Oikein nautiskelin tästä kevyestä extempore-hölkkäkokeilusta, kun pääsi painelemaan ilman mitään päämäärää, tavoitetta tai edes musiikkia. Kaverina rinnallani kulki koira, joka piti huolta siitä, että välillä oli pakko pysähtyä hetkeksi toisen nostaessa koipea enkä näin ollen päässyt vahingossa revittelemään itseäni liikaa, vaan koko homma pysyi kevyen mukavana. Lopputuloksena I feeeeeeel good, na-na-na-na-na-na-na! Kokeilkaapa joskus antaa niiden randomien juoksuaskelten kuljettaa päämäärättömästi pitkin katuja (jos ei ole liukasta), varmasti tulee hyvä olo. :))
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti