Viikonloppu on mennyt (ja menee edelleen) täydellä höyryllä niin koulu- kuin treenijuttujenkin kera. Chillailuun ei oikein riitä aikaa, kun koko ajan riittää "työtä". En silti valita ainakaan lauantain ohjelmastani, johon sisältyi ensin neljä tuntia psykologian luentoja ja siihen perään pt-treeni selkää ja rintaa rääkäten. Melkoisen hyvä lauantai siis. :))
Nyt sunnuntaina olen sen sijaan harjoittanut istumalihaksia tilinpäätöstä vääntäen, yöks... Totta puhuen en voi ymmärtää, miten kenenkään mielestä kirjanpito, tilinpäätös ja muu laskentatoimi voi olla aidosti mielenkiintoista? Ymmärrän vielä jollain tasolla sen, että se voi olla (joillekin :D) helppoa ja loogista, mutta että tämä olisi jonkun intohimo? Ja kun vertaan eilisiin luentoihin, niin motivaatio ei oikein meinaa riittää enää tähän loppurutistukseen amk:n kanssa. No, hammasta purren.
Äkkiseltään ajateltuna itselläni ei ole kokemusta koulukiusaamisessa kiusatun tai kiusaajankaan näkökulmasta, mutta asia ei olekaan aivan niin mustavalkoinen. Siinä, missä kiusaaja on helppo valikoida selkeäksi pahikseksi ja kiusattu tietysti uhriksi, mahtuu väliin myös paljon, paljon muuta. Sinne väliin mahdumme nimittäin me – hiljaiset hyväksyjät.
Varmasti jokainen meistä on todistanut jonkinasteista kiusaamista elämämme aikana, surullista mutta totta. Kiusaaminenkaan kun ei aina ole pelkkää tönimistä tai ilkeää haukkumista, vaan voi olla myös toisen kustannuksella porukan hauskuuttamista, nöyryytystä, porukasta poissulkemista, alistamista... Lista on monimuotoinen ja kokemuksia on monia.
Eniten kuitenkin kolahti hiljaisen hyväksynnän merkitys, joka on suoraan sanottuna kiusaamisen mahdollistaja. "Pahinta ei ole pahojen ihmisten pahuus, vaan hyvien ihmisten hiljaisuus." Viemällä kiusaajalta niin näkyvän kuin hiljaisenkin tuen sekä ennen kaikkea puolustamalla rohkeasti kiusatun ihmisarvoa pystyisimme tekemään paljon enemmän kuin pelkästään yrittämällä vaikuttaa itse kiusaajaan. Toivon todella, että #kutsumua-kampanjan myötä kiusaamisen halveksittavuus korostuu entisestään ja saisimme tähän maailmaan niin kovasti kaivatun muutoksen.
Kiusaaminen tuhoaa elämiä, joskus jopa erittäinkin dramaattisessa mielessä. Kiusauskokemukset eivät koskaan unohdu eikä niitä saa koskaan pyyhittyä pois, mutta niiden kanssa voi oppia elämään. Eihän unohdeta ennaltaehkäisyn arvoa ja annetaan kaikille mahdollisuus onnelliseen elämään – se ei ole keneltäkään meiltä pois. <3
Miksi sä opiskelet? :> (siis että mikä susta tulee)
VastaaPoistaAMK:ssa taloushallinnon tradenomiksi ja aloitin nyt Turun avoimen yliopiston psykologian perusopinnot. :)
PoistaMua kiinnostais että mitä mahdollisuuksia sulla aukeaa työurallasi ton avoimen yliopiston kautta, ja kuinka pitkään sellaista on mahdollista käydä? Ja nimenomaan psykologiasta kun puhutaan. Voiko susta tulla ihan psykologi?
PoistaNo yksittäisten kurssien käymisen hyödyt ovat tottakai jokaisella yksilölliset omasta kiinnostuksesta ja alasta riippuen. Avoimen kautta voi kyllä käydä täysin samat kurssit kuin yliopistossakin ja ns. "maksaa" tiensä tutkintoon (kanditasolla), mutta valmistuminen vaatii yliopistoon pääsyn. Käytännössä kaiken voi suorittaa avoimessa jos niin haluaa ja sen jälkeen (tai aikana) hakea avoimen väylän kautta pääsykokeissa yliopistoon kirjoille ja saada käteen paperit. Itse ajattelin kuitenkin vain aloittaa avoimen kautta, kun pääsykokeet ylipistoon ovat vasta keväällä. Nytpä ei mene ainakaan tämä vuosi kokonaan hukkaan odotellessa. :)) (+ psykologiaan on ylivoimaisesti eniten hakijoita per aloituspaikka, joten ei ole missään nimessä itsestäänselvää, että yliopistoon pääsisi heti jos koskaan sisälle. Toivon kuitenkin, että motivaationi aihetta kohtaan riittää kantamaan itse yliopistoon asti!! :))
PoistaJa psykologiksi pääsyyn tarvitaan siis maisteritason tutkinto, pelkkä kandi ei riitä.
PoistaKiitos vastauksesta =) Googlettelinkin jo tänään noita yliopistohommia. Itseä kiinnostais ihan hirveesti psykologina työskentely, mutta toi 5 vuotta yliopistossa ei oikeen houkuta =). Tsemppia sulle ja eiköhän se motivaatio riitä loppuun asti =)!
PoistaKiiiitos paljon tsempeistä! :) En viitsi vielä lyödä mitään 100-varmasti lukkoon ennen kuin ajatus vielä hieman muhii, mutta perusopinnot käyn ainakin läpi joka tapauksessa. Mua taas toi 5v ei haittaa, kun sen jälkeen on vielä todennäköisesti 40v työuraa jäljellä enkä kovin mielelläni ainakaan tässä vaiheessa haluaisi tuhlata sitä liiketalouteen liittyvissä työtehtävissä tradenomin tutkinnolla.
PoistaTuo on kyllä niin totta, mitä kiusaamisesta kirjoitit. Hyvä pointti, jota ihmiset eivät välttämättä ikinä edes ajattele. Ja se on käsittämätöntä, miten kiusaamista tapahtuu myös työpaikoilla! Aikuiset ihmiset! Ja myös (ja varsinkin) siellä on niitä hiljaisia hyväksyjiä, jotka eivät halua puuttua siihen ja myötäilevät kiusaajaa, jotta eivät itse tulisi kiusatuksi. Mutta he eivät todellakaan ajattele sitä, että se myötäily ja hiljainen hyväksyntä ovat yhtä pahoja asioita. :(
VastaaPoistaNiinhän se on – harva meistä mieltää, että väkisinkin meillä on jokin osuus kiusaamisrooleista joka ikinen kerta, kun ympärillämme esiintyy kiusaamista. Rooli voi olla joko kiusaajan, kiusatun, kiusaajan kätyrin, kiusaajan kannustajan, kiusatun puolustajan tai hiljaisen hyväksyjän, mutta jokainen bongaa varmasti itsensä jostain.
Poista... eli siis olemme joka tapauksessa osallisia kiusaamistilanteessa, halusimme tai emme. Myös tekemättömyys on valinta. :(
Poista