Huonoja uutisia. Ärsyttää. Tuntuu, ettei mitään tapahdu dieetistä huolimatta tai jos jotain, niin turvottaa vain entistä enemmän. Mikään vaate ei istu päälle yhtään sen paremmin kuin aikaisemminkaan, vaan näyttää jopa vielä kauheammalta ja olo on valehtelematta sellainen, kuin parin viime viikon aikana olisi senttien lähtemisen sijaan tullut muutama lisää. Etsin kohta jostain sen kuuluisan vaa'an ja käyn tarkistamassa tilanteen ja jos näin todella on, niin itkupotkuraivarit.
Kerrotaanpa vielä, mikä muu ärsyttää. Olen flunssassa – siis ollut kuumeessa tiistaista torstaihin ja edelleenkin aivan järkyttävässä nuhassa. Nilkka ei kestä vieläkään kunnon maratonkävelyjä, vaan muistuttaa kyllä olemassaolostaan pidempien tai etenkin huonoilla kengillä tehtyjen kävelylenkkien jälkeen. Tästä syystä esimerkiksi ne kauan kaivatut varovaiset hölkkä-kävelylenkit ovat edelleenkin vain kaukainen haave jossain hamassa tulevaisuudessa.
Kaiken kruunaa vielä se, että fiksuna tyttönä raahasin tiistaina karvakorva-kaverini eli vanhempieni/oman koirani Turkuun, mikä tarkoittaa tottakai lenkkejä vähintään kaksi kertaa päivässä, oli kuumetta tai ei (ja oli muuten yhdellä sanalla sanoen 'mielenkiintoista' tallustella kuumeisessa rottalookissa huppari päällä hikeä pyyhkien, kun ihmiset ympärillä nauttivat auringosta siisteissä hellevaatteissa).
LISÄKSI en ole pysynyt Superdieetissä. Joo, pääosin päivät ovat menneet mainiosti – kolme kertaa päivässä rahkan sijaan jotain proteiinileivonnaista (edelleen maailman mahtavin keksintö) ja kaksi kertaa jotain lihaa + kasviksia, mutta olen silti ehtinyt cheattaamaan jo muutamaan otteeseen ja sekös se vasta pänniikin.
Ensimmäinen osuma otettiin viime viikon perjantaina, kun päätinkin keskittää koko päivän kalorit ja ateriat itsetehtyyn sushiin. Miksi ihmeessä? Varsinkin, kun jo seuraavana sunnuntaina vietin ystävän kanssa jo ennakkoon suunniteltua herkkupäivää, jonka aikana kaloreita ei ollut tarkoitus miettiä – siinä suoritus, jossa onnistuin kiitettävästi. Heti perään tiistaina alkanut kuume vei puolestaan voimat tehdä yhtään mitään ruokaa, kun kaikki energia piti keskittää a) apteekkiin raahautumiseen ja b) koiran ulkoilutukseen, joten ruokailut viimeisten kolmen päivän aikana ovat menneet erittäin vaihtelevalla sisällöllä suurinpiirtein ~1000-1500kcal linjaa noudattaen Superdieetin rungon sijaan – myös tänään ja erittäin todennäköisesti poikkeavan päiväohjelman vuoksi myöskin huomenna.
Flunssa turvottaa, huono ruoka turvottaa, liikkumattomuus turvottaa – ihmekös, että vähän meinaa olla pinna kireällä. Välillä pännii jopa siihen pisteeseen asti, että olen alkanut epäillä (todella epärealistisesti ja naurettavasti) itselläni olevan kilpirauhasen vajaatoiminta (heh, hävettää edes epäillä vastaavaa ilman mitään konkreettisia oireita), sillä kyllähän näillä kalorimäärillä pitäisi olla jo jotain näkyvää tulosta havaittavissa. On mulla taas niin suuret ongelmat, tiedetään – täällä näemmä osataan välillä olla niin lapsellista neitiä että... Saa tulla ravistelemaan että "herää pahvi".
Joku toinen päivä kirjoittelen taas siitä, kuinka välillä on ihan okei saada tällainen pinnallisuuden henkinen mealtdown ja on myös ihan ookoo, vaikka kontrolli välillä lipsuukin ja mikäs se body confidence olikaan, kuinka ulkonäöllä ei pitäisi olla suoraa vaikutusta siihen, miltä sisällä tuntuu? Nyt on vain huono fiilis ja vaikka ensin ajattelin, että olen vaikka kirjoittamatta kunnes fiilis kääntyy taas hyväksi, niin päätin sittenkin purkaa kaikki nämä ajatukset mielen perukoilta tänne blogin puolelle ihan vaikka vain siksi, että tulee selväksi, kuinka täälläkin on välillä niitä huonoja päiviä ja negatiivisia ajatuksia itsestä. Ihminen minäkin olen, tällaista se toisinaan on.
Hassua sinänsä, sillä tänään oli muuten aivan loistava päivä. Siitä lisää ehkä huomenna, kunhan saan fiiliksen käännettyä ensin ympäri.
