Damn you, salijännitys

Olen jo hetken ollut täysin valmiina lähtemään salille, mutta päätin silti – läppärin akun vähäisyydestäkin huolimatta – tulla tänne vielä psyykkaamaan itseäni ennen lähtöä. Psyykkaamaan, koska jännittää. Jep – vajaan vuoden kuntosalilla 3-5 kertaa viikossa säännöllisesti käyneenä, ohjelmat jo semi-tuttuina ja liikeratoihin luottavana, mielestäni jopa yleisellä tavalla itsevarmana ihmisenä osaan silti kerätä jännitystä tästä aiheesta, kelatkaapa sitä.

Kuntosali – tuo paikka, jossa sielu lepää. Toinen koti, itsevarmuuden tyyssija, rakkauspakkaus. Näin mielsin itsekin asian vielä kuukausi sitten käydessäni vain ja ainoastaan työpaikan kuntosalilla, jonka jokainen nurkka ja laite oli tutumpi kuin omat taskuni. Tilanne on kuitenkin melkoisen päälaellaan tällä hetkellä, sillä olen selkeästi siirtymävaiheessa eikä mikään saa tällä hetkellä vastaavaa reaktiota aikaiseksi.

Blendaan tällä hetkellä kolmella eri salilla – yksi on vanhan työpaikan kuntosali, jonne voin vielä mennä pt:ni kanssa vetämään yhteistreenejä, toinen Salossa oleva just-in-case-kuntosali, jotta treenit eivät kärsisi siellä vieraillessa ja kolmas sitten oma pikku Elixia täällä Turussa.

Mikään näistä kolmesta ei tunnu tällä hetkellä siltä "oikealta". Vanhaan ei tee mieli palata, uuteen ei ole vielä kiintynyt ja väliaikaisratkaisu Salossa aiheutti lähinnä huvittuneen tunnetilan. Kaikkihan ne ovat tottakai todellisuudessa hyviä ja siinä missä pidän edelleen Elixiaa parhaimpana puitteiltaan, niin fiilikset ovat silti ristiriitaisen jännittyneet. Tilannetta ei edesauta se, etten vieläkään ole vetänyt jokaista saliohjelmaani kokonaisuudessaan Elixialla – eli ei mitään hahmotusta, missä tietyt sarjat tai liikkeet ylipäätään vedetään. Uusi vain yksinkertaisesti jännittää edelleen, ei mahda mitään. 

Sitten menin ja törmäsin tähän loistavaan blogitekstiin:

http://idajemina.fitfashion.fi/kun-salille-meno-jannittaa/

Aivan varmasti meitä kaikkia on jossain tilanteessa jännittänyt mennä kuntosalille, voisin lyödä pääni pantiksi. Tunnetila on siis todennäköisesti sellainen, johon jokainen meistä voi jossain määrin samaistua ja siksi suosittelen kaikkia lukaisemaan edellämainitun postauksen faktoineen päivineen. Ah, helpottaa. Itse olen sen jo pariin otteeseen lukenut ja taidanpa lukaista vielä kerran, ennen kuin nousen tästä sohvalta ja suuntaan reippaana tyttönä tekemään olkapää-vatsatreeniä juurikin sinne muka-niin-pelottavalle Elixialle.

 Jännitys ei missään nimessä saa olla syy, miksi en menisi silti tekemään sitä, mistä nautin täysin rinnoin. Ja totta puhuen ei se Elixiakaan niin pelottava ole nyt kun sain puettua ajatukset sanoiksi. Mitä ihmettä oikein edes höpöttelen tässä – kuntoilemaan ja kehittymäänhän sinne mennään eikä vertailemaan itseään muihin, näyttäytymään tai arvostelemaan. Ja jos joku näin sattuisikin luulemaan tai tekemään, niin ongelma löytyy silloin jostain aivan muualta kuin tästä suunnasta. Onneksi kaikki tämä kumpuaa todennäköisesti vain omasta päästäni. :)

Nyt siis pyyhin mielestäni kaiken täysin turhan jännityksen ja epävarmuuden, opettelen nauramaan itselleni ja uusille tilanteille, etsin ja tutkin kaikki paikat mieluiten hymyssäsuin kuin murehtiva ilme kasvoillani ja nautin menosta täysin rinnoin. Siinä tämän päivän suunnitelma. :) Ennen pitkää saan vielä sen oman rakkaan kotisalini takaisin sydämeeni, siihen tähdätään. <3

En edes liioitellut sanoessani, että istun tässä täydessä valmiudessa kirjoittelemassa – jopa takki päällä. :D 

Nyt mennään eikä meinata, no excuses!