Oman elämäni supertähti!

Kuvittele, että oma elämäsi on elokuva. Kuka on tämän elokuvan päähenkilö? Niinpä, sinä tietysti! Sinun johdollasi elokuvaan tulee erilaisia käänteitä ja sinä määrittelet, onko se mollivoittoinen vai naurua täynnä. Elokuvia mahtuu maailmaan monia ja monenlaisia, mutta tämä kyseinen elokuva on sinun ja vain sinun. Elokuvaasi mahtuu myös sivuhenkilöitä, jotka ovat rinnallasi lyhyitä tai pitkiä ajanjaksoja, mutta siinä on tilaa vain yhdelle päähenkilölle – ja se olet siis sinä, olethan? Ethän anna asemaasi pois, kun koko elokuva on tehty tarkoituksella vain ja ainoastaan sinun seikkailtavaksesi.

Saan toisinaan kysymyksiä itsevarmuudesta ja asioista, joilla siihen voisi vaikuttaa tai jotka ovat auttaneet itseäni eteenpäin. Tähän aiheeseen on jokseenkin hankalaa ottaa kantaa vertaistukimielessä, sillä taidan kuulua siihen kategoriaan ihmisiä, joilla perusvankka itsetunto on rakennettu ihan lapsuudesta asti ja se kantaa pienten kolhujenkin myötä aina vahvana eteenpäin päivästä toiseen. Haluaisinkin lähinnä herätellä mahdollisesti itsestään epävarmoja ihmisiä miettimään, että mitä oikein pelkäät?

"Morkkis" on monelle tuttu käsite, oli kyseessä sitten perinteinen "krapula-morkkis" tai minkä tahansa elämäntilanteen katuminen tai kohtaaminen. Olen monesti ollut mukana parantamassa ystävieni morkkis-olotiloja ja samalla pohtinut myös, miksi ihmeessä sellaisesta viitsiikään kukaan meistä kantaa huolta. Mitä väliä, mitä sitä luulee toisten ajattelevan tai edes kuulee puhuvan itsestään, kun itse tuntee oman nahkansa kuitenkin parhaiten? Ja oliko tämä elämä tarkoitettu elettäväksi vai missasinko muka jotain? Pää pystyssä eteenpäin joka päivä, ei anneta turhanpäiväisten murheiden painaa fiilistä alas.

Kuka tuntee sinut paremmin kuin sinä itse? Kuka on elänyt joka ikisen vuoden, elämänkäänteen, ajatuksen ja arvomaailman rinnallasi pidempään kuin sinä itse? Ja kuka tietää 24/7, mitä pääsi sisällä tapahtuu paremmin kuin sinä itse? Niinpä, loppupeleissä ei kukaan. Siispä kun puhutaan juuri sinusta – ainutlaatuisesta yksilöstä, joka elät täysin omaa elämääsi tällä maapallolla – voidaan vain yksiselitteisesti todeta, että oma mielipiteesi itsestäsi on 100% se ainoa oikea ja loput vain arvailevat, yrittäen hakuammunnalla päästä edes jotakuinkin lähelle tietämättä koskaan, osuiko.

Kaikki me olemme jatkuvan arvioinnin kohteena ja kaikki meistä myös enemmän tai vähemmän syyllistyvät siihen, se on inhimillistä ja väistämätöntä. Kahteen asiaan uskon kuitenkin jokaisen voivan helposti vaikuttaa: 1) omaamalla peruskäytöstavat muita ihmisiä kohtaan sekä 2) oppimalla sata lasissa arvostamaan itse itseään.

Toisten ihmisten tuomitsemista tässä kai eniten pelätään. Suurin osa tuomitsemisesta tai juoruilusta ei kuitenkaan kantaudu omiin korviin ja jos niin käy, se kannattaa ottaa vahvistavana tekijänä, nostaa leuka ylös, naurahtaa ja olla vajoamatta samalle tasolle. What Susie says of Sally tells more about Susie than Sally, remember that. Siksi ei ole koskaan tarvetta lähteä kostamaan tai antamaan samalla mitalla takaisin, tietyt ihmiset kun kaivavat ihan itse oman kuoppansa ilman apuakin.

Mistä sitten ammentaa sitä itsevarmuutta? Itse ainakin olen ylpeästi ihminen, joka rakastaa itseään. :-) Olen ihminen, joka uskaltaa elää. Elää, ei pelkästään ole olemassa. Jollekin elän liikaa tai väärällä tavalla, joku elää vielä enemmän kuin minä ja jotakuta ei voisi vähempää kiinnostaa. Tärkeintä on kuitenkin, että uskallan elää elämääni juuri sillä tavalla kuin haluan, sillä pieni itsekkyys on loppujen lopuksi aina tarpeen.

Sain onnekseni kasvaa kodissa, jossa naurettiin paljon. Jonkun mittapuilla en ole koskaan nauttinut rikkauksista, jollekin elämäni on aina ollut luksusta. Sen sijaan se, mitä itselleni on jäänyt käteen lapsuudesta on itsevarmuus, elämänilo ja onnellisuuden etsintä ei-materiaalisista asioista. Voisin siis sanoa, että aika hyvin on mennyt. Omat arvot ovat jokaisella yksilölliset, mutta edellämainitut edustavat keskeisesti omiani ja kun lisätään joukkoon vielä koko elämää varjostanut kyky nauraa - etenkin itselleen - ollaan melkolailla täydellisyydessä! Sanoisin siis, että olen saanut elämän rikkauksista tärkeimmät eivätkä ne ole niitä, mitä voi rahalla ostaa.

Muista, että olet todennäköisesti oman itsesi pahin kriitikko eikä muita ihmisiä kiinnosta elämäsi samassa mittakaavassa kuin itseäsi. Vain elämää, ei sen enempää, ei elämästä selviä hengissä äläkä ota sitä liian vakavasti. :-) Meillä on tämä yksi, ainutlaatuinen elämä, jonka kestosta ei ole kellään takuuta, joten miksi himmailla? Revittely on kivaa ja nauraminen sitä vasta onkin, elämästä ja sen pienistä yksityiskohdista nauttiminen ja positiivisiin puoliin keskittyminen puolestaan ilmaista ja sieluaruokkivaa. Eihän eletä tätä päätösten virtaa sen mukaan, miten luulemme muiden suhtautuvan niihin – sitäkään kun emme voi koskaan varmaksi tietää eikä sillä ole toisaalta väliäkään.

Huh, Evellä on asiaa. :-D Mitä yritän kai sanoa on se, että vaikka on viisautta antaa arvoa muiden mielipiteille, täytyy sitä samaan hengenvetoon ehdottomasti antaa myös omilleen. Ole ylpeä itsestäsi sellaisena kuin olet, sillä me emme ole toistemme klooneja tai robotteja, vaan aivan omia itsejämme ja meitä mahtuu tänne maailmaan kyllä monen monta erilaista.

Loppuun vielä nopea raapaisu ulkonäköön liittyvistä epävarmuustekijöistä: kauneusihanteet ovat ihmiskunnan määrittelemiä standardeja, jotka muuttuvat jatkuvasti kuin muoti. Ole itsevarmasti juuri sellainen kuin olet ja anna sisäisen kauneutesi loistaa kaikkein kirkkaimmin – se on se, minkä ihmiset sinusta kuitenkin päällimmäisenä tulevat muistamaan. :)

Happiness is a state of mind, not a destination.