"Olen hyväksynyt sen, että laihuus ei tee minusta parempaa ihmistä ja sen, että elämästä pitää nauttia, eikä kituuttaa dieeteillä." – CAVA 2.0
"En mä halua välittää sitä kuvaa ihmisille, että ainoa mahdollinen tapa olla onnellinen on olla timmi. Ei!
-- Faktahan on se, että mä haluan että sä nautit sun elämän jokaisesta päivästä. Siihen EI sisälly jatkuva kympin rasvaprosentti. Siihen EI sisälly pullisteleva rahakukkaro. Siihen EI sisälly tittelit." – The Top Moments by Sanna Laitinen
"There is no good to looking good if you are conscious all the time about how you look. You should be care free. Love the real you. The way you are so that even if you are without makeup, you can look into the mirror and with a big smile embrace your imperfections. " – Scarlett Johansson
Siinä muutamat herättelevät quotet, jotka ovat tulleet viime päivinä randomina vastaan somen ihmeellisessä maailmassa. Eikä siinä vielä kaikki – linkkaan tähän alle yhden videon (englanniksi), joka on myös todella herättelevä ja aivan ihanalla tavalla mieltälämmittävä. Suosittelen lämpimästi kuuntelemaan tämän 26 minuutin pätkän, vaikka kuinka laiskottaisi tai ei tekisi mieli keskittyä. Ette kadu.
"Individuality really is all it's cracked up to be."
"Now your job is not to be anything like any other people. In fact your job is to be as unlike them as you can possibly be. Your only job while you're here, on the planet, is to be as good at being you as they are at being them. That's the deal."
Sitten vielä pintaraapaisu ajatuksen herättelijänä otsikkoon viitaten – self-bullying eli itsensä kiusaaminen. Kaikkihan me tiedämme, että kiusaaminen on väärin. Kiusaaminen on alhaista, kielii heikkouksista, tekee pahaa niin kohteelle kuin kiusaajallekin (pitkässä juoksussa ja ennen pitkää ainakin). Yhteiskuntana emme hyväksy kiusaamista ja kampanjoimme sitä vastaan, sanoma on vahva. Mutta entä itsensä kiusaaminen?
Mietipä hetki, miten paljon kritiikkiä ja hallaa sitä pystyykään tekemään ihan itse itselleen päänsä sisällä. Et ole tarpeeksi hyvä, et tarpeeksi fiksu, et tarpeeksi kaunis, et tarpeeksi viisas, reipas, lempeä, mitä tahansa. Vertaamme itseämme muihin ja ruoskimme sitä kautta omaa suoritustamme, mikä saattaa toki pienissä määrin potkia persuksille ja toimia motivaattorina, mutta päätyy liian usein väärinkäytöksiin.
Kaikki ne negatiiviset asiat, mitä sanot heikolla hetkellä hiljaa pään sisällä itsellesi... Sanoisitko niin ystävällesi? Miksi sallimme oman itsemme kiusaamisen, kun tiedämme sen kuitenkin olevan väärin muiden kohdalla? Ja jos jotain, niin ne omat negatiiviset ajatukset itsestä ovat usein niitä kaikkein pahimpia, joita ei kuulisi edes pahimman vihollisensa sanelemana.
Jätän tämän vain tähän. Herättelevää maanantaita kaikille ja kommentoikaa ihmeessä alle, mikäli aiheesta tulee lisää ajatuksia mieleen.
"Now your job is not to be anything like any other people. In fact your job is to be as unlike them as you can possibly be. Your only job while you're here, on the planet, is to be as good at being you as they are at being them. That's the deal."
Sitten vielä pintaraapaisu ajatuksen herättelijänä otsikkoon viitaten – self-bullying eli itsensä kiusaaminen. Kaikkihan me tiedämme, että kiusaaminen on väärin. Kiusaaminen on alhaista, kielii heikkouksista, tekee pahaa niin kohteelle kuin kiusaajallekin (pitkässä juoksussa ja ennen pitkää ainakin). Yhteiskuntana emme hyväksy kiusaamista ja kampanjoimme sitä vastaan, sanoma on vahva. Mutta entä itsensä kiusaaminen?
