Mikä minua motivoi?

Tällä hetkellä elän ajankohtaa, jossa oma motivaationi on huipussaan pidemmän "harmaan jakson" jälkeen ja mikäs sen parempaa, kuin jakaa tätä fiilistä eteenpäin niin muiden motivaattoriksi kuin itsensäkin muistuttamiseksi sille vähän huonommalle päivälle, joita meille kaikille kuitenkin tulee aika ajoin. Nyt sitten yritys purkaa tätä fiilistä sanoiksi, katsotaanpa miten käy. :)

Treenivaatteet. Jos saisin valita, olisin treenivaatteissani 24/7 tilaisuudesta riippumatta, sen verran mukavat ne ovat päällä – ja ainakin omaan silmään myöskin hienot, hehee. Oloni on vain ylivoimaisesti parhain ja freshein juurikin salilookissani ja jo siitä syystä fiilis paranee aina salille suunnatessa 100-0, kun saan kiskottua päälleni treenitrikoot, pestyä meikit pois ja laitettua hiukset ponnarille pois häiritsemästä. Ei mahda minkään, that's just me. :)

Treenimusiikki. Mikään ei nostata fiilistä yhtä paljoa kuin kunnon jytä, joka kolahtaa ja saa koko kropan sheikkaamaan. :D Biisejä tulee kuunnella jo vähintään tuntia ennen treeniä ja mahdollisesti myös treenin jälkeen, töissä, kaupassa, muuten vain, missä vain... Nämä biisit vaihtelevat tietysti sitä mukaa, kun vanhoihin kyllästyy (ja allekirjoittaneen kulutustottumuksella siihen ei mene kauaa), mutta linkkaanpa tähän heti muutamat tämän hetken favouritet, jotka olen itse varast... siis lainannut pt:ni soittolistoista eli olkaapa hyvät. (Laittakaa heti soimaan!)

Hyvä ruoka, parempi mieli. Omat ruokavalioni ovat tällä hetkellä sellaiset, että treenipäivän ruoat ovat todellakin jotain, mitä odottaa vesi kielellä ja lepopäivät ovat niihin verrattuna mitä surkeimpia, vaikka todellisuudessa syötävää riittää silloinkin. Siksi en pistä yhtään pahakseni käydä salilla neljä kertaa viikossa (+ HIIT), sillä se tarkoittaa samalla sitä, että saan syödä herkkuruokiani neljä päivää viikosta, slurps!

SoMe-kanavat. Jokainen motivoituu mistä motivoituu ja omalla kohdallani myös Instagram, Facebook ja tämä pikku-blogi ovat keinoja hakea motivaatiota paitsi omien kuvien postaamisesta, niin myös muiden postauksia selaillessa. Jos fiilis on jo tapissa, niin anna hyvän kiertää ja yritä napata se talteen kuvan tai inspiroivan kirjoituksen muodossa. Let the world know! Äläkä turhaan pelkää mielensäpahoittajien kritiikkiä salikuvista tai pinnalla olevasta fitnessbuumista ylipäätään – ihmiset jaksavat kyllä valittaa aiheesta mistä tahansa eikä kaikkia voi millään miellyttää, joten parempi siis keskittyä täysillä siihen omaan elämään ja postailla juuri mitä itse haluaa. :)

Luottamus projektiin. Se tunne, kun voin luottaa sata lasissa siihen, mitä teen. Treeniohjelmani on räätälöity niin, että ne tukevat paitsi omaa kehitystäni, niin myös ihmiskropan kehitystä ylipäänsä parhaimmalla mahdollisella tavalla. Liikkeet, niiden järjestys, toistomäärät, sarjamäärät ja aikataulutus päivien suhteen sopien juuri omaan tilanteeseeni, jaksamistasooni ja tavoitteisiini. Samalla logiikalla treeniohjelmia tukee ruokavalio, joka on myös räätälöity allekirjoittaneen kropan, treeniaikataulun ja tavoitteiden mukaan niin yksiselitteisesti, ettei virheille jää varaa. En joudu kyseenalaistamaan projektiani, koska tiedän olevani hyvissä käsissä. :)

