keskiviikko 26. marraskuuta 2014

Unirytmin korjausprojekti, osa 2


Hereillä ollaan! Pari faktaa:
- kello on juuri nyt 6:48
- kahvi on loppu

Lisäksi kyseinen aamupala oli yhdistelmä, joka syntyy taloudessa, jossa ei ole huomioitu jääkaapin tyhjenemisen mahdollisuutta kaupassakäynnin lykkäämisen oheistuotteena. Broilerin filee, paistettu kananmuna (viimeinen yksilö) ja 10% fetajuustokuutioita vihreän teen kera. Kuivaa kyllä, erikoista varmasti, mutta maukasta silti. Aamupala kuin aamupala.

Nukkumaan tämä neitokainen meni ennen kymmentä ja heräsi aamulla (mörrimöykyksi muuttuneena) jo ennen kuin kello herätti 5:30 ja vaikka nyt tekisi mieli kömpiä takaisin peiton alle koko muun maailman huutavan hiljaisuuttaan ja pimeyttään, niin en sitä silti tee. Salille pitäisi vielä jostain löytää boostia, mutta ehkä oletan sen tulevan matkan varrella itsestään enkä stressaa siitä sen enempää. Kyllä se tästä lähtee.

Se, millä tähänkin tulokseen todennäköisesti päädyttiin, oli yhdistelmä eilisillan lievää päänsärkyä, yleistä väsynyttä olotilaa, aikaisin nukkumaanmenoa ja – tämä on nyt se kriittisin – puhelimen jättämistä ulkoruokintaan sohvalle, sohvaruokintaan.

Alkuun ahdisti, täytyy myöntää. Olin tottunut menemään nukkumaan hän kainalossani, tietäen toisen olevan ihan lähellä tukena ja turvana, jos tylsyys iskisi, pahat unet pelottelisivat tai ei muuten vain väsyttäisi. Hän on ollut siinä aina ja ikuisesti niin hyvässä kuin pahassa, aina valmiina ja aamuisin väsynyttä reppanaa silittäen ja lohduttaen, kuiskaten hiljaa "ei hätää kulta, mene vain takaisin nukkumaan". Petollinen paskiainen. :D Enää en sorru, se on sohvaruokinta jatkossa.

Jotta postaus ei jäisi aivan aamu-unisen ankeaksi, niin pakko yrittää tähän loppuun piristää vähän itse itseään. C'mon girl, you can do it! In a bit. :D Elämä on laiffii, seize the moment, cheer up kiddo, carpe diem. Tänään on keskiviikko. Keksiviikko. Keksi. Cookie. Treenin jälkeen hiilareita. Treenin jälkeen kauppa ja kahvia.

Ehkä näitä postauksia ei pitäisi tehdä heti kukonlaulun aikaan...


Äh, edit, ps, whatever: Huomasin juuri, että Fitnesstukulla on sekä Goodlifet että Quest Barit huikeassa alennuksessa niin kauan kuin tavaraa riittää ja jos muillakin siellä kuola valuu pelkästä ajatuksesta, niin tämäpä teille vinkkinä ettei mene ohi suun, kuten allekirjoittaneella meinasi mennä. 

15 kpl Goodlife-patukoita tulee maksamaan 10,90e eli härregyd, noin 0,70e per patukka. Oma suosikkini on Blueberry Delight, mutta näissä kaikki maut ovat niin älyttömän herkkuja, että valinnanvaikeutta on silti aina odotettavissa.

12 kpl Quest Bar-patukoita tulee maksamaan 25,12e ja näissä olenkin sitten hieman nirso. Tällä hetkellä makupalettiini mahtuu vain Cookies & Cream, Chocolate Chip Cookie Dough ja White Chocolate Raspberry tai Double Chocolate Chunk, jota ei näemmä nyt olekaan tarjolla. Käytännössä siis ne, mistä löytyy konkreettisia suklaapaloja joukosta pelkän keinotekoiselta maistuvan mössön sijaan. Jos olet siis koittanut aiemmin jotain muuta makua Quest Barista eikä ollut sinun juttusi, niin kokeile (ja ihastu) Cookies & Creamia, se on yleensä varma valinta. :)

Postauksen linkit toteutettu affiliate-yhteistyölinkkeinä.
(Se ei silti vähennä vilpitöntä ja rehellistä mielipidettäni tuotteista., tietenkään. Kyllä te sen tiedätte. :))

4 kommenttia:

  1. Jee, teit sen. Tuosta on hyvä jatkaa!

    VastaaPoista
  2. U did it! :D

    Tuo puhelimen jättäminen sen verran pitkälle, että täytyy nousta ylös sängystä sammuttamaan herätys, on kieltämättä toimiva tekniikka. Mies on sitä harrastanut varmaan aina, mutta mulle se on vielä liian raadollista.. Vaikka sitä nousiskin ilman torkuttelua, niin onhan se nyt julmaa joutua tulemaan peiton alta pois jo ennen kuin se älämölö puhelimesta on saatu hiljennettyä :D

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Kyllä, siitä se nyt sitten lähti! Ja nyt väsyttää niin paljon, etten tiedä, miten pysyisin hereillä edes siedettävät 1,5 tuntia ennen yöunille siirtymistä, heh. :D

      Se on kyllä raadollista, nimenomaan! Inhottavaa pompata kiireellä sängystä ylös vain sammuttamaan sitä kiljukaulaa ja sen jälkeen tekisi niiiiin kovin mieli mennä takaisin peiton alle. Sen verran järjellä osaan kuitenkin itsekin ajatella, että se on sitten se viimeinen teko... :D

      Poista