maanantai 24. marraskuuta 2014

Unirytmin korjausprojekti, osa 1

Hahhah, kuvittelin kirjoittavani tätä postausta aamuseiskalta pirteänä kuin pieni peipponen (ainakin kahvikupillisen jälkeen jos ei muuten) ja hihkuvani maanantaiaamun intoa blogin välityksellä jokaiseen, joka tätä eksyy lukemaan. No, kello tulee kohta kaksi iltapäivällä ja juon sitä kuuluisaa kahvikupillista vasta nyt.

Unirytmini on olematon, sillä teen tällä hetkellä kaikki koulutehtäväni etänä ja elämästäni puuttuu konkreettiset, pakottavat aikataulut – joita muuten kaipaan ja ikävöin kovasti, uskokaa pois. Olen viime aikoina saattanut saada unta vasta neljän jälkeen aamuyöllä (!!) ja nukkunut sitten vaahtokarkkisängyssäni (termi, jonka keksin kuvailemaan sitä, miten vaikeaa sieltä on aamulla kömpiä pois) jopa niinkin pitkään kuin 13:30 – henkilökohtainen ennätykseni eikä missään nimessä positiivisella tavalla.


Inhoan herätä myöhään ja etenkin näin vähävaloisena talviaikana noin myöhään herääminen johtaa jo parin tunnin jälkeen siihen, että ulkona alkaa taas hämärtää ja sen jälkeen koko loppupäivä tuntuu illalta. Masentavaa. Siksi olinkin päättänyt eilen seuraavaa:

Herätyskello soi klo 5:30 ja salille suuntaan heti sen avautuessa klo 6:30. Välissä ehdin vetäistä proteiini+rasva -kombon aamupalaksi sekä tuhdisti kahvia, jonka olin jo valmistellut kahvinkeittimeen pelkän napinpainalluksen päähän. Suunnitelma oli hyvä. 5:30 hereille tasan, piste.

Kello yksi aamuyöllä päätin siirtää herätyskelloa tunnilla eteenpäin, sillä 6:30 on vielä hyvä aika aloittaa aamu, vaikken ihan ensimmäisenä innokkaana salille ehtisikään. Kahdelta olin siirtänyt herätyskellon suosiolla aamukasiin, sillä unirytmiä ajatellen myös kahdeksalta olisi aivan riittävän hyvä herätä.


Monelta Eve sitten heräsi? Eve heräsi ylpeänä ennen herätyskelloa eli 7:58! ...ensimmäisen kerran. Sen jälkeen Eve kömpi takaisin peiton alle ja mietti, että ei kai se haittaa, jos tunnin tässä vielä torkkuisi, koska ei se nyt (yllättäen aamu-unisena pohtiessa) niin tarkkaa olekaan. Vaahtokarkkisänky, siellä hyvä olla – varsinkin, kun aamukasilta on näemmä vielä pimeääkin.

Yhdeksältä peiton alta kuului todennäköisesti onnellista tuhinaa ja kympiltä lähti kierrokseen uusi ajattelumalli "30 minuuttia vielä", joka johti lopulta siihen, että pääsin sängystä ylös vasta kellon viisareiden ylittäessä kahdentoista. Sillä lailla, hyvä tyttö.

Yritämme uudelleen huomenna. Herätyskello on jo asetettu valmiiksi ja se on tasan tarkkaan ylös, ulos ja lenkille klo 6:30. Lupaan tulla seiskaan mennessä raportoimaan jotain postauksen muodossa, jotta todistan kaikille, että olen päässyt ajoissa sängystä ylös. Odotan itsekin suurella mielenkiinnolla sitä, minkälaisia lauseita mahdan saada aikaiseksi tänne huomisaamuna. :D

Edit: No en onnistunut, ylläri. Keskiviikkona uusi yritys ja toivottavasti aamuraportti toimii tällä kertaa. :)

14 kommenttia:

  1. Hyvä postaus! Tuskin oot ainoa asian kanssa ;D Mulla on joku ihmeellinen väsymysjuttu, jota on jo hyvän aikaa selvitelty lääkärienkin kanssa.. Ihan kun en vaan sais tarpeeksi unta?? Nukun ku tukki vaikka koko päivän. Kouluhommia on melkeen mahdoton tehdä kun maksimissaan viidennen sivun kohdalla alkaa nukuttaa niin paljon, ettei enää silmät pysy auki.. Nyt oon puoltoista viikkoa ollut päivällä tosi pirtsakka, mutta se on johtunut vaan siitä, kun oon nukkunut aina 12h yöunet.. Voiko olla, että mun kroppa muka vaan tarvii noin paljon unta..? En kyllä usko kun nyttenkin oon ollu hereillä neljä tuntia 12h yöunien jälkeen ja voisin lähtä päikkäreille.. :D Sitä vaan meinasin, että hyvä postaus ja pitää yrittää itellekki kaivella jotain vinkkejä tuolta!