Endorfiinit. Pitkän aikaa nuoruudessani olin oikeasti varma, että minulta puuttuu kyky tuottaa endorfiineja. En ymmärtänyt, miltä tuntuu kokea liikkumisen iloa tai mistä niitä oikein saisi. Nykyään ymmärrän – se vain vaati omalla kohdallani sen oikean lajin ja todellisen täysilläpuskemisen tunteen. Huippua, kun huomaa olleensa onnellisesti väärässä, endorfiinit löysivät ennen pitkää tämänkin tytön. :)

Ja sitten se tärkein – miksi teen tätä? Jos väsyttää, tanko ei tahdo nousta, tossut eivät kulje juoksumatolla tai fiilis on muuten vain nuutunut kaikista ylläolevista seikoista huolimatta, on hyvä muistuttaa itselleen, miksi tähän on lähdetty. Jokaisella on tietysti tähän oma vastauksensa, mutta tässä on minun: tätä minä rakastan.

On ihmisiä, joita "fitness" (mitä ikinä se sitten tarkoittaakaan) ei voisi vähempää kiinnostaa ja on myös ihmisiä, jotka ihailevat siitä saatuja tuloksia ja ottaisivat mielellään sellaisen kropan sen suuremmin vaivaa näkemättä. Sitten on myös meitä, jotka nautimme elämäntyylistä. Nautimme itse matkasta pelkän päämäärän sijaan. Nautimme (loppupeleissä :D) jokaisesta poltteesta, teki se miten kipeää tahansa ja nautimme myös seuraavien päivien lihassärystä. Nautimme siitä pienestä kehityksestä päivä-, viikko- ja kuukausitasolla ja nautimme itsemme voittamisesta. Palkinto ei maistu miltään, jos sen eteen ei ole tehty raakaa työtä ja vuodatettu verta, hikeä ja kyyneleitä. Loppupeleissä ulkoisesti miellyttävä kroppa kun on vain mukava bonus sen kaiken jälkeen, mitä se itse elämäntapa on tuonut mukanaan.

Olen itse henkilökohtaisesti maailman vähiten kilpailuhenkisin ihminen enkä voisi koskaan saada minkäänlaista motivaatiopiikkiä toisia kohtaan kilpaillen tai heihin itseäni vertaillen. Voitonriemu ei merkitse itselleni mitään positiivista – omassa mielessäni voittamiseen tai kilpailuun liittyy vain halu olla parempi kuin muut, mihin liittyy taas ajatus siitä, että muut ovat huonompia kuin itse. Se, ettei jollain ole sitä kuuluisaa "tervettä kilpailuhenkeä" ei ole heikkous – se on ominaisuus, osa minua. Ollaan ylpeästi erilaisia, kaikilla meistä on paikkamme. :)

Sen sijaan pystyn kilpailemaan itseäni vastaan, sillä tällöin puhutaan todellisuudessa itsensä kehittämisestä. Tässä mentaliteetissa ei auta puskea itseään parempiin suorituksiin kuin toiset, vaan muistuttaa itselleen niitä omia vahvuuksia ja hakea positiivisen ajattelutavan kautta sitä kuuluisaa punaista lankaa. "Tätä nimenomaan halusit ja pyysit", "keskity", "kroppa ei anna periksi, pää antaa periksi" ja "herää pahvi, sä rakastat tätä" ovat erittäin toimivia motivaatiolauseita, joita heittelen pääni sisällä itselleni viimeisten toistojen aikana treenissä kuin treenissä. :)

Muitakin motivaattoreita löytyisi varmasti, mutta tässä nyt alkuun ainakin muutamat. Jos teille heräsi lisäpointteja, niin heitelkää ihmeessä kommenttiboksiin – tsempataan ja autetaan toinen toisiamme! :)