Mietipä hetki, miten paljon kritiikkiä ja hallaa sitä pystyykään tekemään ihan itse itselleen päänsä sisällä. Et ole tarpeeksi hyvä, et tarpeeksi fiksu, et tarpeeksi kaunis, et tarpeeksi viisas, reipas, lempeä, mitä tahansa. Vertaamme itseämme muihin ja ruoskimme sitä kautta omaa suoritustamme, mikä saattaa toki pienissä määrin potkia persuksille ja toimia motivaattorina, mutta päätyy liian usein väärinkäytöksiin.
Kaikki ne negatiiviset asiat, mitä sanot heikolla hetkellä hiljaa pään sisällä itsellesi... Sanoisitko niin ystävällesi? Miksi sallimme oman itsemme kiusaamisen, kun tiedämme sen kuitenkin olevan väärin muiden kohdalla? Ja jos jotain, niin ne omat negatiiviset ajatukset itsestä ovat usein niitä kaikkein pahimpia, joita ei kuulisi edes pahimman vihollisensa sanelemana.
Jätän tämän vain tähän. Herättelevää maanantaita kaikille ja kommentoikaa ihmeessä alle, mikäli aiheesta tulee lisää ajatuksia mieleen.
Olipa hyvä kirjoitus, kiitos !
VastaaPoistaJes, hyvä jos osui ja upposi! :)
PoistaIhana kirjoitus. Musta on niin hassua, että itse olen tyytyväinen itseeni, kaikkeen ylimääräiseen ja pehmeään, mutta musta tuntuu, etten kelpaa muulle maailmalle tämmöisenä. Etten tule esimerkiksi saamaan haluamaani työtä pienen pyöreyden takia, että mua pidetään yleisesti laiskana, kun olen tämmöinen pikkusen pullukka. :D Joka paikassa toitotetaan, miten timmeys on yhteydessä hyvään oloon, mutta rehellisesti voin sanoa, että ei 15 kilon painonpudotus ole tuonut mulle kuin kauhean kalorikyttäyksen tarpeen ja hirveästi ulkonäkökeskeisemmän elämän. Lihavana olin leppoisampi :D Joskin nyt jaksaa eri tavalla liikkua, mutta henkinen puoli on surkeammassa kunnossa.
VastaaPoistaNo mulla on itselläni vähän samanlaisia tuntemuksia – n. 8kg kevyempänä olo oli epävarmempi kuin koskaan ja tuntui koko ajan siltä, ettei todellakaan mikään riitä, vaan vielä pitäisi saada toinen mokoma pois. Tänä vuonna on sitten hiljaa hiipineiden loma- ja sairastelukilojen myötä tehty enemmän treeniä pääkopan kanssa ja kyllä täytyy edelleenkin vain ihmetellä, miten ihmismieli voikin toimia näin ristiriitaisesti. :O Vaikka fyysisesti nyt turvottaakin, niin henkinen hyvinvointi on kyllä nyt paremmassa kuosissa kuin hoikimmillani. Toivon kuitenkin, että tulevaisuudessa molemmat ovat kunnossa, kun mulla fyysinen hyvinvointi kyllä korreloi aika vahvasti tuolla alhaisemmissa painolukemissa – puhumattakaan tietysti liikunnan ja ruokailusuunnitelman onnistumisen tuomasta henkisestä hyvinvoinnista. Silti se ei silloin riittänyt, joten jatkossa täytyy kyllä viedä mukanaan jotain muutakin kuin vain edellä mainitut seikat... Hmm...
PoistaTämä oli varsin mielenkiintoinen aihe pureskeltavaksi. Ja aloinkin tätä oikein pohtimaan... Nuorempana vihasin vartaloani ja itseäni ylipainon vuoksi. Laihdutin 20 kg, mutta muuttiko se mitään. Ei. Olin edelleen tyytymätön vartalooni. Vasta lasteni syntymän jälkeen tuo ajatustapa muuttui. Se, miten kroppa toimii siinä tilanteessa on aivan käsittämätöntä. Nyt olen kiitollinen ja tyytyväinen vartalooni, vaikka siinä näkyykin raskauden jäljet, mutta olen ylpeä niistä. Treenaamalla haen hyvän olon tunnetta, enkä niinkään tuloksia. Syön terveellisesti, koska haluan pitää huolta kehostani, mutta toki herkutkin kuuluu elämään. Itselleni oman vartalon hyväksyminen on ollut minulle se kasvun paikka, ja voinkin sanoa olevani vihdoinkin onnellinen tässä kropassa.
VastaaPoistaUpea kirjoitus, kiitos siitä. Paljon ajateltavaa tälle päivälle. :)
VastaaPoista