Jotain hyvää sanottavaa

Voisin puhua tästä aiheesta ikuisuuden.

Moni meistä tuntee sanonnan "jos et keksi mitään hyvää sanottavaa, älä sano mitään", mutta omasta mielestäni vielä parempi sanonta on "strong people don't put others down, they lift them up". Tämä maailma voi olla joko todella kylmä tai erittäin lämminhenkinen ja aurinkoinen paikka ja paljon riippuu paitsi omasta asenteesta, niin myös ympäristöstä.

On uskomatonta, mihin kaikkeen ihminen pystyy, jos hän vain uskoo itseensä. Ja vielä sitäkin uskomattomampaa on, miten suuri vaikutus ympäristöllä on itseluottamuksen buustaukseen. Ympärillä olevien ihmisten vilpitön kannustus, positiivinen asenne ja järkkymätön tuki tilanteessa kuin tilanteessa ovat ehdottomasti elämän yksiä peruspilareita.

Jos löydät läheisyydestäsi ihmisiä, jotka kannustavat sinua, auttavat näkemään asioissa positiivisen puolen, keskittyvät onnellisuuden etsimiseen murheiden märehtimisen sijaan ja seisovat takanasi tilanteessa kuin tilanteessa, niin tee seuraavaa: tarraudu näihin ihmisiin erittäin tukevasti, mahdollisesti jopa liimaa tai sido itsesi heihin äläkä missään nimessä päästä irti. <3 Itse olen erittäin onnekas ja onnellinen siitä, että maailmaani mahtuu juuri tämänkaltaisia ihmisiä – juuri he auttavat näkemään, miksi negatiivisilla asioilla ja ihmisillä ei ole jalansijaa elämässäni. :)

On luonnollista, että muiden ihmisten kritiikki pelottaa, mutta sen ei tarvitse antaa voittaa. Yhä ja edelleen meillä on vain tämä yksi elämä (jos uskonnolliset suuntaukset jätetään taka-alalle), josta saa parhaiten ilon irti elämällä sitä juuri sillä tavalla, mikä tekee itsensä onnelliseksi. Vastoinkäymisiä tulee aina, samoin kritisointia, mutta kaikkea sitä vastaan täältä löytyy myös niin paljon hyvää – ja hyviä ihmisiä.

Ei ole perheen, ystävien, työympäristön tai yhteiskunnan normien tehtävä määritellä sitä, mitä me täällä olemassaolomme aikana teemme. Jokainen tyylillään, meitä nimittäin mahtuu tälle maapallolle niin montaa erilaista. Onnellisuuden löytää erilaisista lähteistä, mutta mikä tärkeintä, se täytyy uskaltaa paikantaa itse eikä antaa muiden johdattaa tietä.

En edes halua syventyä pohtimaan pintaraapaisua syvemmältä sitä, miksi joillakin ihmisillä on tarve etsiä ja tuoda esille negatiivisia puolia toisen ihmisen elämässä sekä kiusata joko suoralla tai epäsuoralla, ovelalla tavalla, tietoisesti tai tiedostamatta. Omassa mielessäni tällaiset ihmiset ovat enemmän tai vähemmän epävarmoja omasta elämästään ja koittavat kenties pönkittää egoaan painamalla muita alas. "Jos muistutan muita ihmisiä siitä, miten huonosti asiat heillä ovat, voin olla tyytyväisempi omaan elämääni." Näitä nyt riittää erityisesti blogimaailmassa anonyymi-kommenttien osalta enemmän kuin tarpeeksi, mutta oikein suhtautuminen helpottaa niidenkin ymmärtämistä ja ohittamista. :) Jotkut meistä ajattelevat täällä kaiken ensisijaisesti negatiivisuuden kautta ja jotkut taas jaksavat olla positiivisia. Toivon todella, että jonain päivänä näille ensin mainituille avautuisi tämä maailma samalla tavalla kuin itselleni, sillä siitä se onnellisuus vasta lähteekin rakentumaan.

Jos siis ihan tosissaan et keksi mitään hyvää sanottavaa, on aina parempi olla hiljaa kuin laukoa jotain, millä pahoitat toisen mielen tai aiheutat turhaa negatiivisuutta laskemalla tunnelmaa. Silti suosittelisin kokeilemaan positiivisuuden ruokkimista positiivisuudella, sillä homma etenee ketjureaktiona: et voi ripotella positiivisia viboja saamatta niitä samalla itsesi päälle. Hyvä mieli on taattu ja olemalla onnellinen toisen puolesta esiinnyt paitsi vahvana ja itsevarmana persoonana, niin saat myös itsellesi hyvän mielen. 

Itse olen äärimmäisen kiitollinen siitä, että paitsi ystäväni, niin myös oma perheeni on ollut äärimmäisen kannustava ja yltiöpositiivinen tämän syksyn elämänmuutoksistani työ- ja opintokuvioiden suhteen. En pysty oikein sanoin kuvailemaan sitä näemmä täysin turhaa murehtimista, jota koin ennen vanhemmilleni kertomista ja olin (tai olen edelleen) valmistautunut kuin sotaan lähtien perustelemaan valintojani kriitikoille, joita ei ole kuitenkaan juurikaan näkynyt.

Mikään skeptisyys tai epäilys ei ole näkynyt ainakaan perheenjäseniltäni minulle, vaan sieltä on tullut pelkkää ihailua, kannustusta, kehuja ja tsemppiä. Jos niitä epäilyksiä olisikin, niin olen positiivisesti yllättynyt siitä, että he ovat kokeneet niiden ilmaisun täysin turhaksi. Juuri tätä tarkoitan, kun puhun sosiaalisesta älykkyydestä – keskitytään siihen positiivisuuteen, se on se mikä antaa voimaa ja unohdetaan negatiivisuus, joka ei johda mihinkään. Ja ennen kaikkea tuodaan se positiivisuus ilmi, eikä haudota ja jemmata sitä pinnan alla.

Vaikealta tuntuvissa tilanteissa jokainen ystävällinen sana tuntuu suurelta ja saa merkityksen. Aivan erityisesti juurikin puolitutut – tai vaikka ns. tuntemattomat ihmiset sieltä ruudun takaa – jaksavat yllättää empaattisuudellaan ja positiivisuudellaan. Ihmiset, te olette niin mahtavia voimanlähteitä – muistakaa se ja muistakaa myös jakaa sitä eteenpäin! Ne pieneltäkin tuntuvat kannustukset ovat kuulijalleen aivan älyttömän suuria, joita ei pitäisi kenenkään koskaan väheksyä. Sanotaan mieluummin liikaa kaikkea hyvää kuin liian vähän – siinä ei ole kenelläkään mitään hävittävää, pelkästään voitettavaa.

Kiitos kaikesta tähänastisesta. <3