile/13790950856979401620noreply@blogger.comtag:blogger.com,1999:blog-6962498811969152204.post-58362787250886278462014-11-06T10:01:41.258+02:002014-11-06T10:01:41.258+02:00Todella hyvä postaus! Kiitos tästä :-) Voi kunpa s...Todella hyvä postaus! Kiitos tästä :-) Voi kunpa suurin osa ihmisistä osaisi ajatella näin!Emmihttps://www.blogger.com/profile/00457300310133685236noreply@blogger.comtag:blogger.com,1999:blog-6962498811969152204.post-78960486736801874702014-11-05T21:41:45.631+02:002014-11-05T21:41:45.631+02:00Haluaisin vielä kysyä, miten sinä olet oppinut rak...Haluaisin vielä kysyä, miten sinä olet oppinut rakastamaan itseäsi? Oletko aina ollut suht sinut itsesi kanssa, vai oletko joutunut opettelemaan sen? :)Anonymousnoreply@blogger.comtag:blogger.com,1999:blog-6962498811969152204.post-76068585682768809212014-11-05T21:34:47.374+02:002014-11-05T21:34:47.374+02:00+ Anteeksi kirjoitusvirheet, toivottavasti saat se...+ Anteeksi kirjoitusvirheet, toivottavasti saat selkoa :DAnonymousnoreply@blogger.comtag:blogger.com,1999:blog-6962498811969152204.post-71774217083780587632014-11-05T21:31:31.797+02:002014-11-05T21:31:31.797+02:00Voi, olet kyllä oikeassa. :) Tämä sai uusia ajatuk...Voi, olet kyllä oikeassa. :) Tämä sai uusia ajatuksia liikkeelle! Enhän se ole minä tai minun persoonallisuus joka vain haukkuu ja moittii itseään. Jos lopettaisin itseni moittimisen, mistä sitä tietää millaisia kivoja piirteitä löytäisin itsestäni, kunhan vain sallisin sen? Kuulostaa kiehtovalta ajatukselta! Negatiiviset ajatukset omakuvastani ovat vallaneet aika pahasti ajatuksen ja sen vuoksi tietoisuus itsestäni on aika heikkoa. Negatiivinen ajattelu itsestään ei ole luonteenpiirre tai mikään ominaisuus, se on vaan puhdasta huonoa itsetuntoa. Nyt otan projektiksi sen, että opin rakastamaan itseäni. En moiti, vaan kiitän itseäni kun huomaan tekeväni jotain mukavaa. Ei se helppoa ole, mutta koitan antaa anteeksi. <br />Jos haluan olla se unelmieni minä, itseinho ei ainakaan siinä auta, niinkuin sanoit!<br /><br />Tulen vaikka lukemaan tämän postauksen ensi kerralla kun heikko hetki iskee. Mutta kiitos tuhannesti tästä!! <3 Harvemmin tämän tyyppiset "rakasta itseäsi, olet ainutlaatuinen" jutut kolahtaa, (koska olen kirjoittajalle kateellinen, kun hän rakastaa itseään?) mutta tämä taisi olla nyt jonkinlainen wake-up call minulle. <br /><br />KIITOS <3Anonymousnoreply@blogger.comtag:blogger.com,1999:blog-6962498811969152204.post-88441984515720520582014-11-05T20:39:04.400+02:002014-11-05T20:39:04.400+02:00<3 Ihana kuulla, ettei mennyt ainakaan hukkaan ...<3 Ihana kuulla, ettei mennyt ainakaan hukkaan nämä höpötykset. Uskon itse niin vahvasti onnellisuuteen ja sen tavoittelemiseen, että tekee oikein pahaa ajatella, miten pienistä asioista me kaikki kannamme arjessa täysin tarpeettomia murheita, kun sen saman ajan ja panostuksen voisi kääntää ympäri ja keskittyä nauttimaan ja rakastamaan elämää, itseään ja muita. Elämä on aivan liian lyhyt murehtimiseen, kulmien kurtistamiseen, surkutteluun tai negatiivisuuteen. Tästä täytyy ottaa kaikki irti mitä saa – hymyssäsuin, mieluiten oikein