One word: muumi
Kyllä se siitä taas lähtee. Itsekin oon ollut kaksi viikkoa flunssassa liikkumatta ja syönyt mitä sattuu, mutta minulla se ainakin alkuun vaikutti painoa laskevasti. Sitä en ihan tajua, miten voi olla sama asia vetää proteiinileivonnaisia kuin superdieetin ruoka-aineita? Luulisi, että eri tavalla ravintoaineet ja vitamiinit saa rahkasta ja marjoista kuin paistetuista leivonnaisista, mutta enhän minä näistä toki mitään ymmärrä. Paranemisia ja parempaa fiilistä! Olet nätti, etkä mikään muumi ��
VastaaPoistaKiitoksia tsempeistä, ehkäpä se tästä kun vähän pääsee flunssatukkoisuudesta eroon. :) Kyllä vain silti ärsyttää edelleen, kun ei pääse kunnolla edes purkamaan ärsytystä hikiliikunnan parissa, mutta onneksi elämässä on muitakin juttuja kuin pelkästään tämä.
PoistaProtskuleivonnaisten makrot olen laskenut mätsäämään Superdieetin välipalojen makroarvoihin eli annoksen proteiinit, hiilihydraatit ja rasvat menevät kutakuinkin täsmälleen samalla tavalla kuin annoksessa rahkaa ja marjoja. Sisällön puolesta leivonnaisissa on "maitoproteiinia" eli heraa, kananmunaa, banaania, marjoja aivan kuten rahkankin kyljessä ja aineenvaihduntaa kiihdyttäviä mausteita kuten kanelia ja kardemummaa, ripaus hyvälaatuista suolaa sekä pieni määrä leivinjauhetta, joskus myös kuituja kaurahiutaleista. En ole siis huolissani lainkaan, kun tiedän tarkalleen mitä leivonnaisten muodossa suuhuni pistän :)
... ja Superdieetillä/Go Fat Go:llahan on mahdollista korvata rahka myös esimerkiksi läjällä valkuaisilla eli poikkeaahan siinäkin mielessä välipalan sisältö ja vitamiinit ym rahkasta. Ei siis ole kiveen hakattua vetää pelkkää rahkaa, vaan fiksuilla valinnoilla sen voi korvata myös muilla raaka-aineilla :)
PoistaVoi Eve, ollaan kyllä ihan sielunsiskoja <3 voin kyllä ihan täysin samaistua näihin sun teksteihin. oon pitkään seurannut sun blogia ja tää on kyllä ihan mahtava. Itsekin superdieetillä 15 kg pudottanut. Lomalla tullu löydäiltyä niinku varmasti monella muullakin. Oot kyllä hirmu nätti ja upean työn tehnyt! Kaikkea hyvää js tsemppiä taas eteenpäin :)
VastaaPoistaOnpa kiva kuulla, että (ainakin toivottavasti) ajatukset menevät yhteen myös tälläkin saralla silloin tällöin! Kirjoitatko blogia? Kirjoittaisitpa! Voisin hakea vähän vertaistukea sieltä... :D Inhottaa ajatus lomalöysäilystä, kun pariin kesään sellaista ei ole tullut ainakaan tässä mittakaavassa tehtyä ja nyt olo on kuin olisi aivan eksyksissä. Homma ei tunnu yhtään lähtevän eteenpäin vaikka kuinka yrittää, mutta ei auta kuin yrittää vain lisää. Raportoilemisiin! :)
PoistaEt näytä todellakaan muumilta, mutta ymmärrän kyllä: jos ja kun itse tuntee niin, muiden sanat eivät paina. Tuo flunssa ei buustaa tällaista projektia. Ja nilkkakin vielä kivenä kengässä.
VastaaPoistaAsioiden toistettavuudesta muuten sellainen havainto, että mikä on mennyt leikiten aiemmin, ei toisella tai muilla kerroilla välttämättä suju lainkaan. Itse paastosin viikon joskun hyvin kauan sitten. Olo oli euforinen. En ole koskaan pystynyt toistamaan sitä, eli olen epäonnistunut täydellisesti.
Superdieettiä vapaasti soveltaen pudotin toissa keväänä kymmenisen kiloa. Nyt kesällä ajattelin, että laihduttelen rauhassa vaikkapa viitisen kiloa. Mitään ei ole tapahtunut. Minulla on huolia ja stressiä yli oman tarpeen, ja olen nyt ajatellut, että en kuitenkaan ole lihonut vaan ehkä puoli kiloa kuitenkin on muutosta myönteiseen suuntaan.
(Olen se, joka löysi blogisi hiljan ja kehui sitä:)
Toi on niin totta – kun ahdistus ja ärsytys tulevat sieltä omien korvien välistä ja olo on omassa kropassa epämukava, niin samapa se, mitä muut sanovat niin hyvässä kuin vaikka huonossakin. Ongelma ja ratkaisu ovat molemmat omassa päässä, ei mahda minkään. Ja aivan samat huomiot asioiden toistettavuudella! Tätä voisin pohtia vaikka loputtomiin, mutta toistaiseksi en jaksa vielä sukeltaa pää edellä noihin vesiin, vaan haluan uskotella pystyväni tähän vielä kertaalleen – ja sen jälkeen ei toivottavasti tarvitse enää ikinä Superdieettailla, hoppas så... Ihan totta, että jos sentään lisää ei ole tullut, niin voiton puolella ollaan :)) Mä en nyt oikein tiedä omaa tilannettani, kun flunssan jäljiltä en osaa sanoa olenko flunssaturvoksissa, hiilariturvoksissa vai ihan oikeasti turvoksissa, mutta täytyy katsoa vaikka viikon päästä tilannetta uudestaan ja objektiivisesti.
Poista