Positiivisen asenteen voimasta

Kirjoittelinkin jo aiemmin siitä, miten olen viime aikoina tehnyt tietoisen päätöksen kääntää ajatukseni ja asenteeni vaikka väkisin positiiviseksi. (Alkuperäinen postaus täällä.) Huikeata, miten nopeasti sitä huomaa muutoksia omassa mielialassaan ja asenteessaan, musta tuntuu jo ihan eri ihmiseltä. :)

Kaikki lähtee omasta asenteesta. Jos lähtökohtaisesti keskittyy näkemään kaikessa negatiiviset puolet (tai pahimmassa tapauksessa oikein kaivamalla kaivaa ne esille), niin miten lopputulos voisi mitenkään olla positiivinen tai edes neutraali? Miksi ihmeessä sitä haluaisi vaikeuttaa omaa elämäänsä asennoitumalla yhtään mihinkään negatiivisesti? Silloin sitä ottaa suorastaan avosylin vastaan tervetuloa-kyltin kera kaiken harmituksen, ärsytyksen ja surkeuden, mitä tuskin kukaan meistä kaipaa elämäänsä yhtään enempää. Ja jos elämässä on yleisesti vaihtoehtoina joko märehtiä asioiden huonoja puolia tai keskittyä niiden ihanien puolien pohtimiseen, niin valitsen ehdottomasti jälkimmäisen – se kun on paljon hauskempaa! :)

Välillä tekisi mieli purkittaa hyvää mieltä ja positiivisuutta ja jakaa sitä eteenpäin sitä eniten tarvitseville, mutta se ei ihan taida vielä onnistua. Sen sijaan yksi asia on mahdollista: positiivisuuden tartuttaminen. En ikinä, ikinä lähtisi väheksymään hyvän fiiliksen, innostuksen tai edes pelkän hymyn tarttumista, naurusta nyt puhumattakaan.

Toki myös negatiivisuus tarttuu herkästi, ehkä jopa herkemmin kuin positiivisuus, mutta jaksan silti uskoa, että pikkuhiljaa sitä alkaa itsekin rakentaa itselleen tietynlaista... No... Onnellisuuden suojakuplaa. :D Jollain tasolla sitä on myös itse otettava vastuu onnellisuudestaan ja mielenrauhastaan, sillä ympärillä tulee joka tapauksessa aina olemaan potentiaalisia lannistavia tekijöitä. Ihan samalla tavalla kuin vaikkapa kropan fyysinen vahvuus, niin myös se psyykkinen vahvuus vaatii välillä ihan konkreettista treenausta. Huonossa fiiliksessä vellominen ei auta mitään, ei yhtään mitään, joten sieltä on parempi vain tulla pois niin pian kuin suinkin mahdollista.

Satasella samaa kaikille, mitä oon tänään vetänyt, heh. Onhan niitä huonoja hetkiä kaikilla, mutta ne menevät ohi nopeasti, kun ajatuksiaan alkaa tietoisesti kääntämään ja vääntämään positiivisempaan suuntaan. Meillä on kuitenkin vain tämä yksi elämä (tai riippuu toki elämänkatsomuksesta), niin eikö siitä kannattaisi ottaa kaikki mahdollinen ilo ja onni irti ilman sen suurempaa stressiä ja murhetta? :) Iloista, aurinkoista ja energistä viikonloppua kaikille tähän blogiin eksyneille! ♡