Näin ei ole aina ollut ja moni blogia lukenut muistaakin sen varmasti. Tiedän todella, mistä puhun kirjoittaessani omia mielipiteitäni liikunnan ja terveellisten elämäntapojen tuoman hyvinvoinnin puolesta, sillä kirjoitan siitä karusta omakohtaisesta kokemuksesta.
Herättelin tänään itseäni muistelemalla koko projektin ja blogin lähtötilannetta enkä voi kuin taputtaa itseäni päälaelle. Kyseessä on ehdottomasti elämäni fiksuin päätös, jonka tein marraskuussa 2012, jossa pysyin sitkeästi kevään 2013 ja jota en näin syksyn 2014 lähestyessä ole vieläkään kadottanut minnekään.
Nyt teen jälleen kerran sen loikan epämukavuusalueelle, jotta toivottavasti edes yksi ihminen tätä blogia lukiessaan saisi lisäboostia oman elämänmuutospolkunsa työstämiseen. Pitkään en ollut edes aidosti ylpeä suorituksestani, vaan päinvastoin häpesin myöntää, että olen ylipäätään joutunut tällaisen projektin elämässäni käymään läpi. Höpönpöpön noille ajatuksille, sillä tämä jos mikä on kasvattanut ja muovannut itsestäni entistä vahvemman ja optimistisemman ihmisen ja olen kiitollinen siitä, että olen saanut elämässäni kokea hieman vaikeampiakin asioita – because of them I am the person I am today. :)
Ja sitten niitä kuvia.
Before...
... and after
Nykyään olen aika iloinen ja tyytyväinen neiti, pakko myöntää. :)) Matkani on ollut opettavainen ja se on edelleenkin huomattavasti kesken, mahdankohan koskaan päästä loppuun ollenkaan. Tärkeintä kun ei ole päämäärä, vaan matka – ja se, että siitä oppii nauttimaan. En ole ketään parempi suoritusteni vuoksi, kuten en ole myöskään ketään huonompi aiemman taustani takia. Jokaisella meistä on oma tarinamme, joka sisältää monenlaisia mutkia niin historiassa kuin tulevaisuudessakin. Tämä on oma tähänastinen tarinani ja aika näyttää, mihin suuntaan se tästä vielä taittuu – toivottavasti vain koko ajan huikeampaan suuntaan! :)
Oot kyllä upea ilmestys ja esimerkki =)!
VastaaPoistaTää todellakin tuo motivaatiota ja auttaa uskomaan, että kaikki on mahdollista kun vain pysyy tiukkana ja pääsee vaikeidenkin hetkien yli. Mulle todella ajankohtaista kun olen jo kerran elämäntapamuutoksen tehnyt, jonka onnistuin ryssimään täysin. Nyt paljon huonommasta lähtötilanteesta kuin koskaan ennen, olen taas päättänyt haluta elämäntapamuutosta. Tai en usko, että se halu tehdä elämäntapamuutosta on mihinkään koskaan kadonnutkaan, mutta mun jaksaminen on ollut vain koetuksella. Nyt koen, että musta saattais taas olla siihen.
Tää sun blogi on ihan mahtava, ja olenkin ollut jo kauemmin mukana seuraamassa sun matkaa =)!
http://uusiparempielama.blogspot.fi/
<3 Kiitos lämmittävistä sanoista. Mäkin lueskelen sun blogia ja tarinasi onkin tuttu, seurailen todellakin taustalla ja pidän peukkuja! :) Oon vaan niin surkea kommentoimaan mitään ettei sitä välttämättä bongaa mistään. :/ Klikkailen kyllä niitä "kuvausbokseja" välillä, se on helppoa. :D
PoistaParastahan tässä kaikessa on se, ettei koskaan ole liian myöhäistä ja jos jossain vaiheessa valitsi vähän huonomman polun, niin koska tahansa voi vain repäistä ja valita uudelleen. :)
Kiva kuulla, että sä seurailet munkin blogia =)! Ei vaan näy tossa seuraajalistassa =). Oon kyllä itse kanssa aika huono kommentoimaan, mutta joskus tulee pakottava tarve päästä kommentoimaan hyvää postausta.
PoistaKoskaan ei ole liian myöhäistä, ja virheistä oppii sekä tulee viisautta =)!
