lauantai 11. lokakuuta 2014

Damn you, salijännitys

Olen jo hetken ollut täysin valmiina lähtemään salille, mutta päätin silti – läppärin akun vähäisyydestäkin huolimatta – tulla tänne vielä psyykkaamaan itseäni ennen lähtöä. Psyykkaamaan, koska jännittää. Jep – vajaan vuoden kuntosalilla 3-5 kertaa viikossa säännöllisesti käyneenä, ohjelmat jo semi-tuttuina ja liikeratoihin luottavana, mielestäni jopa yleisellä tavalla itsevarmana ihmisenä osaan silti kerätä jännitystä tästä aiheesta, kelatkaapa sitä.

Kuntosali – tuo paikka, jossa sielu lepää. Toinen koti, itsevarmuuden tyyssija, rakkauspakkaus. Näin mielsin itsekin asian vielä kuukausi sitten käydessäni vain ja ainoastaan työpaikan kuntosalilla, jonka jokainen nurkka ja laite oli tutumpi kuin omat taskuni. Tilanne on kuitenkin melkoisen päälaellaan tällä hetkellä, sillä olen selkeästi siirtymävaiheessa eikä mikään saa tällä hetkellä vastaavaa reaktiota aikaiseksi.

Blendaan tällä hetkellä kolmella eri salilla – yksi on vanhan työpaikan kuntosali, jonne voin vielä mennä pt:ni kanssa vetämään yhteistreenejä, toinen Salossa oleva just-in-case-kuntosali, jotta treenit eivät kärsisi siellä vieraillessa ja kolmas sitten oma pikku Elixia täällä Turussa.

Mikään näistä kolmesta ei tunnu tällä hetkellä siltä "oikealta". Vanhaan ei tee mieli palata, uuteen ei ole vielä kiintynyt ja väliaikaisratkaisu Salossa aiheutti lähinnä huvittuneen tunnetilan. Kaikkihan ne ovat tottakai todellisuudessa hyviä ja siinä missä pidän edelleen Elixiaa parhaimpana puitteiltaan, niin fiilikset ovat silti ristiriitaisen jännittyneet. Tilannetta ei edesauta se, etten vieläkään ole vetänyt jokaista saliohjelmaani kokonaisuudessaan Elixialla – eli ei mitään hahmotusta, missä tietyt sarjat tai liikkeet ylipäätään vedetään. Uusi vain yksinkertaisesti jännittää edelleen, ei mahda mitään. 

Sitten menin ja törmäsin tähän loistavaan blogitekstiin:


Aivan varmasti meitä kaikkia on jossain tilanteessa jännittänyt mennä kuntosalille, voisin lyödä pääni pantiksi. Tunnetila on siis todennäköisesti sellainen, johon jokainen meistä voi jossain määrin samaistua ja siksi suosittelen kaikkia lukaisemaan edellämainitun postauksen faktoineen päivineen. Ah, helpottaa. Itse olen sen jo pariin otteeseen lukenut ja taidanpa lukaista vielä kerran, ennen kuin nousen tästä sohvalta ja suuntaan reippaana tyttönä tekemään olkapää-vatsatreeniä juurikin sinne muka-niin-pelottavalle Elixialle.

 Jännitys ei missään nimessä saa olla syy, miksi en menisi silti tekemään sitä, mistä nautin täysin rinnoin. Ja totta puhuen ei se Elixiakaan niin pelottava ole nyt kun sain puettua ajatukset sanoiksi. Mitä ihmettä oikein edes höpöttelen tässä – kuntoilemaan ja kehittymäänhän sinne mennään eikä vertailemaan itseään muihin, näyttäytymään tai arvostelemaan. Ja jos joku näin sattuisikin luulemaan tai tekemään, niin ongelma löytyy silloin jostain aivan muualta kuin tästä suunnasta. Onneksi kaikki tämä kumpuaa todennäköisesti vain omasta päästäni. :)

Nyt siis pyyhin mielestäni kaiken täysin turhan jännityksen ja epävarmuuden, opettelen nauramaan itselleni ja uusille tilanteille, etsin ja tutkin kaikki paikat mieluiten hymyssäsuin kuin murehtiva ilme kasvoillani ja nautin menosta täysin rinnoin. Siinä tämän päivän suunnitelma. :) Ennen pitkää saan vielä sen oman rakkaan kotisalini takaisin sydämeeni, siihen tähdätään. <3

En edes liioitellut sanoessani, että istun tässä täydessä valmiudessa kirjoittelemassa – jopa takki päällä. :D 
Nyt mennään eikä meinata, no excuses!

7 kommenttia:

  1. Kiitos tästä postauksesta!! Tsemppiä myös sulle sen kotisalin löytymiseen :).

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Kiitti, pikkuhiljaa lämpenee suhde Elixian kanssa, hehe :D

      Poista
  2. Moikka,
    lueskelin tässä blogiasti ja huomasin kesäkuulta (?) olevanm tekstin, missä kirjoitit että kun aloitit go fat go dieetillä teit vain kotijumppaa ja kävit lenkillä. Voisitko tehdä postauksen millaista jumppaa teit tai jos teet vieläkin niin millaista nykyään ? :) (anteeksi että kysyn, jos olet jo tehnyt, en ole kovin pitkälle kerinnyt lukea!)

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Moi! Voi hassu, tottakai saa aina kysyä. :) oikeastaan gfg:n aikana en tehnyt mitään lihaskuntoa vaan lähinnä lenkkeilin (kävellen) ja Superdieetin aikana (melkein sama ruokavalio) tein sen mukana tulleita treenejä, pääasiassa kotitreeniä ja treeni2:sta sekä aloittelin varovasti juoksua ensin 1min juoksua, 2min kävelyä, sen jälkeen 1min + 1min ja sitten juoksuminuutteja nostaen ja lopulta tuon minuutin lepokävelyn hyläten. :) sen tarkemmin en oikein osaa kuvailla, mutta toivottavasti tästä oli edes vähän apua! :)

      Poista
    2. Ja ne superdieetin kotitreenit olivat sellaisia koko kehon kattavia supersettinä tehtäviä treenejä pääosin kehonpainolla tai lisävastusta halutessaan käsipainoilla. Muistaakseni jokaisessa liikkeessä toistoja oli paljon, about 20-30 plus miinus ja supersarjaa tehtiin vaihtelevasti ehkä 3-5 kierrosta.

      Poista
  3. Hyvä teksti, Eve! :) Helpottaa ehkä vähän oma salijännitys, ensi viikolla pitäs alottaa täällä Pietarissa, huui... Sain kuulla kaiken muun jännän lisäksi, että siellä on pukkarissakin valvontakamerat ja yleisesti naiset on alasti koko ajan ja vertailee itseään ja toisiaan ennen kun menee salin puolelle! :'D Noh, meen laput silmillä ja katse eteenpäin ja yritän unohtaa tän kamera issuen. ;)

    -Linlin

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. MITÄ?? Siis MITÄ?? Ja mä ku luulin että meikkaaminen ennen salia pukkarissa oli se pahin mitä voi kohdata... :D Oh mmmama. Onko toi valvontakamerat-pukkareissa ees laillista? Tai no nii, vaikka ei ois ni #venäjä heheh. Sulle antaisin vielä ylimääräisen vinkin sinne Pietarin salille: who the hell cares ku sä kuitenki pääset sieltä ennen pitkää pois pysyvästi eli sama vaikka saisit hullun maineen (ku et mee korkkareissa ja täydessä tällingissä juhlakampauksessa treenaa vaan ihan jopa uskallat hikoilla, hui) :) raportoi sit miten meni!

      Poista