Se on hassu tunne. Heräsin tähän aamuun sillä fiiliksellä, että nyt pitäisi mennä salille ja aloittaa maanantai (josta mietin hetken, että tänäänkö se muka oikeasti on) virtaa täynnä, mutta ei lähtenyt. Luin ensimmäisenä aamulla The Good Morning -Kaisan kuin tilauksesta linkkaaman postauksen Kuinka energisoitua ennen treeniä? ja jep, tein kaikki kohdat orjallisesti kuin robotti. Still nothing. Seuraavaksi vedän kahviöverit ja toivon, että vaikutukset alkavat purra ennen treeniä, jonka vedän joka tapauksessa.
Lueskelin muutamia treeniblogeja ja ihan hömppäblogejakin ja yritin ammentaa niistä positiivista latausta, kunnes pysähdyin hetkeksi oman blogin kohdalla. Miksen lukisi ikiomaa blogiani? Kuulostaapa muuten itserakkaalta, heh. :D Tänne olen kuitenkin upottanut kaikki ne huippufiilikset, motivaatiopiikit ja energiapommit, joita olen vuosien saatossa repinyt ties mistä. Ja kun sitä nyt sattumoisin tuntee itsensä tässä elämässä kaikkein parhaiten, niin täältähän saan sen aidon fiiliksen varmasti revittyä. Tämä on minun kotini ja täällä on se minun sieluni, sydämeni ja käytännössä koko elämäni siltä osin, mikä on itselleni tärkeää ja kertomisen arvoista.
Jos tunnen jatkossa olevani eksyksissä, niin tiedän nyt, mistä taas löydän itseni. Täältä. :)
Joskus on ihan hyvä olla sen verran itserakas, että arvostaa itsensä mahdollisimman korkealle pitäen silti jalat tiukasti maassa. Minä olen spesiaali siinä missä kuka muukin ja saavutukseni saavat inspiroida myös itseäni. Jes, pidän tämän ajatuksen – tehkää tekin sama omalla kohdallanne.
Ihana postaus. Tuli hyvä mieli!
VastaaPoistaVoisin itsekin kurkkailla omaa blogiani ja miettiä, löytäisinkö sieltä itselleen energiaa... Salitreenistä on täällä takana jo kokonainen viikko ja kaikenmaailman työjutut ja koulujutut puskee päälle. Energiaboosti ois tosi kiva jostain löytää :-)
Kannattaa kokeilla, mennä vaikka ihan vuoden verran taaksepäin ja katsoa, miten erilaista elämä olikaan nykyhetkeen peilaten. :) Energiaboostia mäkin kaipaisin (muustakin kuin kahvista) ja jostain syystä tämä arki on aikamoista etsimistä nykyään sen suhteen, mutta kaivetaan sitten vähän syvemmältä, jos on pakko. Onkohan se päivänvalon väheneminen, mikä väkisin vaikuttaa väsyttävästi vai mikä?
PoistaMoikka! Mulla oli työharjottelu 3 viikkoa, mikä loppui joulukuun alussa. Sen jälkeen nyt melkein kuukauden olen kirjaimellisesti vihannut itseäni, kun en saa mitään aikaseksi! Aamulla herään aivan liian myöhään, silti aivan liian väsyneenä. Voimia ei ole mihinkään, kaikki turhauttaa.. Joka ilta/yö/aamuyö päätän, että huomenna oon supernainen, teen projektiraportin ja parit muut kouluhommat, mutta ei! "alotan tunnin päästä, nyt oon liian väsynyt"..... Noh mitään en saa aikaseksi, en jaksa siivota, tehdä ruokaa tai käydä koirien kanssa lenkillä vaikka en tee mitään muuta kuin makaa himassa. Vihaan tätä passivoitunutta itseäni, jonka päivän kohokohta on suunnata puoliväkisin ilta ysiltä salille( sitä ennen siellä on niin paljon ihmisiä, että jokuhan saattaisi jopa saada katsekontaktin tämän ihmisraunion kanssa!) odotan koulun jatkumista, ja varsinkin kevättä ja VALOA! Tiedän, että tämä vuoden aika on itselleni hyvin raskas ja saan valosta paljon energiaa, mutta miten ihminen voikin olla niin eri persoona keväällä ja talvella? Pieni aamuyön avautuminen, kun uni ei taaskaan halua tulla luokseni, kun vieressä kuorsaa koira ja mies tyytyväisenä! Toivottavasti uusi vuosi tuo sullekkin uutta energiaa ja intoa treenien pariin!:)
VastaaPoista