sunnuntai 20. huhtikuuta 2014

Herkkupäiviä nöf nöf

Herkkupeppu tässä terve! Olen nyt saanut kunnian pitää kaksi peräkkäistä lauantaita tankkauspäivinä normaalien kahden viikon syklien sijaan. Viikon takaisesta ei oikein jäänyt mitään konkreettisia todistusaineita talteen, mutta eilisestäpä jäi!

Tankkausateriaan sisältyi mm. hampurilaisateria (jaksoin syödä noin puolet), mascarpone-juustokakkua ja valkosuklaa-mokkaa (molemmista jätin ⅓), Kinder-suklaamuna (söin puolikkaan) sekä muutama pieni Lindtin suklaamuna. Hassusti herkkupäivinä tekisi mieli ottaa vain yksi haukku kaikesta ja jättää sitten ruokailu siihen. :D Pt ei tykkäisi, tankkausateriaankin kun olisi panostettava ilmeisesti täysillä, sillä sekin on tärkeä osa koko prosessia. Tällä kertaa uskon onnistuneeni kuitenkin ihan kiitettävästi.
Ja jotta voi herkutella, se on myös ansaittava niin salilla kuin lenkkipoluillakin. Fiilis oli jotakuinkin huippu, kun jalkaprässin 90kg:n jälkeen tuntui siltä, että tätähän voisi helposti yrittää satasella, heh. Ja ai että sitä tunnetta, kun huomaat olevasi yksin salilla (90% kerroista) ja laitat kaiuttimiin oman Spotify-listan soimaan... Honey, I'm home!

En muista, olenko maininnut tai ainakaan hirveästi mainostanut tipattomuuttani täällä blogin puolella, mutta sellaisen päätin kuitenkin jälleen kerran vetäistä ja parisen kuukautta on jo kiltisti takana. En halunnut sabotoida treenejä tai sekoittaa aineenvaihduntaa useamman päivän ajaksi, joten tipattoman vetäminen tuntui suoraan sanottuna itsestäänselvyydeltä. Tämä tipaton jakso päättyy vappuaattoon, mutta myöskään kesällä ei ole tarkoituksena käydä missään kissanristiäisissä eikä sen pahemmin isommissakaan ristiäisissä. Tunnen jo itseni sen verran hyvin aiempien pidempien tipattomien pohjalta, etten todennäköisesti moneen kuukauteen Vapun jälkeenkään malttaisi juoda kaloreita kurkusta alas tai kärsiä muista alkoholin treeniin ja aineenvaihduntaan liittyvistä haittavaikutuksista, perinteisistä haittavaikutuksista nyt puhumattakaan.

Tipattomani aikana en ole jotenkaan jaksanut raahautua yöelämäänkään, mutta tämä lauantai oli positiivinen poikkeus. "Jallukola ilman jallua" -linja toimii hyvässä seurassa ja oikeassa mielentilassa oikein hyvin – ja kirsikkana kakun päällä loppuillasta yksi teistä lukijoista piristi viikonloppuani entisestään tulemalla moikkaamaan!! :)) Ihanin tunne ikinä, en edes tajunnut häkellyksissäni kysyä nimeäsi, mutta toivottavasti rohkenet kommentoida ja kertoa sen vielä jälkikäteen. :) Luojan kiitos olin tällä kertaa jopa ihmisen näköisenä liikenteessä enkä perinteiseen tyyliin hiukset ponnarilla menossa salille tai tulossa salilta, se kun on huomattavasti todennäköisempi ja karumpi näky. :D Joka tapauksessa kiitos vielä erikseen ihan jokaisesta positiivisesta palautteesta, tuli se sitten kommentin muodossa tai livenä – sen voima on jotain niin käsittämätöntä, ettei sitä pysty edes kuvailemaan. Kiitos. <3

4 kommenttia:

  1. Siis en tiiä miten jaksan tätä hehkuttaa tarpeeks mut tää blogi on ihan paras! oon kaikille kavereille tätä mainostanu ja myönnettävä on et käyn useemman kerran päiväs kattoo onko uutta postausta! jatka samaan malliin! t- krisse ( se joka toivo sitä aerobinen-liikunta postausta) :D hyvää pääsiäistä kans!

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Voi vitsit miten mahtava kommentti taas, toi sun innostus oikein tarttuu. :D Postaustoivettasi ei ole unohdettu, menenkin juuri keräämään materiaalia tonne ihanan aurinkoiseen ulkoilmaan. <3

      Poista
  2. Mysteerilukija ilmoittautuu! Mun oli ihan pakko vaan tulla moikkaamaan, ja tuli itellekin hyvä mieli, kun huomasi et tulit iloiseksi :) Mun nimi on sen verrran erikoinen, et tutut tunnistaa jos sitä täällä huutelen, hahah :D Tykkään sun blogista, koska tää on niin rehellinen ja aito! Oot selvästi oma ittes, eikä sulla oo mitn tarvetta esittää "kiiltokuvafitness" - elämää. Vaikka treenais ja söis puhtaasti, voi silti viettää sitä tavallistakin elämää :) Jatka samaan malliin! Oli hauska törmätä!
    <3 Sepe

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Oli kyllä tosi mahtavaa, että tulit moikkaamaan – moni olisi jättänyt välistä. :) "Sepe"-nimen yritän nyt sitten muistaa jatkossa ja jäät kyllä ikuisiksi ajoiksi mieleen siitä, että olit ensimmäinen ikinä, joka tuli sanomaan moi! :) Kiitos kaikesta ja ihanaa kevättä. <3

      Poista