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Nyt mietin kuule ihan samaa, että onkohan unenlaadussa täälläkin jotain vikaa vai kuten alempana todettiin, niin ravintoaineiden imeytymisessä. Ihan jatkuvasti en itse ole väsynyt, mutta kun voi helposti nukkua 10h yöunet joka yö ja silti olisi toisinaan valmis päikkäreillekin, niin alkaa kyllä vähän kummastuttaa, kun kunnolla miettii... Toisaalta nukkuminen on myös ihanaa, joten ei sitä osaa aina harmitella. :D

      Poista
  2. Mulla oli ennen ihan sama juttu..tai no, en oo koskaan voinut nukkua myöhään kun lapset pitää huolen että täytyy herätä. Mutta väsymys ollut viimiset viis vuotta jotain ihan kamalaa. Päivästä toiseen selviytymistä ja ja haaveilua hetkestä kun saa taas nukkua. Vihdoin tajusin, että mulle ei imeydy ravintoaineet enkä saa tarpeeksi ravintoaineita jotta nukkuisin hyvin ja levollisest. Ja että nukahtaisin hyvin. Vihdoin puolisen vuotta sitte löysin luonnolliset täydelliset ihanat ravintolisät (perkeleen kalliit, mutta niin sen arvoiset) jolloin elämänlaatu parani tuhannella. Tästä olosta en luovu (:

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Minkälaiset ravintolisät on kyseessä, jos saa kysyä? :) Muakin on häirinnyt sellainen väsynyt ja nuutunut olo huolimatta yöunien pituudesta ja mietin vähän, onko kyse vain hämärtyvästä päivästä vai kenties jostain muusta.

      Poista
  3. Vie kello suosiolla herättämään sen verran kauas, että sängystä on pakko nousta muutaman askeleen verran edes sammuttamaan se.. Ainakin on pakko nousta, hetkeks :D

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Joo, täytyy viedä se jonnekin... Saunaan piiloon :D

      Poista
  4. Tunnistin itseni sun tekstistä! :D Kun suuri osa koulutöistä tulee tehtyä kotoa käsin, on aikaisin herääminen sula mahdottomuus. Silti sitä aina vaan ajattelee niin optimistisesti edellisenä päivänä ja laittaa kellon soimaan laittoman aikaisin. Sitten taas kiroaa itseään juodessa aamukahvia puolenpäivän aikaan :D Salille pääsee vetäytymään taas iltapäiväruuhkassa, vaikka piti mennä aamulla nauttimaan rauhaisasta treenistä.

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Naulan kantaan, ihan kuin omasta suustani kaikki. :D Erityisesti aamusali houkuttaa ja jo senkin takia haluan unirytmini uuteen kuosiin – ihan sama, vaikka menisi sitten päiväunien puolelle.

      Poista
  5. Heeeeeiii, missäs on tän aamun postaus? :D Vieläkö sitä goisataan? :D Ei sillä, itse olisin ihan samanlainen jos ei ois pakko vääntäytyä töihin aamuisin.. Lomillakin aina mietin et vitsi nyt herään huomenna ajoissa ja heitän aamulenkin siihen heti alkuun ni lähtee pvä tehokkaasti käyntiin! Bullsh*t. Aamulla suljen herätyksen ja mietin et nyt on loma, ei todellakaan mikään pakko nousta. Työpäivinä en sit kuitenkaa enää saa lorvia sängyssä, joten se on tehtävä nyt :D Ja sitten torkutetaan ja torkutetaan ja torkutetaan, koska onhan nouseminen vapaaehtoista ;)

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Ihania te olette :D Aamupostaus jäi välistä, mutta huomennnnna lupaan sellaisen vääntää.

      Lohduttavaa kuulla, että tämän asian kanssa "painiskelee" muutkin ja juurikin nuo samat tekosyyt tulevat aamulla niihin pehmoisiin petivaatteisiin uppoutuneena mieleen täälläkin. Kun ei ole pakko ja väsyttää ja silmät särkee ja on pimeää ja kylmä, niin miksi ihmeessä nousisin? :D No mutta, huomenna toivon mukaan nousen ja raportoin, miten kivaa se olikaan ottaa itseään niskasta kiinni ja herätä ajoissa!

      Poista
  6. Herätys! Kello oli 7 kuusi tuntia sitten :-D

    VastaaPoista
  7. Itse ei voi paljon torkuttaa kun lapset herättää lähes poikkeuksetta ennen herätyskelloa. Paitsi kun on aikainen aamuvuoro, silloin eivät taatusti herää kuin väkisin...
    Oli muuten pakko tilata fitnesstukusta octanea kun tilasin protskupatukoita ja palkkaria tarjouksesta, eiks se ookin sun treenijuoma?

    VastaaPoista
  8. Juu, Octanea vesimelonin maussa! :)

    VastaaPoista