Äskeisen postauksen vastapainoksi voisin sanoa, että mulla on kyllä aika hyvä fiilis. :) Ihania ihmisiä maailma pullollaan mitä kauneimpien sanojen kera. Järki on kyllä samanaikaisesti sekä ihmisen pahin vihollinen että myöskin paras ystävä. Anyways, living life, loving life. <3 Olen nauranut ihan älyttömästi tälle kuvalle:
Ja lohduttautunut hymyssäsuin tällä:
Sekä lisäksi palannut arkeen miettimällä huvittuneena tätä:
:D Olen satavarma, että kyseisessä tilanteessa ainoa selviytymismahdollisuuteni olisi kulkea eteenpäin kuin muutkin zombiet (mikä ei juurikaan poikkea jalkapäivän jälkeisestä liikehdinnästä) ja näyttää aivokuolleelta (verrattavissa krapulapäiviin), sillä pakoon en ainakaan niillä tönkköjaloilla pääsisi. Zombiet voittaisivat juoksukilpailun.
Lisäksi viime päiviini on kuulunut mm. tällainen ihana hiirulainen, joka on seurannut allekirjoittanutta joka puolelle ja tullut väkisin puskemaan syliin halailuihin sekä antanut jatkuvasti suukkoja, joita normaalisti annetaan korkeintaan pitkän erossaoloajan jälkeen, ei suinkaan koko ajan.
Hän näyttää mielestäni vähän Snoopylta. :) Nyt nöpönenä on kuitenkin jätetty taas hetkeksi muiden armoille ja olen onnellisesti omalla kotisohvalla näpyttämässä tätä tekstiä. Tiistaipäivääni on mahtunut mm. HIIT-pyöräily (Sats 30-20-10), shoppailua ja klisheisiä vaatekoppiselfieitä sekä terapeuttinen teehetki ystävän seurassa. Kaiken kaikkiaan hyvä tiistaipäivä, en voi valittaa.
Loppuun vielä muutama muu kuva viikon varrelta ihan muuten vain ja tällä kertaa säästän ruokakuvat erilliseen postaukseensa, sillä muuten näistä alkaa tulla ihan tajuttomia kuvapläjäyksiä, huh. Jospa nyt vähän yrittäisin aktivoitua bloginkin suhteen, sillä näin harvoin kirjoitellessa on aina ihan älyttömästi materiaalia, joka tulee lopulta jäsentelemättömänä ja sekalaisena ulos, kun olisi niin paljon kerrottavaa. Ryhdistäydyn, lupaan! :)
<3
Moi, olen seurannut blogiasi jo hetken aikaa. Eniten on kuitenkin mieleeni jäänyt tuo karvainen otus. :) Mahtaako se olla airedalenterrieri? Minulla itselläni on kohta neljävuotias kettuterrieri ja olisin kiinnostunut hankkimaan toista koiraa. Omani on niin villi, että tarvitsee huomattavasti isomman kaverin kuin itse on, jotta leikkimisestä mitään tulee. Millasia kokemuksia sinulla on tästä rodusta? Voisitko kertoa ehkä muutaman plussan ja miinuksen?
VastaaPoistaOi, tosi mielelläni kerronkin, meillä on ollut yhteensä kolme tätä samaa rotua ja vaikka kaikki ovatkin olleet erilaisia yksilöitä, niin rodunomaisuus puskee silti kaikista läpi. Plussia airiksesta: todella huumorintajuinen kaveri eli ei mikään tosikko. Yleisesti on melkoisen hyvähermoinen ja itsevarma rotu, jolla ei ole sen suurempaa tarvetta pönkittää egoa tai piileskellä pusikoissakaan. Itsenäinen, ei jää tuijottelemaan silmiin ja kyselemään, mitä tehtäisiin, vaan menee ja tekee, tule sinä sitten perässä kieltämään jos ei. :D Lapsiystävällinen, monipuolinen, palveluskoira jos se kiinnostaa.
PoistaMiinuksena: vaatii säännöllisesti paljon liikuntaa. En itsekään ehkä ottaisi airedalea, jos en pystyisi tarjoamaan tälle isolle koiralle kunnon pitkää lenkkiä joka ainut päivä, sillä muuten se tylsistyneen koiran energiamäärä purkautuu johonkin muuhun. Omiani ei myöskään kovin luottavaisin mielin ole voinut pitää vapaana, sillä jos jokin pupu siintää näköetäisyydellä (tai muuten vain löytyy kiva haju), niin se on sitten menoa ja takaisin tullaan, kun siltä tuntuu.
Terrierin omistajana luulisin, että monet näistä ovatkin tuttuja juttuja. :) Ehkä airiksesta silloin nostaisin esille vain liikunnantarpeen ja sen, että tällä rodulla on todellakin huumoria eikä sitä voi täysin tajuta, ennen kuin näihin yksilöihin tutustuu kunnolla. Ihan käsittämättömiä klovneja. :D
Tää kannattaa vielä katsoa:
https://www.youtube.com/watch?v=sFY5XyzibYo
Ja tää lukaista:
http://www.airedalenterrieri.fi/index.php/airedalenterrieri/yleiskuvaus
Suosittelen erittäin lämpimästi, jos sulla olosuhteet airedalen mahdollistavat! :) Kun aktiviteetit on kunnossa, et voisi parempaa karvakorvaa saada. Ps. itsellä harkinnassa juuri kätevämmän koon puolesta kettuterrieri kk-versiossa. :)
Kiitos paljon kattavasta vastauksesta:) Todella paljon samaa on kyllä kun kettuterrierissä, kuten lenkitys ja tuo vapaana pitäminen, itselläni on juuri karkeakarvainen ja on kyllä hauska veijari. Koulutusta vaatii todella, koska rotu ei omaa minkäälaista mielyttämisen tarvetta, omaa koiraani en myöskään laskisi lasten kanssa leikkimään, koska on sen verran riehakas, että lapset voi säikähtää. Uskoisin, että airedalenterrieristä voisi hyvinkin olla seuraa meidän innokkaalle pojalle. Vielä kun ollaan muuttamassa isompaan kämppään toivottavasti rivitaloon lähiaikoina, niin kahdelle koiralle luulisi olevan hyvin tilaa. Kiitos vielä paljon! :)
VastaaPoistaPidän peukkuja sille, että teille tulisi airis! :) Kk kettuterrieri + airedalenterrieri olisi mun silmään unelmayhdistelmä, pieni hyvähermoinen pakkaus ja isompi samanlainen vähän eri värissä, muuten samannäköiset ja oloiset. Ahh <3
Poista