Joo, mä luen itseasiassa blogeja omalta "kirjainmerkit-listaltani" eli en minkään palvelimen (blogger, blogilista, bloglovin) tai muun kautta. :) Ja nimenomaan, kaikki elämän pienet kolhut ja vastoinkäymiset vain kasvattavat ja opettavat lisää. Itse kuljen mieluummin elämän polkuja vähän kiemurrellen sekä ylä- ja alamäkiä kohdaten kuin tasamaata tallaten, sillä tällä tavalla oppii paitsi elämästä, niin myös itsestään paljon enemmän! :))
PoistaViisaita sanoja =)!
PoistaIhan huikea muutos, saat todellakin kyllä olla ylpeä itestäsi!! :)
VastaaPoistaKiitos, vihdoin ja viimein taidan olla! :)
PoistaVau, tosi hienoa työtä! :) Itse tiputin viime vuonna n. 10 kiloa tarkkailemalla syömisiä. Jostain syystä leikki jäi kuitenkin kesken ja painoa kerääntyi taas vuoden aikana takaisin.. Reilu kuukauksi sitten aloitin 83,5 kg painolla campridge pussiruokakuurin ja nyt paino on tuolla 75 kg hujakoilla! :) En tiiä meneekö tää liian henk.kohtasee, mut haluaisin kysyä, et onko siulla palautunu nahka normaalisti painonpudotuksen jälkee? Ja ootko ihan alusta asti ottanu liikunan mukaa laihdutukseen vai? Jotenkin miulta puuttuu se energia ja innostus tuohon liikuntaan. Lenkillä tykkään käydä kyllä, mutta jotenki en kehtaa sinne salille mennä, kun miusta tuntuu etten osaa ja on nii huono kunta ja sit kaikki vaan kattoo miten surkea oon.. Mut tälläsistä muodonmuutoksista saa kyllä hirveesti tsemppiä!
VastaaPoistaÄlä murehdi mitä muut ajattelee susta salilla. Ei sillä oo mitään väliä. Omalla salillani käy ainakin rohkeasti isokokoisempaakin väkeä ja ainakin minä nostan hattua kaikille! Muutos tulee tekemällä ja poistumalla siltä omalta mukavuusalueelta. -P
PoistaVarmasti se ihan totta puhut, ainakin ne ketkä siellä on oikeesti jotain tekemässä, tuskin kerkee keskittymään ees muitten puuhiin :D Ehkä mie vielä tän syksyn lenkkeilen ja teen kotona lihaskunto harjotteluja ja sitten ilmojen kylmetessä koitan siirtyä sinne salille ;)
PoistaAmandalle: joo ei mulla oo ollut kyllä mitään ongelmia ihon kanssa, vaikka tottakai sitä on kaiken maailman painonpudotusohjelmissa nähnyt vaikka mitä juttuja. Nuoruus taitaa olla yksi hyvä valtti tässä asiassa. :) Ehkä siihen kuntoon vaaditaan toisaalta vielä enemmän liikakiloja kuin mitä mulla oli.
PoistaLiikunta ei ollut alusta asti niin oleellisena mukana, vaan ekat kuukaudet koostuivat vain ruokavaliosta sekä satunnaisista (pääosin kävely)lenkeistä. Superdieetin treenit toivat hieman sitä treenaamisen iloa mukaan peliin ja viime kesän pienet juoksulenkit auttoivat nauttimaan liikunnasta, mutta salitreeniin pääsin kiinni aidosti vasta vuodenvaihteen jälkeen – ja nyt olen koukussa siihen ihanaan poltteeseen!