nauraen! :)evellynhttps://www.blogger.com/profile/13790950856979401620noreply@blogger.comtag:blogger.com,1999:blog-6962498811969152204.post-85834121972579088312014-11-05T20:31:52.153+02:002014-11-05T20:31:52.153+02:00Hyvä näkökulma, mutta mä näen edelleen asian niin,...Hyvä näkökulma, mutta mä näen edelleen asian niin, että toisaalta jokaisessa meistä on niitä hyviä puolia niin ulkokuoressa kuin sisimmässäkin. Vertailu toisiin on turhaa kaikissa suhteissa, koska emme koskaan tule olemaan samanlaisia kuin muut – olemme aina ainutlaatuisia yksilöitä, mikä tekee meistä nimenomaan sen, mikä olemme. :) Siinä missä itse ihailee jonkun ihmisen hyväntuulisuutta, saattaa hän ihailla taas sinussa järjen ääntä ja rauhallisuutta jne.<br /><br />Pointti oli siis, että itsestään on hyvä löytää ne hyvät piirteet ja arvostaa niitä, pitää niistä kiinni ja oppia rakastamaan sitä puolta itsestään, joka on jo hyvä. En tiedä, menikö tämäkin vähän aiheen vierestä, kun en itsekään tunnu pystyvän kovin vahvasti artikuloimaan mielipidettäni, mutta... Epävarmuuden hetkellä on joka tapauksessa hyvä muistutella itseään, että minä olen minä, olen tällainen kuin olen, niin pahassa kuin eritysesti hyvässä – ja oppia rakastamaan itseään jo valmiiksi sellaisena kuin on. Sitä voi toki pyrkiä parantamaan niitä piirteitään, joista haluaa eroon (esim. kateus, ilkeys tai muut, mitkä saattavat painaa omaakin mieltä alas, muista puhumattakaan), mutten ainakaan usko itseinhon toimivan siinä hyvänä laukaisijana. Mun tarvitsisi varmaankin pureskella tätä ajatusta vähän lisää, jotta saisin lisää mielipidettä aikaiseksi ja kirjoitettua. Palaan, jos tulee myöhemmin muuta mieleen. :)evellynhttps://www.blogger.com/profile/13790950856979401620noreply@blogger.comtag:blogger.com,1999:blog-6962498811969152204.post-22629371342813572182014-11-05T20:21:13.364+02:002014-11-05T20:21:13.364+02:00Mitä jos ei hoekkaan itselleen miten haluaisi niit...Mitä jos ei hoekkaan itselleen miten haluaisi niitä ulkonäöllisiä seikkoja itselleen, vaan hokee peilin edessä "miksi minä en ole yhtä hyväntuulinen kuin se, tai syvällinen kuin tuo?" Siinä on helppo tukeutua ulkonäköön ja sen parantamiseen, jos omaan persoonallisuuteen ei kuulu isoa listaa siitä kuinka ihana ihminen on sisäisesti, vaikka kuinka haluaisi. Vaikka itsetunnostahan sekin on osittain kiinni. Olisipa itselläni huono itsetunto mielummin ulkonäöstäni eikä persoonallisuudestani :D<br /><br />Mutta, hyvä postaus ja täyttä asiaa! :) Menin hieman asian vierestä vain :DAnonymousnoreply@blogger.comtag:blogger.com,1999:blog-6962498811969152204.post-54631970560810739482014-11-05T19:28:11.943+02:002014-11-05T19:28:11.943+02:00Osui ja upposi. Tänä aamuna peilistä katsoessani k...Osui ja upposi. Tänä aamuna peilistä katsoessani kauhistelin pärstääni: paksut posket, turvonneet silmät, paksut silmäluomet... Listahan on loputon :-D <br />mutta tämän jutun luettuani tulin nyt toisiin aatoksiin. Elämä on tässä ja nyt, tällä kropalla ja nahalla. Ensi kerralla kun katson itseäni peilistä, lupaan hymyillä itselleni! :-) Kiitos tästä! <3Hannamammahttps://www.blogger.com/profile/09405815761869277496noreply@blogger.com