Tekemättömät asiat

Hitto kun pitäis -Hermanni Mindrape

Ei auta itku, potku tai raivarikaan, jos tekemättömät asiat vaivaavat mielen perukoilla. Omalla kohdallani nämä syövät paitsi aikaa, niin myös iloa päivästä – stressaa, kun on jotain, mikä odottaa tekemistä tai aloittamista ja saatan jopa tehdä suunnitelmia siitä, miten ja milloin nämä asiat toteutan, vaikka samassa ajassa olisin voinut hoitaa ne pois alta ja siirtyä seuraavaan. Tekemättömistä asioista pääsee eroon vain tekemällä ja siksi alan nyt käyttää edellä mainittua Hermannin vinkkiä, jotta elämään saisi taas vähän lisää ryhtiä ja päivistä kokonaisia.

Pitäisi tehdä kaikenlaista ihan siivoamisesta rästiin jääneisiin koulutehtäviin, salilla käymiseen ja postauksienkin kirjoittamiseen. Kaikkeen ei meinaa edes aika riittää, joten tärkeät linjaukset on hyvä tehdä päässään heti alkuun ja ne pienet yksityiskohdat (eli siivoaminen :-D) tehdä sitten nopeasti pois alta heti, kun ne tulevat mieleen. Asiat on myös hyvä pitää yksinkertaisina ja aivot lyödä hyvällä tavalla narikkaan – jos jokin asia pitää hoitaa, niin hoida se sen suuremmin märehtimättä. Sittenpä on hoidettu eikä aikaa mene hukkaan yhtään kaivattua enempää.

Yhden tärkeän linjauksen teen kuitenkin tässä ja nyt: psykologiaan keskittymisen. Luen tällä hetkellä avoimessa yliopistossa psykologian perusopinnon kursseja, joissa tekemistä riittää yllin kyllin ja nyt olisi tarkoitus yhdistää kylkeen myös pääsykoelukeminen. Tämä tulee siis olemaan elämäni ykkösprioriteetti tänä keväänä (ja toivottavasti koko loppuelämän ajan), joten mitään pidättelemättä annan nyt itselleni luvan ja oikeutuksen keskittyä täysipainoisesti siihen ja vain siihen. Jos aikaa riittää, tulevat kuvioihin myös ystävät ja tämä blogi.

Kuntosali toimikoot vapauttavana fyysisenä vaihteluna aikaa ja vaivaa vaativille psykologian tehtäville sekä lukemiselle, mutta salistakaan en voi tällä hetkellä ottaa mitään ylimääräistä painetta tai stressiä. Ruokaa tulen myös syömään tuttuun tapaan ja eiköhän siitä tule kuviakin otettua silloin tällöin, joten blogiin riittänee kyllä materiaalia, kunhan tältä työmäärältäni jaksan, ehdin ja viitsin postailla.

Varoitan siis, että pientä hiljentymistä saattaa olla tiedossa – tai sitten ei. :-D En osaa vielä arvioida, tulenko käyttämään blogia kuntosalin tavoin rentoutumiskeinona ajatusten jäsentelemiseen ja saamiseen muualle, mutta siltä varalta ettei näin käykään, niin kirjoittelen tämän varoituspostauksen tänne varmuuden vuoksi. Tämä oli yksi näistä tämän hetken "hitto kun pitäis" -asioista, jonka nyt saan vihdoin kirjoitettua auki teillekin tiedoksi. Yksi homma listalta pois, seuraavaksi muiden kimppuun.

Samalla jos täällä blogissa lähipiirin tuttujani pyörii, niin tiedoksi heillekin, että tämä neiti erakoituu ihan tietoisesti ja hyvillä mielin psykologian pariin. Kaikki on siis todella hyvin, jos musta ei kuulu. :) Sen sijaan jos yritän epätoivoisesti hakea huomiotanne tai seuraa erilaisiin puuhiin, niin käskekää mun pistää nenä visusti takaisin kiinni siihen kirjaan! Kiitän sitten loppukeväästä, heh. <3 Melkein voisi sanoa samaa blogin lukijoille eli jos jatkan postaamista kerran päivässä joka päivä, niin hätistelkää jo pois. :-D Ei vaan, ei tähän nyt niin älyttömästi aikaa mene, mutta viivettä saattaa olla havaittavissa esimerkiksi kommentteihin vastaamisessa eli kärsivällisyyttä toivoen. :)