Äläkä murehdi sitä salipelkoa, noinhan se menee kuin mitä anonyymi totesi ja mitä itsekin pohdit sen jälkeen. Joskin muakin vähän jännittää mennä nyt uudelle salille, kun otin vihdoin ja viimein jäsenyyden oikein "kunnon salille" työpaikan salin sijaan. Täältä tullaan Turun Elixiat ja Sats, vaikka tosiaan jännittää ihan sama kuin suakin. Yritän kuitenkin psyykata itseni sen yli, kerran se vain kirpaisee ja ennen pitkää sitä ei sitten enää edes ajattele. :)
Koko blogin läpilukeneena(en vieläkään tiedä mistä tänne alunperin eksyin?!?! :) ) ei voi kun sanoa että mahtavan duunin olet tehnyt. Nyt kun on lukenut tekstejäsi ja katsonut videoitasi näyttää että olet siinä kropassa mihin kuulutkin. Olen itse myös pari vuotta sitten tehnyt samanlaisen remontin, joka toki jatkuu koko ajan. :) Olisi mahtavaa jos yhä useampi ihminen pääsisi sen vaikean alkuvaiheen läpi ja oppisi tosiaan nauttimaan siitä matkasta ja treenistä. Itselläni menee se 5 kertaa viikossa salilla nykyään + muut aktiviteetit ja nautin joka hetkestä. Kuuma kissa on kyllä EVestä tullut! :) Tsemppiä! Matka jatkuu. -P
VastaaPoistaTotta tosiaan! Nyt tuntuu nimenomaan siltä, että olen siinä kropassa, jossa koen olevani henkisestikin. Matkaahan tässä toki omiin tavoitteisiin nähden riittää, mutta mitäs siitä. Ikuisuusprojektit on kivoja. :)
PoistaItsekin yritän niin hurjan kovin vain tsempata ihmisiä nimenomaan sen alkuvaiheen yli, koska TIEDÄN, että sen jälkeen se ajatusmaailma tulee muuttumaan niin hurjasti ettei tosikaan. Itsekään en olisi ikinä osannut arvata näin suurta muutosta henkisellä tasolla, vaan kuvittelin muutoksen olevan vain fyysistä. En edes tiennyt, että näin suuri päänsisäinen muutos olisi mahdollista – kuvittelin olevani jo oikeassa mielentilassa ja siinä parhaimmassa mahdollisessa missä voi olla, kun aloittelin tätä projektia. Kuinka väärässä olinkaan, hyvällä tavalla. :)
Huippumimmi <3 -ruttu
VastaaPoistaNo, you are. <3
PoistaToooooppppsi hyvältä näyttää! Ihan kuin eri ihminen! Just parasta on se, että oot tehny kaiken omaksumalla uuden tavan elää - löytäny sen ilon siihen tekemiseen ja sillä varmasti tuut pysymään kunnossa jatkossaki. Ei ihmedieettejä tai syömättömyyttä, vaan terve suhde ruokaan ja liikkumiseen. Peukku sille! Perästä tullaan :)
VastaaPoistafat-to-fit-project.blogspot.com
Perästä tulet todellakin ja ohikin kohta! :) Sinäpä sen sanoit, löytänyt ilon siihen tekemiseen todellakin. <3
PoistaHei, mä muistan sut LAMK:sta enkä meinannut tunnistaa, kun tämä blogikirjoitus tupsahti eteeni. Nainen sä näytät hyvältä! Ja mikä mahtavinta, että susta myös tuntuu hyvältä :) Ihanan inspiroivaa, sillä itsekin taistelen painonhallinnan kanssa ja yritän löytää itsestäni jumppakärpäsen :D
VastaaPoistaOho, kukahan mahdat olla... :D Onnea jumppakärpäsen metsästykseen, voin nimittäin taata, että hyvä olo seuraa pysyvästi mukana! :)
PoistaIhan mahtava toi sun muutos! Ittekkin lähdin liikkeelle siitä 83-85 kg painosta ja nyt on 68-69, ja kyl on kans niin ylpeä ittestään, vaikka omiin tavoitteisiin on vielä matkaa :)
VastaaPoistaSulla on kyllä kans huikea suoritus takana ja niinhän se on, että ikuisuusprojekteja nämä. Nyt on tärkeintä, että nauttii vain matkasta, vaikkei välttämättä ikinä niihin lopullisiin tavoitteisiin pääsisikään. :)
PoistaTähän blogiin on helppo omalla kohdalla samaistua. Itellä omaa painonpudostusta takanan 22.5kg, jonka jälkeen otettu nyt takaisin sitä oikeaa painoa sellanen 8 kiloa.
VastaaPoistaOot vaan ihan huikee. En enää edes muistanu että mistä lähtökohdista lähdit, tällainen muistuttelu tekis itelleki hyvää aina aika ajoin :) tsemppiä jatkoon!
VastaaPoistaNiinpä, harvoin sitä pysähtyy muistelemaan ja sen kerran kun niin tekee, niin voi pojat, miten ylpeä saa olla itsestään. :) Kiitos kiitos. <3
PoistaHuikea blogi! Onneksi löysin tämän! Olet niin luonnollisen aito ja jalat-maassa-ihminen. Mielettömän kivalla otteella kirjoittelet. Nämä laihdutusasiat kiinnostavat itseä erittäin paljon ja kuvien perusteella voin lähtötilanteeseen samaistua hyvin pitkälti. ISO KIITOS blogistasi!
VastaaPoista