Omatunnon kolkutusta

Reetan mieliksi uutta postausta. :)

Niin mitenkäs se joululoman dieettailu sujuikaan? Ei juuri mitenkään... Muutamana päivänä söin kyllä aamupalaksi raejuuston puuttuessa terveellisesti rahkaa ja pari kertaa kanasalaattiakin, mutta aina iltaan mennessä huomasin jo mättäväni naamariin jos jonkinmoista 'moskaa' eli ihan tavallista ruokaa, mitä nyt jääkaapista sattuikin löytymään. Totaali-feilaus siis! :D Turha uskotella itselleen osaavansa jo syödä terveellisesti vaikkei tiukkaa dieetin runkoa noudattaisikaan, eip. Ehkä kun saa vuoden täyteen Jutta-dieettiä niin olisi jo jotenkin iskostunut selkärankaan se terveellinen ruokavalio + ruokarytmi? Odotellaan sinne kesään asti ainakin...

Toinen takaisku dieetille olikin sitten kahden viikon mättämisen jälkeen vaa'alle ensi kertaa todennäköisesti reiluun puoleen vuoteen (tai jopa vuoteen) astuminen. Ja mitä se vaakalukema näytti? En edes ala kertomaan lukuja tänne julkisesti, sen verran romahdutti. Vaaka näytti nimittäin sitä painoa, jonka oletin varovaisesti olevan todennäköisesti lähtöpainoni.

Hetken aikaa tuntui valehtelematta siltä, että olisin muka yhtäkkiä lihonut suurinpiirtein 5-7kg, sillä oletin painavani vähintään tuon verran vähemmän kuin mitä vaaka näytti. Olo ja mielikuva itsestäkin muuttui noilla samoilla sekunneilla – aiemmin 'hoikistunut ja terveellisiin elämäntapoihin siirtynyt minä' olikin nyt yhtäkkiä 'turvonnut roskaruokaa mättävä plussapallo' – ja saman muutoksen olin näkevinäni välittömästi myös peilissä, sillä mielestäni ennen tätä tietoa sieltä ei kyllä katsonut sama syöttöporsas kuin nykyään. :D Kaikki tämä muutos muutamassa sekunnissa, eikä kyllä naurattanut! Kävin vaa'allakin varmuuden vuoksi kaksi kertaa, kuin toivoen, että se olisikin vain rikki...

Päässäni pyöri vain ajatuksia siitä, miten paljon olen ennen dieettiä oikein painanutkaan. Ja totta puhuen on ehkä siunaus, etten tule koskaan tarkkaa lukemaa tietämäänkään, sen verran karmaiseva näky se olisi varmasti ollut... No, tosiasia on kuitenkin se, että ne vaatteet puhuvat puolestaan ja kiloja on lähtenyt joka tapauksessa useampi, oli se lähtöpaino mikä tahansa! Vaikka tavoite onkin nyt astetta kauempana, ei se silti ole mikään este tai edes suuri hidaste painonpudotukselle – tiedän, mitä pitää tehdä ja muutinkin jo aikatauluani niin, että aiemman toukokuun alun sijaan olisin ihannepainossani toivon mukaan kesäkuun alkuun mennessä! :) Tsemppiä mulle!!

Dieetti alkoi uudelleen tänään yhdistämällä myöhäisen herätyksen vuoksi aamupalan raejuustot lounaana olleeseen jauheliha-porkkana-herkkusieni-tomaattipyre-sipulimössöön. Välipalaa en ehtinytkään syödä jälleen alkaneen opiskelun vuoksi, mutta se tuleekin olemaan ainoa väliin jäänyt ateria tälle päivälle. :) Niskasta kiinni myös skippailujen suhteen, sillä alle 1000kcal jäävät päivät hyvin todennäköisesti myös hidastavat painonpudotusta. Optimaalina pidän (1000-)1200kcal/päivä, jolloin elimistön ei pitäisi mennä säästöliekille. 

Tämän päivän liikuntoina toimivat (kiireellä :D) kouluun kävely sekä takaisin (reilu kilometri per suunta) sekä illalla ihana Les Mills RPM -spinning vielä ihanamman ystävän seurassa! Alan todella löytää taas spinningin ja ylipäätään jumppailun ilot, sillä paitsi että huomaan pikkuhiljaa jaksavani aina enemmän ja enemmän, niin ennen ja jälkeen jumpan sekä tietysti tavallaan myös sen aikana pääsen myös viettämään edes sen pienen hetken arjessa ystäväni seurassa. :) 

Loppuun vielä sellainen toteamus, että Uuden Vuoden lupaukseni vuodelle 2013 on pitää totaalitipaton koko tammi-, helmi- ja maaliskuun ajan. Tämä tukee tietysti myös painonpudotusta, sillä alkoholista kertyvät hurrrrjat kalorimäärät jäävät kokonaan pois, jee! Aikamoinen saavutus tulee kyllä olemaan, kun ottaa huomioon esimerkiksi keskiviikkoiltaisin pyörivä viinikurssi, jolle ystäväni kanssa osallistumme. Sielläpä sitten syljemme maistelun jälkeen kiltisti jokaisen tipan viiniä pois... :D